Merete Mazzarellan Alma Söderhjelm on ollut Verner Nylanderin toinen nainen ja tallentanut tarinan Kärlekens väninnä -romaaniinsa

Kotityöpäivä

ke 29.6.2022

Tänään pesen puolen viikon astiat. Astiantiskuu alkaa veden roudaamisella rannan muuripataan. Sen jälkeen pitää saada tuli syttymään muuripadan alle.

Veden lämpiämistä odotellessa voin siivota ensin pikku saunakamarin tai oikeastaan se on saunakomero. Kamari minusta on sellainen, johon mahtuu laveri. Rannan huvimajaa emme ole siivonneet koko sinä aikana, kun olemme täällä asuneet.

Päivän tavoite olkoon rantarakennelmien siivoaminen. Kasvimaan kitkeminen ja marjapensaiden alusten niitto sekä ruohonleikkuu tulkoot tehtyä joskus vaikka perjataina. Ehkä tällä viikolla tai sitten seuraavan viikon perjantaina, hui hai. Huomenna on konttorityöpäivä. En pääse karkaamaan Nurmeksen kirjastoon, sillä myös Matti joutuu tekemään laskentaa. Pitää istua ja vartioida, että laskennat tulevat tehtyä.

Nauratti tänä aamuna, kun Matti soitti baanalta. Oli jokin asia. Hm. Se oli nunnauunin piirustusten tilaus. Matti antoi lyhyen määräyksen ja sitten lopetti puhelun; jatkaa ajattelemista. Ei muuta. Näin meillä on ihan hauskaakin.

Merete Mazzarellan Alma - edelläkävijän tarinassa olen kohdassa, jossa yliopistodosentti Alma Söderhjelmillä on naimisissa oleva rakastaja Verner Nylander. Mazzarella kuvaa teräväkatseisesti sitä, kuinka Verner saattoi painautua rakastajatartaan vasten tiukasti ja rentoutua, joskus nukahtaakin, mutta herkkävaistoinen rakastajatar huomasi ennen kuin rakastaja itse oli siitä tietoinen, milloin rakastaja lähtee vaimonsa luokse.

Mies venytteli, haukotteli ja rykäisi. Vartalo jännittyi. Lakki päähän, housut jalkaan, vyö kiinni ja menoksi.

Kotona odotti vaimo oli tyhmä pikku vaimo, joka luotti sokeasti mieheensä. Oli Suomen itsenäistyminen ja kaikkea, siksihän mies oli paljon, yökaudetkin, poissa kotoa. Tosi asiassa Alma Söderhjelm ei ollut niinkään innostunut politiikasta kuin Verner Nylanderista.

Tyhmä pikku vaimo, joka kulki kotona pölyrätti kädessä. Minä olin miltei kymmenen vuotta tyhmä pikku vaimo, joka odotti aviomiestä kotona ja itkeskeli. Nyt toivon, että mies olisi joskus poissa, jotta voisin ottaa esille romaankäsikirjoitukseni ja tehdä sille jotain.

Tai sitten on vain otettava tappajan ilme. Minulla on tänään, huomenna ja ylihuomenna kirjoituspäivä enkä tee mitään muuta! En kanna vesiä, en lämmitä muuripataa, en tee ruokaa (en tosin yleensäkään tee ruokaa, paitsi tänään meinasin keittää vehnäryynipuuroa, ostin eilen Juuan S-marketista kiehutäysmaitoa.). En kuule enkä näe. Olen oman pääni sisällä.

Ajattelin, että käyn sen, mitä olen kirjoittanut tähän mennessä lävitse ja teen sihen kirjailija Taija Tuomisen, siunatun kirjoittamisen valmentajan, ehdottamat muutokset ja korjaukset. Aloitan romaanini toisen osion, joka kertoo, mitä todella tapahtui.

Tähän mennessä olen kuljettanut vierekkäin autofiktioon verhottua melkein dokumenttiromaania ja täyttä fiktiota, toivekuvaa, jossa ajan Lapinlahden kirkonkylän lävitse koira vieressäni ja jätän kaiken - pettäjä-Pekka-aviomiehen ja talon ja firman ja muutan Puumalaan.

MInä tyhmä pikku vaimo, Rebekka.

Merete Mazzarellan tarinankuljetustaitoa ihailen ihailemasta päästyäni. Söderhjelmin romaanin Kärlekens väninnän Mazzarella on tuonut esille vähän kerrallaan. Samalla tavalla - ehkä viidestoista kerta, kun kirjoitan tämän - Mazzarellan Violetissa hetkessä tuli vähittäisesti estradille veli Martin Schreck. Kärlekens väninnä tuli mainituksi esimerkiksi siten, että Söderhjelmin lapsuuden kaveri, aluksi muudan Šura vain, oli saanut Kärlekens väninnän käsiinsä ja lukenut sen.

Šura kirjoitti Alma Söderhjelmille kirjeen, kysyi, onko Kärlekens väninnan kirjoittaja sama Viipurin prokuraattorin tytär, Mazzarella kuvaa lapsuuden ystävän kirjettä muina munkkeina - ja plops, yllättäen, käy ilmi, kuka Šura oli. Hän oli Aleksandra Kollontai, vallankumouksellinen bolševikki. Söderhjelm ei halunnut tavata tätä enää juuri sen vuoksi, että Šura oli bolševikki.

Outoa, sillä Alma Söderhjelm kuvaa lämpimästi Elli Järnefeltiä, Järnefeltien perheen menestyneiden lasten onnetonta ja itsemurhan tehnyttä sisarta, että Elli oli tulenpalava sosialisti. En oikein itse erota bolševikkien ja tulenpalavien sosialistien välistä eroa.

