Järvelän naakat kunnantalon puistossa

 su 30.10.2022

Jostain syystä tahdon tallentaa torstai-illansuun Kärkölän kunnantalon tuntumassa, uuden yhteinäiskoulun edessä ja entisen terveyskeskuksen takana. En tiedä, miksi, mutta se, että katselin uudella Pormestarinkujalla, kuinka naakkaparvi tiuski ja kahahteli, tuntui merkitykselliseltä. Vaikka tunnelma oli vesisateen jälkeisine hopeanharmaine taivaineen kuin taideteollisen korkeakoulun ohjaajaopintojen surkeasta lopputyöstä, en ahdistunut enkä ärtynyt kohtauksen huonosta toteutuksesta.

Seisoin siinä ja naakat lennähtelivät edestakaisin. Mietin, miksi ne toistivat samaa reittiä kunnantalon puistikon puolelta takaisin Virkatien alkupäähän jääneen omakotitalon puutarhaan, koulun pihalle ja taas takaisin puistikkoon. Ihanko vain lämpimikseen lentelivät.

Kävin katsomassa muistokiveä, joka on puistopahasen keskellä. Se oli luonnonkivi pronssilaattoineen. Laatassa oli muistosanoja toisen maailmansodan Kärkölän kaatuneille. Luulin, että siinä muisteltiin vuoden 1918 sisällissotaa ja koska muistokivi sijaitsi vallan ytimen lähellä, arvelin, että ainakaan punaisten muistomerkistä ei ole kyse.

Kiven puistoon oli huolehtinut Sotilaspoikien yhdistys. Julkisten muistomerkkien luettelossa ei ole muistomerkin paljastusvuotta. Mietin, ovatko puiston puut poppeleita. Poppeleita oli ala-asteen pihassa. Niistä lähtee ihan omanlainen hajunsa. Äiti ei tykännyt poppeleista ollenkaan. Ne olivat hänen mielestään inhottavia, kun lisääntyivät kuin rikkaruohot.