Ehkä elämme samassa maassa

to 27.10.2022 klo 16.29

Löysin Kärkölän uuden kirjaston. Istun nyt täällä ja osoite on Pormestarinkuja. Kiinnostavaa, miksei yhtä hyvin voisi suoraan olla Markku Koskisen kuja? Pitää tsekata jossain käänteessä Kärkölän kunnan sivuilta, mitä kuuluu koulupaikkakuntani kuntapolitiikkaan. Markku Koskisen lista ja touhut ovat äärimmäisen kiinnostavia.

Hieno on rakennus. Tässä on uusi yhtenäiskoulu sekä liikuntahallikin. Pitää käydä tsekkaamassa Helsingin suuntaan ajaessa, mitä kuuluu vanhalle ala-asteelleni. Onkohan koko rakennusta enää? Rautavaaran eksentrinen kunnanjohtaja Unto Murto oli Järvelän Vuokkoharjun koulun opettajana joskus ennen Rautavaaralle tuloaan. En tajua, miten tyyppi joskus on valittu kunnanjohtajaksi.

Ehkä entinen kunnanjohtaja Matti Matikainen (vas.-toveri) oli ajatellut kunnanjohtajan pestistään eläköityessään, että jatkaa joka tapauksessa puikoissa ja varsinaiseen virkaan pitää valita nimenomaan Unto Murron kaltainen. Öm. Tyyppi.

Vuosia sitten, kun Murto vielä oli kunnanjohtaja vietin päivän Rautavaaralla. Ihan huvikseni. Juttelin yhden ihmisen kanssa, joka kertoi, millainen tunnelma vallitsi kunnantalolla. Myöhemmin kuulin toiselta kunnan organisaatiossa työskenneeltä samankaltaisen tarinan.

Rautalammilla melkein puolet valtuutetuista on kirjelmöinyt kunnanjohtaja Anu Sepposen erottamiseksi. Voi kun Sepponen pääsisi jonnekin omaan maakuntaansa Etelä-Karjalaan.

Saas nähdä, hakeeko Rautavaaran älykkökunnanjohtaja Henri Ruotsalainen Siilinjärven kunnanjohtajaksi. Hänhän haki maakuntajohtajaksi ja niin teki Lapinlahden pääkepu Ossi Martikainenkin. SS-lehti ei selvittänyt, miksi oman maakunnan hakijat eivät kelvanneet, vaan postin hakuaikaa jatkettiin. Jos minä olisin maakunnan pää-äänenkannattajan politiikan toimittaja, olisin kysynyt asiaa suoraan maakuntavaltuuston puheenjohtajalta.

Ehkä maakuntajohtajaksi ei voi tulla suoraan Rautavaaran kokoisen kunnan johdosta, vaikka olisikin huippukoulutettu.

Siilinjärveltä eläkkeelle jäävä kunnanjohtaja Vesa Lötjönen tuli Kaavilta ja vuosi oli 2009. Siilinjärvelle on kelvannut pienemmänkin kunnan tappi. Vuonna Kaaville valittiin meidän Marko, eri Marko Korhonen kuin runolilija Arto Mellerin liikuttuneesta tilasta kirjoittanut Kemin Marko Korhonen.

Meidän Marko on nyt hyvinvointialuejohtaja ja Melleri-kulttuurikirjeenvaihtaja Erä-lehden tuottaja ja minä saatan ripustautua siihen ajatukseen, että myyn joskus mummona Erä-lehteen kolumnisarjan siitä, kuinka hankin metsästyskortin, jotta minulle suomenpysstykorvakasvattaja uskaltaa myydä suomenpystykorvakoiranurospennun. Sitten vain kuljeskelen Kaivokosken lähimetsässä lintukivääri olalla ja koetan näyttää uskottavalta.

Koulutettava koirani saa haukkua oravia niin paljon kuin mieli tekee. Ja kaikki tämä vain sen takia, että minun ei tarvitse vanhana hengen pitimikseni myydä mummoseksiä eikä sutenöroiea ukkiseksiäkään. Lähiviikkoina otan käsittelyyn Teemu Keskisarjan kirjoituksen Suomen Kuvalehdessä seksistä - kaupallisena ilmiönä ja siinä oli viittaus kurttuisiin mummoihin, joiden takia vieläkin kurttuisemmat ukit joutuvat ostamaan Viagraa.

A mie niin nauroin Keskisarjan kirjoitukselle, vaik´ oon pian kurttuinen mummo. Toisaalta. Jos on lihava, ei kurtistu.

Purjehdin Järvelään Riihimäentietä pitkin. Tavallisesti ajan Heinäsuontien risteyksestä ja tulen Kärkölän hallintokeskukseen Nummenkulman kautta ja Vuorimaan ohitse. En nyt tehnyt niin.

Kuuntelin Leo Straniuksen Ekoistin muistelmia ja sanonpa vain, että wau. Ajoin Salpakankaalla vahingossa Järvelään vievän valtatieristeyksen ylitse, kun Stranius kertoi, että hänen salaisuutensa on ollut se, että on aina uskaltanut olla erilainen. Tulipa monta että-lausetta peräkkäin.

Järvelässä kävin katsomassa, mitä on pikku talosessa uuden kunnantalon edessä. Muistaakseni talonen on vanha, vanha kunnantalo ja kihlattuni Markku kävi siellä äänestämässä, kun täytti 18 vuotta. En saa päähäni, missä minä äänestin ensimmäisissä vaaleissani. Muistan kyllä, ketä äänestin, mutta missä, en muista. Todennäköisesti Puumalan kunnantalolla.

Vai annoinko ennakkoäänen täältä Järvelästä?

Kun havaitsin, että pikku talosessa oli Nuorten työpaja ja minun muistini mukaisessa toisessa kirjastossa nuokkari ja vanhalla hammaslääkäritalolla, jossa kaikki pelkäsimme ällöä Hyytiää: Aukiii, aukiii -kammotusta, ei olekaan enää kirjastoa, googlasin.

Googlen mukaan kirjasto on Pormestarinkujalla ja henkilökunta on paikalla kello 19:ään asti. Googlepa ei tiennyt moisesta Pormestarinkujasta mitään. Päättelin, että kirjaston täytyy olla uudessa koulukeskuksessa. Niinhän se oli, kun kiersin rakennusta ensin puoli kierrosta väärään suuntaan.

Vettä satoi kuin entisen anopin ... nojoo, päivällä juutuin perseeseen. En tiedä, mistä se johtuu. Koetan siitä irti. Noin. Tulin kirjastoon, kiersin kirjasalin ja kuuntelin, kun paikalla oleva henkilökunta kiukkuilee tietokoneohjelman kanssa. Kuulosti kotoisalta. Nyt henkilökunta keittää kahvia. Keitin sanoo props, props, props.

Tulin kirjaston etuosaan ja kenenkäs kirja se onkaan tarjolla: Marja-Sisko Aallon. Tsaarittaren rubiinit! Piti ottaa ihan kuva. Koetan temppuilla sen tänne Facebookin tai Messengerin kautta.

Tulipa pieni kuva. Pitää vielä vähän harjoitella. Marja-Sisko Aalto on meiltä Savosta. Tämä on kovin monimutkaista. Minun seutujani on Puumala ja Päijät-Häme kuuluu minulle. Imatralla olen syntynyt. Imatralta Marja-Sisko Aalto tuli Savoon.

Kirjallisuustohtori Markku Soikkeli sytkäyttää aina välillä kirjoittamalla blogipäivityksiä perheen Nilsiän-mökiltä. Hän on käynyt ihan julkisesti jopa Nilsiän kirjastossa. Kuinka ihmeellistä! Kirjailija Hannu Mäkelä ja murunsa pistäytyivät Iisalmessa ihan yötä tässä alkusyksystä, kun olivat tehneet kierroksen jossain Oulussa tai siellä suunnalla.

Kjell ja Mårten Westön Vuodet - veljekset kertovat -kirjasta olisi paljon sanottavaa muutakin, mutta tässä yhteydessä kerron vain, että Mårten Westö, jonka appiukko oli Claes Andersson, mainitsee yhdessä kirjeessä isoveljelleen kuvanveistäjä Taisto Martiskaisen.

Martiskaisen veistos Crescendo on Helsingin Eläintarhassa. Se on vuoden 1918 sisällissodan punaisten uhrien muistomerkki. Nyt lähden ja käyn katsomassa, mitä suojeluskuntalaisia tai muita inhoja lahtareita muistellaan muistokivessä Kärkölän kunnantalon edessä olevassa viehkossa puistossa.

Koskisen Oy:llä, jonka pienenä mielsin samaksi asiaksi kuin kunta, on kuitenkin työläistausta. Sahan perustaja Kalle Koskinen oli itsekin alunperin työläinen.