Matti-päivänä vähän konttoria eikä pitkää kirjoittamista

ti 18.10.2022

Matti ei mennyt tänään työmaalle, vaan teki omaverossa meille kotitalousvähennyksiä. Ajattelin, että Matti voi ne vallan hyvin hoitaa, jottei aivan vieraannu pankki- ja muiden tunnusten reaalimaailmasta.

Joo. Enpä saanut tänne sanaakaan Kjell ja Mårten Westön Vuodet - veljekset kertovat -kirjasta, en Richard Powersin Hämmästyksestä enkä etenkään Jari Sinkkosen kirjasta Psykopatian monet kasvot. Oma romaani on nykäisemättä ja hallintohommat tympivät niin, että korvat lähtevät päästä. Venäläisillä on Leonidia muistellen muistaakseni sanonta уши опухают. Korvat turpoavat. En ole varma, kävisikö se tähän, mutta haluan aina välillä tuoda blogiini Leonidin.

Tyyppi ei tule mieleeni välillä viikkokausiin ja tänään taas tuli. Hain Erä-lehden avustajaksi tällaisella hakemuksella:

"Olin vuonna 1988 Lapin Kansassa ja pääsin vielä vähäksi aikaa Ivalon aluetoimitukseenkin, kun olin niin into pinkenä menossa joka paikkaan. Pohjolan Sanomissa oli laman alussa KAKSI toimittajan paikkaa yhtä aikaa auki - et kai sinä siinä kohtaa tullut Posariin - minä olin juuri tullut nuoreksi rouvaksi Savon Sanomien XX:lle, joka oli myös erinäisissä pätkähommissa - SS-lehdessähän ei rekrytty vuosiin ketään - oli vain määräaikaisia ja määräaikaisia ja määräaikaisia. Niin. Sanoin tuoreelle aviomiehelleni, että eikös hakea päräytetä molemmat Pohjolan Sanomiin ja niin tämä ihana ujo hiljainen ja hienotunteinen arkkikuopiolainen mies sanoi minulle hiljaa ja liikuttavaksi: ´Mitä minä siellä tekisin?´

Olin ihan, että vittu nii ku MITÄ?!?!?!? Töitä, saatana, niin kuin minäkin, huusin sisäisesti ja ajattelin mielessäni, että tämä taisi olla avioliittomme lopun alku. Niinhän siinä sitten kävi, että minä olin Kuopiossa aikani työttömänä ja tein kaikenmoista muuta ja lopulta minusta tuli erinäisten mutkain kautta Kansan Uutisten Savon aluetoimittaja. No, sehän oli toimittajan urani loppu noin muuten, sillä samaan aikaan työnnyin Kuopion kaupunkipolitiikkaan, itsemurha! Itsemurha! Urallinen itsemurha. Thehee.

Enivei, tuli minulle mies Venäjältä koko omaisuus muovipussissa ja sitten lapsi ja toinen lapsi perään. Tulivat myös vuoden 1999 eduskuntavaalit ja kammotappio Savossa vassuille. Kusari ei enää kysellyt mun perään äitiyslomilta (sain kaksi putkeen peräkkäin samoilla äitiysrahoilla, jes!) ja sitten oli taas Pohjolan Sanomissa toimittajan paikka auki. Koska olin huomannut, että en pääse yhtään mihinkään etenkään Savon Sanomien konsernissa punaleimani vuoksi enkä edes Demariin Kaakkois-Suomen aluetoimittajaksi (kävin naurattamassa Kari Arolan kuoliaaksi, kun olin taas naiivi typerys; osasin kyllä venäjää, jotta olisin voinut hyppiin keikkuin tehdä juttuja Venäjältä, mutta olin ollut KANSAN UUTISISSA!) No niin.

Mutta että paikka Pohjolan Sanomissa - sinne! Ei Posarissa ehkä pelättäisi Kusarin entistä aluetoimittajaa. Joo.

Lasteni venäläinen biologinen isä katsoi kartasta, missä on Kemi ja sanoi NJET! Kuopio oli jo hänelle tarpeeksi pohjoisessa ja pimeä.

Niinpä sitten en koskaan voinut hakea Kemiin.

Pitkä stoori, mutta homman nimi on se, että ostaisitko tällaiselta naiselta joskus Erä-jutun? Ei missään nimessä nyt, kun meillä on vielä rakennusliikkeessä ihmisiä töissä ja vaikuttaa siltä, että restaurointikeikkaa on ensi vuoden puolellakin. Mut sit ku rakentaminen loppuu.

Tai ei me varsinaisesti rakenneta, vaan restauroidaan: www.lapiomies.fi

Mulla on johtamiskoulutuksia, työnohjaajakoulutus sekä työyhteisösovittelijan koulutus. Ja me asutaan Rautavaaralla ja meidän pihassa juoksevat omien koirien lisäksi sudet.

Pia"