Pia Valkonen

Taivaan kalat oli löytö ja nyt toimii skanneri - voin tehdä kunnon laskuja erilaisille laskutuspalvelimille - jee!

pe 1.7.2022 ja ke 6.7.2022

Olipa Anna Idströmin Taivaan kalat löytö. Ensin ajattelin, että ihan oikeasti - en jaksa nuoren naisen identiteettikysymyksiä - mutta sitten luin jostakin arvion kirjasta. Lukija kirjoitti, että kielitieteelliset jaksot olivat kyllä mielenkiintoisia.

Päätin heti, että kuuntelen Taivaan kalat. Aina kun on kyse kielestä, kielitieteestä tai semiotiikasta, kiinnostun heti. Höpsistä, tämänhän kirjoitin jo aikaisemmin.

Taivaan kalojen loppuasetelma oli liian romaanillinen. Lisäksi itse loppukohtaus tuntui yhtä keinotekoiselta kuin Raili Miettisen Saaren naisen ensimmäisen version loppuratkaisu. Onneksi Saaren nainen sai toisenlaisen lopun.

Minulle olisi kelvannut, jos Anna Idström olisi kirjoittanut enemmän autofiktiota. Toki loppukohtauksessa oli äärimmäisen kiinnostava kysymys; jos ihminen havaitsee ja kokee jotain, on tyydyttävä siihen. Se on totuus ihmiselle itselleen.

Oikeastaan ei sen väliä, jos ihmisaivot kuoleman hetkellä tuottavat hallusinaatioita ihanasta valosta ja taivaallisesta rauhan tunteesta. Näin on, jos siltä tuntuu.

Anna Idstrom ottaa esille nimen, joka on vaivannut minua kirjallisuustieteen perusteiden opiskelusta lähtien. Ferdinand de Saussure. Saussureen ja strukturalistiseen kirjallisuustutkimukseen viitattiin useasti. Olin ahdistusta täynnäni. Pidin enemmän muista kirjallisuustutkimuksen suuntautuksista, kuten psykoanalyyttisesta. Siitä oli tarjolla tietoa valitettavan vähän suomeksi.

Wikipediasta lukaisin äsken Saussureta. Kiinnostavaa on, että Saussure on joutunut riitaan Jaques Derridan kanssa.

Derrida on ykkösinhokkini - kiitos Jyrki Lehtolan ja Markku Niiku Eskelisen sekä Sianhoito-oppaan. Löysin oppaan hyllystäni ja toin sen tänne Kaivokoskelle. Selasin sitä ja naurattaa itseänikin. Kun Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolemasta kaikki kohisivat ja Lehtola sekä Eskelinen alkoivat ratsastaa nurmeslaisella kirjailijalla, päätin, että olen heikkituruslainen henkeen ja vereen.

En tosin ollut lukenut sen enempää Sianhoito-opasta, Romaanihenkilö kuolemaa kuin yhtään Heikki Turusen romaania. Simpauttajan olin katsellut elokuvana äiskän ja iskän kanssa. Syksyllä 1989 piti päästä haastattelemaan Heikki Turusta ja sitä varten luin kaiken, minkä hänen tuotannostaan käsiini sain.

Tajusin jotain äidin ja isän maailmasta. Meidän äiti ja isä olivat Heikki Turusen vanhempien ikäisiä. Aloin inhota vuonna 1985. Urbaania, juppimaisen nousukasmaista vuotta. Maaseudusta ei saanut mainita mitään. Uskonnoille naureskeltiin. Vasemmistolaisuus oli yhtä kuin poliittisuus ja poliittisuudelle yökkäiltiin. Tulin aivan eri maailmasta ja jouduin peittelemään taustaani.

Puhetyyliäni en joutunut muuttamaan, sillä näin kuin puhun, puhutaan Hollolan Lahles.

Kello on jo vaikka mitä. Joka kerta, kun täällä Kaivokoskella vastaisuudessa printtaan, otan pois lippikseni - sen Rautavaaran lämpöosuuskunnalta saamamme, Mattikin sai omansa - ja painan pääni nöyrästi kiitollisuudesta. Ostimme uuden käytetyn kopiokoneskannerin Turusta Tietopalvelu Oy:stä ja myyjä Henri Haapaniemi asensi verkkoyhteydet etänä.

Minun tehtäväni oli kertoa etäyhteyden id:n sekä salasanan. Ja sitten Haapaniemi väkersi jotain usean tovin läppäreillämme. Sujuvastihan se meni, mutta kolmen läppärin yhdistämisessä kerrostalon kokoiseen kopiokoneeseen oli iso homma ja vei minunkin työaikaani.

En ehtinyt tänäänkään kirjoittaa maanantain työmaakokouksen muistiota. Eilen aamulla kirjoitin kuitenkin työturvallisuuskatselmuksen muistion ja printtailin useana kappaleena henkilönostimen käyttöohjeistuksia työsuojeluviranomaisten siunatuilta sivuilta.

Nostinohjeet ovat yksiselitteiset. Henkilönostinta ei saa käyttää tavaran nostamiseen. Voitin myös kiistan, joka oli peräisin kesältä 2019. Henkilönostinta ei saa ajaa yksinään. Varmistajan tulee olla alhaalla. Olin ammoin oikeassa.

Tietopalvelu Oy:n tyyppi ei hermostunut kertaakaan ja suhtautui ilolla asennukseen. Oli jopa aktiivinen, että homma pitää hoitaa ennen hänen lomallelähtöään. Tällaista palvelua kun saisi useamminkin.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi