Mitä on taide?

ma 15.8.2022

Naurattaa kiihkeys, jolla Leo Tolstoi vanhuuden päivillään kirjoittamassaan teoksessa Mitä on taide? roimii taiteilijoita. Kirjaiija oli kävellyt Moskovan konservatoriotalon kulissien kautta oopperasaliin, meneillään oli Anton Rubinsteinin oopperan Feramors harjoitukset, ja pannut merkille, miten epätasa-arvoinen taideinstituutio on.

Feramors on Tolstoin mielestä käsikirjoitukseltaan hölynpölyä ja kapellimestari omahyväinen paskapää.

Ooperan kulisseissa raatoivat lavastajat ja valaisijat, työläiset, kymmenesosapalkalla siitä, mitä itse taiteilijat, muusikot, saivat. Tolstoi oli myös sitä mieltä, että taiteen tukemisen lisäksi Venäjän pitäisi panna rahaa kansanopetukseen.

Soveltaisin Tolstoin ajatusta nykyajan murtuvaan uusliberalismiin siten, että hyvä, olemme yhdessä havahtumassa siihen, mitä me vaihtoehtoväki, toisin sanoen me, jotka älysimme mennä Helsinkiin Vanhalle ylioppilastalolle Degrowth-seminaariin syksyllä 2010, tiesimme jo ammoin; suurin osa maailmassa tehtävästä työstä on näennäistä ja on itse asiassa haitallista.

Esimerkiksi markkinoijat ja sisällöntuottajat, jotka luovat turhia tarpeita, pitäisi tiputtaa tietokoneiltaan ja panna vanhustyöhön. Kaikkea pitäisi alkaa tarkastella siten, edistääkö toimi, työ tai virka lmastonmuutosta vai onko se askel ekologisempaan tulevaisuuteen.

Keski-Euroopassa joet kuivuvat. Metsäpalot lisääntyvät.

Kun tulee jokin raja siihen, kuinka monta kenkäparia komerossa on tai pitääkö joka vuosi matkustaa Thaikkuihin hierottavaksi, kuten kirjailija Anna-Leena Härkönen jossain kolumnikokoelmansa kirjoituksessa kirjoitti, rahaa riittää kyllä hoivaan, koulutukseen tai kulttuuriin.

Raha ei ole sidoksissa mihinkään. Euroopan keskuspankki voi panna muutaman nollan pariin paikkaan lisää, eikä kukaan huomaa mitään. Tai voitaisiin säätää maailmankapitalismin laajuinen valuutanvaihtovero - eikä silti kirpaisisi ketään:

http://www.attac.fi/teemat/valuutanvaihtovero

Tolstoin Mitä on taidetta lukiessa huvittaa myös intohimo, jolla virolainen kirjailija Tõnu Õnnepalu käy Tolstoin kimppuun. Mitä on taide? on Õnnepalun mukaan vain vanhenevan mestarin aivopieru. Sanaa aivopieru Õnnepalu ei käyttänyt, mutta pitää Tolstoita mustasukkaisena, kostonhimoisensa ja tökerönä.

Tolstoi kuulema kirjassaan teilaa kaiken, mitä ei sattumalta ymmärrä ja kehuu, mitä ymmärtää. Kaikki sattumalta. Sellaista se on, armas Tõnu Õnnepalu, hirmu subjektiivista. Sanoisin, että kaikki on taidetta, jota tekijä itse pitää taiteena.

Jos taiteella ei ole vastaanottajaa tai sanoma tai jokin ei mene vastaanottajassa perille, ei mahda mitään. Tärkeintä minusta on aktio ja intentio. Aika ei ole kypsä, ajoitus on väärä tai ei vain kolahda. Shit happens ja eteenpäin.