....

Heti, kun vapaa nainen, Alma Söderhjelm, alkaa vähänkin hankalaksi, Verner Nylander katkaisee välit tähän. Nylander ei kaihda kirjoittaa suoraan; hänen mielestään niin on parempi hänelle itselleen. Merete Mazzarella (kirjoittanut muun muassa kirjan Uskottomuuden houkutus) kirkaisee Söderhjelmin suulla: Entä minä? Parempi Vernerille, joka oli tyytyväinen kahden naisen mies niin kauan, kun sivustanainen ei vaatinut mitään.

Tämä on turkasen ja kipeän kiinnostavaa. Myöhemmin Alma Söderhjelm saa kuulla, että Verner Nylander on rakastunut johonkin sairaanhoitajattareen ja huhutaan, että avioero siitä tulee. Minä esimerkiksi olin turhanpäiväinen hidaste aviomieheni rakennusmestarittarelle, joka linnoittautui talomme yläkertaan kuukausimääriksi, vaikka hänet oli Lapiomies tmi:stä irtisanottu jo edellisenä kesänä.

Ensin nainen koetti konkreettista keinoa; hän tuli taloomme joka aamu kello kahdeksan ja lähti pois kello kuusitoista. Aivan kuin olisi ollut meillä töissä edelleen. Kun saimme hänet karkotettua ensin talosta ja sitten roikkumasta firman nettisivuissa kiinni, saimme haasteen viestintävirastoon.

Oi Jeesus, mikä mielipuoli! Oli onneksi jokunen vuosi, että nainen ei häirinnyt. Sinä aikana hän tuhosi kovaa kyytiä toisen lapinlahtelaisen rakennusliikeyrittäjän avioliittoa. Aina, kun joku on heikoilla, nainen näköjään ilmaantuu kummallisella tavalla ikään kuin haaskalle. Kiinnostava psykologinen kuvio.

Lopulta nainen ujuttautui Kino Sirénin elokuvakoneen käyttäjäksi. Tietäähän siinä miten käy, kun aviomiehen kädet olivat kiinni elokuvakoneessa. Naisen kädet kävivät kohti mieheni munia. Käpälöijä, voi yäk, ahdistelija, kyllä naisetkin osaavat.

Nainen pani ylivertaisen pimpparaisensa kiinni vasta sitten, kun huomasi, että on häviämässä todelliselle uhalle. Minä olin vain hidaste, tyhmä pieni virallinen vaimo, turha möykky naisen kiidossa kohti yhteiskunnallista nousua, kammottavan luokkalaskujeremiadin jälkeen. Hänhän oli 2000-luvun alussa matkalla kohti huippua; oli varma siitä, että hänestä tulee rakennusmestarin rouva.

Kirjoitin blogissani 11.7.2016 näin: "Olen hävinnyt naiselle, joka voisi olla tyttäreni, jos olisin ollut teiniäiti. Kyllä tekee kipeää, mutta ei auta kuin joka aamu pestä hampaat. Tai jos en aamulla jaksa tai ehdi pestä hampaita, viimeistään lenkille lähtiessä teen sen."

Aviomieheni rakastajatar ilmoitti ylväästi, että haluaa oman miehen. Oman miehen, joka ei antaudu joka puolelle. Hienoa, mieheni ajatteli, ja saimme vähän aikaa olla rauhassa. Aloitimme muun muassa parisuhdeterapian. Kunnes taas jostain nainen pääsi sisään. Hän on mustekalamainen takertuja.

...

Alma Söderhjelmin rakkauselämä oli jo ennen naimisissa olevaakin Verner Nylanderia aika onnetonta. Hän rakasti pitkään opiskelutoveriaan, joka osoittautui aleksityymiksi. Söderhjelm oli pannu merkille, että miehiä ei ole vain kahdenlaisia; heitä, jotka himoavat naisia ja heitä, jotka himoavat miehiä, vaan on kolmas laji; miehiä, jotka eivät himoa ketään. Aleksitymia lienee nykyinen diagnoosi.

Matilla on vahvoja aleksityymisiä piirteitä. Hän ei lainkaan käsitä, mitä esimerkiksi on tehnyt naiselle, jota roikotti avioliittomme sivussa vuosia.

"Positiivisten tunteiden tunnistaminen on vaikeaa ja elämän potentiaaliset nautinnot jäävät aleksityymisellä ihmisellä puolitiehen. Seksi voi olla konemaista suorittamista, koska tunneyhteys kehoon on katkennut, hyvä ruoka tai taiteet eivät saa aikaiseksi suuria tunteita. Hän voi kuvailla, mitä ruoka-aineita lautaselta löytyi, tai että bändi soitti väärin, mutta aleksityymisen suusta ei kuulu huokausta, ´ai kun oli ihanaa!´"

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/05/kun-tunteille-ei-ole-sanoja

Tämä on erittäin totta: "Aleksityymiset henkilöt ovat usein toiminnan miehiä ja naisia. Suru kanavoidaan esimerkiksi kalastamiseen, ilo ilmenee saunanlämmityksenä tai viha purkautuu tehokkaana työsuorituksena. Toiminnan mies tai nainen voikin olla varsin tehokas ja tuottelias. Mutta läheisiä suhteita aleksitymisen ihmisen voi olla vaikea luoda."

Väittäisin, että kyse on tästä: "Aleksitymian syyt voivat löytyä lapsuuden kodista tai muista varhaisista tunnekylmistä ihmissuhteista. Lapsen tunteita ei ole peilattu tai hyväksytty."