Kolmas kesäpäivä

Anna Alanko ja Ensimmäinen kesäpäivä

pe 3.6.2022

Olipas kummallista. Olen viime aikoina kirjoittanut tahallani asioita yksikössä. Minä kannan vettä, puita ja teen sitä sun tätä. Yksin. Olen ajatellut, että testaan, saanko joitain tahoja aktivoitumaan.

Näköjään sain. Äsken Matti puhui pitkään työasiaa puhelimessaan. Sillä aikaa hänelle oli tullut puhelu. Olin asentanut hänen puhelimeensa puhelinmarkkinointikiellon, sillä mielestäni hän ei osaa kieltäytyä kaupoista asiallisesti. Jos ei vittuile, Matti huomaa tilanneensa hivenaineita tai bambusukkia.

Minusta puhelinmyyjille ei missään nimessä saa olla vittumainen, ylimielinen tai tekeytyä holhouksen alla olevaksi. Matti ei tajua sitä, että puhelinmarkkinoinnissa työskentelee tavallisesti nuoria ihmisiä ensimmäisessä työpaikassaan.

Matti näytti minulle numeroa puhelimestaan. Onko tämä markkinointipuhelu, hän kuiskasi kauhuissaan. Katsoin numeroa ja mietin, että jotkut lehtien markkinointifirmat näyttävät soittavan numeroista, jotka vaikuttavat ihan normaaleilta ja jos numeroon soittaa takaisin, puhelinnumeroa ei ole olemassakaan.

Saattoi lisäksi olla, että äskeisen numeron yhteydessä oli teksti; ilmoita roskasisällöstä. Jäykistyimme molemmat numeron ääreen ja sihisin: "Soita siihen, saatana." En millään jaksanut kirjautua 16100.fi:hin tsekatakseni, kuka soittaja oli. Useimmiten puhelinmarkkinointifirmojen numeroita ei ole missään. Arvostan firmoja, joiden numerot löytyvät tiedustelusta.

Matti painoi luuria ja pani kaiuttimmelle. Puhelimesta kuului naisen ääni: "Moi!" Soittaja vaikutti vuorenvarmalta siitä, että hänen numeronsa on tallennettu. Matti vastasi aavistuksen verran lässyttäen: "Kuka soittaa?"

Puhelimesta kuului naisen etunimi, jonka kolme viimeistä kirjainta kuulimme. Ensin ajattelimme, että se on asiakkaamme, joka soittaa jostain uudesta numerosta tai omasta uudesta henkilökohtaisesta puhelimestaan. On jäänyt hiljattain eläkkeelle. Hieman samantyyppinen klangi oli puhelinpuheessa. Usein ärsyttävän pirteä ja joskus piinallisen yli-innostunut.

Nainen alkoi lässyttää takaisin, vieläkö Matti tekee restaurointihommia. Siitä päättelimme, että soittaja ei ole asiakkaamme. Hän kyllä tietää, että Matilta saa aina, tirskis, kun asettuu alaviistoon miehen eteen, katsoo silmiin, sirkuttaa ja sulkee minut hintakeskustelun tai urakkatarjouksen ulkopuolelle.

Vast´edes emme mene halpaan. Tarjouksen teen minä ja sillä sipuli. Ottakoot tai jättäkööt tai keittäkööt tai paistakoot.

Matti sai mutistua jotain epäselvää. Kiehuin vieressä ja teki mieleni huutaa. Firma on puoliksi minun ja Matti ei tee restaurointihommia. Firma tekee ja minä paljolti päätän siitä, mitä firma tekee ja mitä ei.

"Onko sulla keikkaa tarjolla? Mulla olisi kollega, jonka kanssa voisin tehdä...." Nainen ei edes vaivautunut sanomaan, että teillä, vaikka vallan hyvin tietää, että olen mieheni yhtiökumppani.

