Meri Valkama vastaa Facebookissa Jukka Malliselle, syytä onkin

la 11.6.2022

Kirjailija Meri Valkama oikoo Venäjä-esseisti Jukka Mallisen täysin kummallisia väitteitä uusimmassa Parnassossa Facebook-sivuillaan. Valkaman päivitystä jakoi suomentaja Kirsti Era ja se oli tarkoitettu julkisuuteen. Onneksi Meri Valkama ei odottanut seuraavan Parnasson julkaisemista. Seuraava numero ilmestyy ties milloin.

Äärimmäisen kiinnostavaa on, miten pihalla Jukka Mallinen on. Kuutamolla. Suorastaan mielikuvituksellinen on hänen väitteensä siitä, että Meri Valkaman, kirjailijan, toimittajaisä Seppo Iisalo olisi kuollut sittemmin - ilmeisesti Mallisen muistikuvan tai deliriumhoureen mukaan kauan kauan sitten - pikku kaupungissa Itä-Uudellamaalla.

Kirjoitan tähän vielä kerran, että kiistanalainen Meri Valkaman romaani Sinun, Margot on täysi kaunokirja. Sepite, sepite, sepite. Meri Valkama on kyllä ollut lapsuuden perheensä kanssa asunut DDR:ssä eikä hän varmaankaan olisi ryhtynyt kirjoittamaan kirjaansa, ellei hänellä olisi DDR-kokemusta.

Joka tapauksessa alkoi kiinnostaa tällainen Tiedonantajan toimittaja, entinen Tiekkarin kolumnisti kun olen. Googlasin ja löysin jonkun Seppo Iisalon Loviisasta, mutta näyttipä olevan kovin hengissä. Ajattelin, että lienee joku muu samanniminen.

Joitan kuviakin bongasin eikä kuvien Seppo Iisalo näyttänyt lainkaan alkoholisoituneelta. Tosin en lukenut tätä kuvausta - täällähän olisi ollut, että Loviisa Creative -ryhmän Seppo Iisalo on entinen Tiedonantajan toimittaja.

https://www.loviisacreative.com/#/seppo-iisalo/

Jukka Mallinen on tulkinnut Sinun, Margotin autofiktioksi. Eikö Mallinen ole seurannut viime aikojen kirjallisuuskeskustelua? Eihän kirjallisuuspiireissä ole muusta puhuttukaan, kun kaunokirjallisuuden, autofiktion ja dokumenttiromaanin suhteesta todellisuuteen.

Olen biografististen tulkintojen ja dokumenttiromaanien ystävä enkä pidä siitä, että kirjailija piileskelee edes autofiktion takana. Kiinnostuinkin Sinun, Margotista vasta, kun luin haastattelun, jossa Meri Valkama kertoi asuneensa DDR:ssä lapsena.

Silti Mallisen mokellukset tuntuvat aivan oudoilta. Valkama ei ole missään väittänyt kirjan olevan suoran omaelämäkerrallinen.

(Minusta elämä sinänsä on niin ihmeellistä ja sairaan kaunista, että sepitteitä ei kaivata. Tai sitten voi sepittää, kuten Tiia Rantanen teki Suurin piirtein -esikoisteoksessaan, kun kertoi, kuinka olisi saattanut hänen ja nykyisen kumppaninsa rakkaustarina alkaa, jos se olisi alkanut romanttisesti ratikassa - eikä Tinderissä niin kuin oli oikeasti alkanut.

Hieno kerronallinen ratkaisu! Lukija on koko ajan tietoinen todellisuuden eri tasoista. Kosmoksen sivuilla kerrotaan, että Rantasen kirjassa tärkeintä elämässä ei ole onnistuminen vaan hyvät tarinat kerrottavaksi. Kustantaja kertoo, että Rantasen omaelämäkerrallinen esikoiskirja ei (todellakaan, tämä on oma lisäykseni) pelkää nauraa itselleen.)

Mallinen vihjaa, että Meri Valkama ei tiedä DDR:stä tuon taivaallista, vaan kunahn nyt kirjoittelee maailmanpolitiikan käänteestä pikku tyttönä kokemansa perusteella. Valkama on opiskellut Freie Universität Berlinissä.

Jukka Mallinen syyllistyy jonkinlaiseen psykologiseen tyttären murhaan. Kiinnostavaa sinänsä. 1985-luvulla Jyrki Lehtola ja Markku Nii Ku Eskelinen murhasivat Jälkisanat - sianhoito-oppaassa muun muassa Heikki Turusen tai ainakin niin tulkitsin. Onkohan minulla Sianhoito-opas itselläni? Pitää kopistella kirjahyllyä Lapinlahdella. Koetan tarkistaa tämän. Luin kirjasen 1980-luvulla enkä tajunnut siitä tuon taivaallista, mutta väitän, että eivät tajunneet itse kirjoittajatkaan.

Kunhan hokivat, että dekonstruktio, Focault ja Lacan, Deleuze. Anna Hellen väitöskirjassa on jotain, että sianhoitajat rinnastavat Heikki Turusen ja amerikkalaisen William Burrouhghsin startegisista syistä. Pitää muuten lukea taas Hellen väikkäri.

Väikkärissä mainitaan myös Matti Pulkkinen, jonka muistoseuran perustin, niin minä!, olihan siinä muitakin tosin, juu, mutta kun soitan johonkin eikä numeroani ole tallennettu puhelimeen, näyttää siltä kuin Matti Pulkkisen muistoseura soittaisi, onhan sekin jotain Suomen kirjallisuuden kentällä.

Sianhoitokeisissä olen Heikki Turusen puolella, sillä tulin Turusen maailmasta. Maalta. En viihtynyt koskaan kaupungissa. Sitä paitsi, miten niin on paljon hienompaa lukea huumeiden käytöstä kuin alkoholista? William Burroughs ja Nisti: "Tunnustukset lunastamattomasta huumeriippuvuudesta on amerikkalaisen beat-sukupolven kirjailijan William S. Burroughsin romaani, joka julkaistiin alun perin salanimellä William Lee vuonna 1953."

Kuten edellisessä merkinnässäni kirjoitin, arvelen edelleen vahvasti, että Mallinen on Valkamalle myös kateellinen.

En ehdi kirjoittaa tämän enempää. Pitää mennä poimimaan kasvimaalta juurakoita. Kun olen selvittänyt tylsimmät työvaiheet ja maassa on salaattia, herneitä ja auringokukkia, pääsen mielenkiintoisempaan vaiheeseen pihatöitä; kukkiviin värikkäisiin kukkiin.