Joroisten Jari-Pekassa toinen aamiainen ja vähän Ossi Nymanin Häpeärauhasta

Klikkausotsikoista tänään SS-lehden Jussi Murtasaaren kolumnissa

to 27.10.2022 klo 9 jotain - 11.30

Lähdin aamulla ennen kukon pieraisua Lapinlahdelta. Kestän pitkän ajon Helsinkiin suunnittelemalla, missä pysähdyn ja kirjoitan pätkän Ossi Nymanin Häpeärauhasta. Katsoin sunnuntaina uusintana Leo Straniuksen ja Ossi Nymanin haastattelun Kellomäki & Flinkkilästä ja katsoin, kappasta vainen; Ossi Nyman on kirjoittanut Röyhkeyden jälkeen peräti kaksi romaania.

Röyhkeydestä jäi mieleen se, kuinka minäkertoja on useana kesänä työllistettynä siirtolapuutarhan kahvinkeittäjänä. Koska siirtolapuutarhamummojen kanssa juttelua työvoimaviranomaiset eivät katsoneet tuottavaksi työksi, työpaikka lopetettiin ja mummuset jäivät puutarhapalstoilleen yksin.

Pisti vihaksi.

Ystävättäreni oli kehitysvammaisten päiväkeskuksessa keittiöapulaisena ja hän jutteli päiväkeskusporukoiden kanssa sillä aikaa, kun hienosti kehitysvammatyöhön koulutetut virkanaiset piiloutuivat toimistohuoneisiinsa suunnittelemaan toimintaa - toisin sanoen säästivät itseään kohtaamisilta. En tiedä, kuka päiväkeskuksessa nykyään juttelee kehitysvammaisten kanssa. Arvelen, että eivät ainakaan sinne palkatut työntekijät.

Kun olin Lapinlahden vammaisneuvoston puheenjohtaja, oli vaikea saada vammaisvirkamiehet ymmärtämään, että neuvoston jäsenille tulee lähettää kokouskutsut perinteisessä postissa. Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla lukee, että esteettömyys tarkoittaa sitä, että kaikilla on yhdenvertainen mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan. Tätä tavoitetta tukee myös Euroopan unionin esteettömyysdirektiivi.

Koska Lapinlahden vammaisneuvostossa oli ihmisiä, joilla ei ollut mahdollisuus käyttää tietokonetta tai jos vaikka tietokone olisikin, oli se useimmiten jumissa tai muuten nurin, estettömyys tarkoitti sitä, että kokouskutsut printataan paperille ja pakataan kirjekuoriin ja kirjekuorien päälle kirjoitetaan etanapostiosoite sekä liimataan postimerkki.

Lapinlahden kunnalla oli myös pitkään suunnattomia vaikeuksia myöntää vammaisneuvostolle oma pykälä kunnan budjettiin. Kun vihdoin omasta budjettipykälästä kunnassa alettiin varovasti puhua, laskin, mitä postimerkit vammaisneuvostokokouksiin tulisivat maksamaan vuositasolla.

Myönnettäköön. Vittuilin vähän, sillä kuulema postitetut kokouskutsut tulivat kalliiksi. Myöskään kallispalkkaisilla virkahenkilöillä ei ollut postitteluun aikaa. Hellähän oli helvetillinen kiire koko ajan. Kiire mihin? Toiminnan perinpohjaiseen suunnitteluun varmaan.

Niinpä ideoin, että Jussinpihan päiväkeskuksen väki voisi pitää postituspäiviä.

Päiväkeskuksen väki olisi voinut hoitaa ohjaajansa tuella vammaisneuvoston kokouskutsupostitutukset ja seuraavana päivänä lenkkeillä lähimmälle lähtevän postin laatikolle. Ei olisi tarvinnut edes könytä vaarallisesta tunnelista, sillä Tokmanni-Makasiinin edessä oli minun vammaisneuvostoaikakaudellani lähtevän postin laatikko.

Se ei ollut mahdollista! Ei, ei, ei vain käynyt päinsä. Tiedän kyllä, miksi en saanut lähtiäiskakkua tai kunniaviiriä, kun vaihdoin asuinkuntaa. En nyt kerro tässä, mitä ajattelin vammaisasiain päätöksentekijävirkamiehistä. Meitä vammaisneuvostolaisia uhattiin jopa kunnan työsuojeluvaltuutetulla.

Sanoin, että kaikin mokomin. Kutsutaan kokoukseen kunnan työsuojeluvaltuutettu. Sen koommin ei asiasta ollut puhetta. Vitun vingahtelijat, ajattelin silloin ja vituttaa vieläkin! Ups, tulihan se sieltä. Vingahtelijat. Ajattelen minä pahemminkin, mutta jotain jätän kertomatta.

Juuri ennen lähtöä Tikkisen Hannelelta tuli viesti, että Jussi Murtasaari kirjoittaa SS-pääkkärisivulla hyvin nykymedian kuvottavimmasta ilmiöstä arvuutteluotsikoista! Jee, kirjoitin, että pitääääää lukeeee heti, kun saan auton pysätettyä ensimmäiseen kirjoituspisteeseeni.

Päästyäni Jari-Pekan eteen oli niin hirvittävä pissahätä, että päätin jättää SS-nettilehden luvun myöhempään ajankohtaan. Vessakäynnin jälkeen ostin pari postikorttia. Etsin Jari-Pekan hauskoja vanhan ajan uusiovalmistehuumorikortteja, sillä niissä on iso kirjoitustila, muttei kai niitä enää valmisteta. Ostin kaksi muuta ajatukseeni soveltuvaa korttia ja kolme Fazer-suklaapostimerkkiä.

Sitten huomasin, että huoltiksellahan tarjoillaan vielä aamiaista. Iloitsin paistetuista tomaateista ja lukuisista salaatinlehvistä. Otin niistä kuvan, jonka kohta lähetän Hannelelle. Lähetin hänelle muinoin kuvan Juuan ABC:n aamiaispekoneista ja makkaroista. Apsin aamiainen on kasvissyöjän painajainen.

Eilen Kiuruveden Apsilla oli tarjolla kikhernekukkakaaligratiinia ja siitä sain aiheen iloita myös! Apsit ajattelevat lounaalla meitä kasvispainottajia.

Nyt luin Murtasaaren tekstin. Hyvä olj´, mutten ehdi kirjoittaa siitä mitään, sillä taloon tunkevat lounastajat. Pitää jatkaa matkaa ja kirjoittaa Ossi Nymanin Häpeärauhasta ja Leo Straniuksen elämäkerrasta seuraavassa pisteessä. Kyl´ olj´ hyvä, että Ani Kellomäki oli keksinyt rinnastaa nämä kaksi heppua studiohaastatteluunsa.

Matti soitti ja komensi matkaan. Näin se on tehtävä. Ossi Nymanin Häpeärauhaa on jäljellä vielä 56 minuuttia. Ehkä sen jälkeen jatkan Leo Straniuksen elämäkertaa. Annie Ernaux´n Vuodet on liian monimutkainen kuunneltavaksi. Siinä ajatukset alkavat karkailla ja huomaa, että mitä, mitä kuka natsi oli oikeudenkäynnissään jo seniili?

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi