Lounaaksi eilisaamuista kaurapuuroa

Tikkisen Hannelen Fantasia-jutun kommentti

pe 30.9.2022

Päivä loppui kesken, ärsyttää, vaikka lämmitin mikrossa lounaaksi eilisen aamun kaurapuuroklöntin. Söin sen raejuuston ja toissailtaisen smoothien kanssa. Maksimoin kirjoittamiseen käyttämäni ajan.

Halusin saada Tõnu Õnnepalu -esseeni valmiiksi. Se on nyt yksitoista sivua pitkä eikä ole valmis vieläkään. Kohta Matti tulee Kaivokoskelle enkä ole saanut kerättyä päivän askeleita enkä kannettua sisälle vettä tai polttopuita.

Eilen löysin Storyteliltä Jessica Bruderin Nomadlandin. Siitä on tehty kuuden Oscar-ehdokkuuden elokuva. En elokuvaa onnistunut näkemään, vaikka ajattelin, että se olisi tärkeä. Onneksi Storytel tarjosi Nomadlandia. Se kertoo amerikkalaisista keskiluokkapudokkaista, eläkeläisistä, jotka ovat syystä tai toisesta pudonneet asuntovaununomadeiksi.

Kirjassa on toivoa. Se ei surkuttele eikä kutista. Amazon-työläisten kuvauksessa tulee vihdoin esille termi "prekariaatti". Olen käyttänyt sitä kohta viidentoista vuoden ajan ja vasta nyt termi tuli vastaan kirjassa. Näkisipä vain, että prekariaatista puhuttaisiin joskus Hesarissa.

Hesarin juttu elokuvasta ei tunnista sanaa prekariaatti.

Välitin Long Play -jutun Fantasia Suomen turkkilaisista Tikkisen Hannelelle. Hän on Turkki-asiantuntijani. Hannele kommentoi juttua näin: "Tämä on niin hiton hyvää journalismia, että oksat pois!
Positiivinen juttu ja lämmittää sydäntä. Niin ihanan turkkilainen joka suhteessa. Monikulttuurisuuden ylistyslaulu. Ja ajattele, en ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi turkkilaisten pizzerioiden taustoja ja merkitystä. Nämä ihmiset ovat esimerkiksi opettaneet suomalaisen keskiluokan ja köyhemmän väen syömään ulkona."

Hannelen kommentti pitää muistaa välittää Long Playn toimitukseen jutun kirjoittajalle Adile Sevimlille. Jotenkin. Joskus. Nyt on mentävä ulkopuuhille ja ensimmäisenä vapauttaa Pyry juoksunarunalkista. Pyry on pyörinyt narussa niin, että poloisen jalat ovat kuin lassotut.