Miespoloni meni vallan punaiseksi ja sai sökellettyä, että ei nyt oikein ole. Hänkään ei voinut sanoa, että ei meillä ole, vaikka tietää, miten helvetin vittua on tulla vuosikymmenet tyynesti ohitetuksi. Hillitsin haluni huutaa puhelimeen, että ei meillä ole eikä ainakaan sellaisille perseeseen liimautujille, jotka esittelevät itsensä Matin rakastajaksi.

Mietin hetken, panenko omasta puhelimestani naiselle viestin siitä, että Matin rakastajattareksi esittäytyminen olisi saattanut olla irtisanomisperuste. En voinut sanoa naista irti, sillä kuulin hänen esittäytymisestään firman uudehkoille työntekijöille vasta kahta vuotta myöhemmin.

Emme tosin ole hänen "palveluksiaan" sen koommin tarvinneet. Joskus keväällä 2020, kun sain selville, mitä kaikkea yrittäjäpuolisoni oli tehnyt, nainen kokeili taas kepillä jäätä - josko tällä kertaa. Panin silloin Matin puhelimesta tiukan viestin.

"Meillä on koulutussopimukset Ysaon kanssa emmekä tarvitse keikkalaisia." Nyt tyydyin vain estämään naisen numeron.

Kuuntelin toissapäivänä Anna Alangon Ensimmäisen kesäpäivän. Se oli niin hyvä, että oli pakko kuunnella se putkeen. Romaanissa oli joitain mielestäni aivan nerokkaita ratkaisuja etäännyttämiseksi. Esimerkiksi pettävällä puolisolla, kuten ei muillakaan romaanihenkilöillä ollut nimeä.

Oli vain puoliso ja lapsi. Sitten elävä lapsi, kun toinen lapsi kuoli kohtuun juuri ennen pikkukeskosviikkoja. Elävä lapsi muuttui isoksi lapseksi, kun nainen sai vauvan.

En nyt mene tämän syvemmälle, sillä muistin työtehtävän, joka minun piti tehdä jo keskiviikkona. En tehnyt sitä, sillä kuuntelin Ensimmäistä kesäpäivää. Se oli ihana terapiakirja ja samastuin täysin päähenkilöön, vaimoon, joka tuli petetyksi ja mietti, kuinka helpottavalta tuntuu ajatella, että jonain päivänä puoliso on kuollut.

Minä sanoi eräälle nuorehkolle leskelle ehkä ajattelemattomasti ja tökerösti, että minä toivoisin Matin kuolleen. Tarkoitin sitä, että leskenä voisin surra uljaasti enkä vollottaa typerästi naama ja nenä punaisena typeränä, petettynä ja vuosia silmään kustuna.

Pölyn ylistyksestään ylistetty Silvia Hosseini ei pitänyt Tiina Raevaaran kirjasta Minä, koira ja ihmiskunta, koska Raevaaran tietokirja oli hänen mielestään terapiakirjallisuutta ja oli kirjoitettu sitä varten, että lukija voi samaistua.

Niin? Silvia Hosseinin Pölyn ylistyskö ei ollut terapiakirjallisuutta? Siinähän Hosseini kertoili harjoittamastaan mukilointiseksistä. Kuuntelin Pölyn ylistystä, mutta koska en tosiaan tiedä tuon taivaallista Leonard Cohenista enkä eritysemmin haluakaan tietää ja sitten vielä oli kuvauksia siitä, miten kirjoittaja on mustelmilla seksisessioidensa jälkeen, jätin kirjan kesken.

Kun on oikeasti ollut väkivaltaisessa suhteessa, ei vain ole yhtään kiinnostavaa lukea pikku tuhmasta muksimisesta yhdynnän aikana tai ennen sitä, en tiedä, sillä lopetin kirjan kuuntelun melko lyhyeen. Ajattelin, että en ole kirjan kohderyhmää ja kukin saakoon orgasminsa miten haluaa.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi