Antti-Pekka Pietilän Erkon verikoira - Sanomatalon salaiset päiväkirjat jatkuu

pe 26.8.2022

Poskiontelotiehyeleikkauksesta toipuminen on alkanut. Pitkään kesti. Oli vaikka mitä: matomaista väsymystä, hirveitä hernekeittoklimppejä nessussa, vihlovaa kipua tiehyeissä sekä painetta silmän alla ja omituista päänsärkyä. Toki erilaista kuin ennen.

Minua vaivasi varmaankin viisitoista vuotta tunne siitä, että aivoni ovat tulehtuneet. Kun heilutin päätä, pään sisus oli ikään kuin hellänä. Nyt alituinen tulehtuneisuuden olo on ohitse. Päänsärky on siirtynyt vasemmalle puolelle kasvoja ja vasempaan ohimoon. Ainakin tiedän, mistä jomotus johtuu.

Edelleen on huonoja päiviä, jolloin ajattelen, että tulehdustila alkaa taas ja voihan se olla, että joka tapauksessa poskiontelossani asuu joku. Sieni tai jokin mönkiäinen, mörkö tai märkä. Tai sitten haljennut yläposkihammas mätänee ja työntää mädän sieraimista hernekeittolusikallisittain ulos.

Olen oppinut huuhtelemaan tiehyeni itse ja jos sillä voi välttää antibioottikuurin, hyvä! Seuraava siirto on hammaslääkärin tilaaminen. Jostain syystä karsastan ajanvarauksia. En kestä elämässäni enää yhtään torjuntaa ja pakkeja. Jos hammaslääkärin vastaanottovirkailija alkaa yskiä vaivaantuneesti ja ilmoittaa tukahtuneellä äänellä, että aikoja ei ole, mitäs vittua siellä edes kyselet, hajoan siihen paikkaan.

Murennun pieniksi murusiksi lattialle tai missä nyt satunkaan olemaan kalenterini kanssa. Minut voi pyyhkäistä kalenterin lehdillä roskiin kepoisasti ja poistun tästä todellisuudesta maailmankaikkeuden unohdukseen. Vähintäänkin alan itkeä.

Nyt olisi paikallaan saada elämästä edes yksi positiivinen kokemus tai kokemus onnistumisen tunteesta. Äsken olin vähällä purskahtaa itkuun Kahvila Hedwigin Helmessä, kun koin, että tulin kahvilaan keskeyttämään henkilökunnan leppoisan oman kahvihetken. Näinhän se ei varmastikaan ollut, mutta niin koin, sillä olen herkillä.

Niin istun odottamassa sisko Paulaa Tiistaiseuran kokouksesta. Ihan varmaa tietoa ei ole siitä, onko kokous taloyhtiön vai tiistaiseuran, mutta tämmöistä tämä on muistin kanssa. Arvelen, että olen itse kahdenkymmenen vuoden päästä enemmän pihalla, jos en ole kuollut.

Itkettää ja naurattaa yhtä aikaa.

...

Toipumisen merkki oli, että kun tuli taas puhe Mikael Pentikäisestä meidän perheessä ja virmassa, muistin, että minullahan on ambivalentti suhtautuminen koko tyyppiin ja siinä samassa selasin Storytelistä kirjoja, jotka ovat minulta kesken.

Muistin yht´äkkiä, että jätin kesken Antti Pietilän kirjan Erkon verikoira. Pietilähän on syvästi pentikäistraumaattistunut urallaan Iltasanomien päätoimittajana, mutten minä Pietilän pentikäisnurjamielen takia kirjaa kesken jättänyt. Jätin kesken, koska ylätason toimittajat, poltiikasta ja taloudesta kirjoittavat, elävät maailmassa, jossa ei kansalaisia ole.

Ei voi myöskään olla kansanvaltaa. Pietilä riviensä välissä halveeraa kansalaisdemokratiaa yhtä lailla kuin ylätaso, josta hän kirjoittaa. Pietilän maailmassa ei lapsia viedä päivähoitoon eikä taatusti jonoteta Kysterin hammaslääkärin vastaanotolle itku kurkussa; mätänevätkö aivot ensin vai saanko hampaan korjatuksi?

Kansalaiset ovat alamaismassaa toimittajillekin. He eivät vaikuta, vaan seuraavat voimattomina - edes vihastumatta - asioita sivusta. Näin ei enää muuten ole!

...

Joka tapauksessa Antti-Pekka Pietilä kirjoittaa Erkon verikoirassa siitä, että Mikael Pentikäisen sokeat pisteet ovat Hesarissa olleet pääministeri Mari Kiviniemi  ja Pentikäisen oma pikku veli Antti Pentikäinen, Kirkon Ulkomaanavun joku silmäätekevä, joka jotain ja sitten jotain niin, että Antti Pentikäisen valinta johonkin vaarantuu. En enää muista, mihin eikä asialla ole merkitystä, sillä noh mnjaah ....

En ihan tajua pointtia, mutta Pietilä osoitti Suuren Hengilön sokean pisteen. Pentikäinen oli "soitellut" Pietilälle. Se kyllä oli ollut pöljää. Oli lisäksi melko pöljää, kun Pentikäinen jotenkin sekosi, kun Mari Kiviniemestä (kepuli) tuli pääministeri.

Muut mediat irvuilivat, että päätoimittaja meni sekaisin Marista. Oli jokin otsikko, että hyvää päivää rouva pääministeri. Piti googlaamani, mikä otsikko, jonka itsekin muistan, tarkalleen ottaen oli, mutta kello käy ja kohta pitää olla tapaamispaikassa, joka on vähän epäselvä. Siskoa hakemassa kuitenkin pitää olla. Ei tämä iso kirkonkylä ole, etteikö yksi sisko löytyisi.

...

Lisäys iltapäivällä: Tämmöistä tämä on äänikirjojen kanssa. Muistikuvat ovat kuulemasta hatarat ja jos olisi printti voisi tarkistaa faktat. Vein Paula-siskon Ville-miesvainaansa serkun Aune Pesosen akvarellinäyttelyyn Lapinlahden kirjastolle ja kävin tsekkaamassa, olisiko Erkon verikoirat Lapinlahdella hyllyssä. Ei ollut. Iisalmen kirjastossa se olisi, mutta lainassa. Kiuruvedellä paikalla.

Jätin rouvat keskenään ja tulin Tuottolaan pyykille. Tajusin, että Storytelissä on Pietilän kirjasta e-versio. Löysin kohdan "Kun päätoimittaja Mikael Pentikäinen kollegalleen soitti."  Kyse oli Hesarin päätoimittajan pikku veljestä, joka oli Kirkon ulkomaanavun töissä ja Afrikassa rauhanvälitystehtävässä Martti Ahtisaaren tulella Sitä kautta Antti Pentikäisellä oli suhteet Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysmaa-asioita hoitaviin ihmisiin.

Iltasanomat ei olisi saanut kirjoittaa julkkispapin suhteesta naispappiin ja sitten Antti Pentikäinen ei tiennyt mistään mitään, vaikka koko työpaikka (Kirkon ulkomaanapu) tiesi työpaikkaromanssista. Jahah. Ei tämä sen selvemmäksi tullut enkä ymmärrä, miksi Kirkon ulkomaanavun Pentikäisen ura YK:ssa olisi ollut vaarassa, jos hänen alaisensa pettivät omia aviopuolisoitaan.

...

Pentikäinen on Marian kummituskummin esimies STT:n ajoilta.

Marian kummi kuvasi illmaisulla suhteensa kummityttöönsä. Kummituskummi tiedosti asiain laidan ja toi kivun esille; hän ei kyennyt omien ongelmiensa takia olemaan Marian elämässä läsnä. Seitsemän vuotta ennen kuolemaansa kummi tukeutui tavallaan entiseen esimieheensä.

Hän teki Lapinlahdella katoamistempun ja lähetti majapaikastaan kammottavia viestejä eri puolille. Viestit olivat tietenkin hälytys ja kiitos poliisinkin kadonnut saatiin hoitoon Helsinkiin Hesperian sairaalaaan. Esimiehenä Pentikäinen oli siis alaisistaan välittävä ja mitä ilmeisemmin toimituksen puolella ammoin Hesarissakin. Näin olen antanut itseni ymmärtää.

Sen sijaan jos tutkiskelen itseäni, tunnistan itsessäni toimittajien atavistisen kepukammon.

....

Kepujen kanssa on elettävä, vaikka valitsisi asuinkunnakseen vas-Rautavaaran, jossa demarit ovat ottaneet vallan. Siitä tuli mieleen bilehile-pääministeri ja se, että kylläpä on tullut viime viikkoina ikävä Matti Vanhasta (kepu-puutalomiäs). Matti Vanhasen paras puoli oli se, että hän oli raitis.