Rautavaara tänään sekä Savon Sanomissa että Ylen sääuutisissa

pe 29.4.2022

Pyry alkoi yöllä kello 2.07 raapia makuuhuoneen ovea ja vikistä. Päästin poijan huoneeseen ja asettelin päiväpeiton siten, että saa hypätä jalkoihimme lakanoita likaamatta. Ajattelin, että ulkona on jotain pelottavaa. Jokin peto ehkä.

Pyryhän on, kuten tunnettua, vartiokoira. Vartiokoiran ja laumanvartijan tärkein ominaisuus on varovaisuus. Parempi olla varovainen ja nukkua äiskän sekä ukin kanssa samassa sängyssä, kun pelottaa.

Koira asettui nätisti matolle ja kun olin jo vajoamassa uneen, nousi ja alkoi tökkiä kuonollaan. Jahas, kakkahätä siis, panin pikku valon, etsin villasukat ja kylpytakin ja vein koiran ulko-ovelle. Pysähdyimme molemmat ylimmälle rapulle.

Olin yhtä aikaa sekä lumoutunut että järkyttynyt. Pihalla oli vain lumen peittämiä möykkyjä, kuuset roikottivat käsivarsiaan lumivaipan alla ja vastapäisellä taivaalla tuikkivat tähdet. Joulu tulossa, mietin vai vastahan oli pääsiäinen - mitä tämä nyt oikein on?

Pyry lähti navetan nurkalle juoksunarussa ja minä jäin kynnykselle kipristelemään varpaitani ampiaiskuvioiduissa villasukissani. Sain ne lahjaksi. Ovat mieleiset ja varmaan tarpeen täällä wildernessissä juhannuksenakin.

Navetan nurkalta kuului kumea huuh, huuh. Ehkä jokin iso pöllö. Pyry teki kakat nopsaan ja juoksi sisälle. Huuh, huuh siirtyi itämetsäpalstalle. Illalla, kun tulimme Vesanto-Karttula-Lapinlahti -kierrokselta, Pyryä kovasti kiinnosti jokin itämetsässä. Hyppäsi autosta ulos ja loikki jonkin asian perään. Ei ollut kovin pelottava peto se, arvelin, mutta iltakakat jäivät ilmeisesti tekemättä.

Aamulla taapersin huussiin kumpparit lumessa ja kuuntelin sekä peipposia ja joutsenia. Hyönteissyöjille pitäisi olla tällaisia hetkiä varten kaupassa jotain sirkkasekoitusta. Taliköntti roikkuu edelleen keittiön ikkunan edessä ja makkaran muotoiseen ruokavaraston kyljessä on nokittu lohko. Tali kelpaa vielä, vaikka erityistä ruuhkaa ei lintujen ruokintapisteellä olekaan.

Olin lukemassa netti-Savon Sanomista Eeva Lankolaisen kolumnia Onko sinulla oikeasti aikaa tämän lukemiseen?, kun sain whatsappia, että Rautavaaran lumesta on ison sivun jutun pääkuvaksi asti. Ryntäsin lukemaan juttua ja whatsappasin Rautavaaran yrittäjiin, että täällä hellitään hiihtäjiä vapun jälkeisellä viikolla vielä, mutta me ollaan jo pakattu sukset pois ja otettu polkupyörät esille.

Oheen panin kuvan lumikuorrotetusta pyörästä sekä lumen alle peittyneestä talvirengaskasasta. Samalla Ylen sääuutisissa Matti Huutonen sai selostettavakseen sääkameran kuvan Rautavaaralta. Rautavaaran sääkuva lienee meidän läheltä Hankamäestä. Huutonen ei tällä kertaa ollut yhtä hämmentynyt siitä, missä Rautavaara sijaitsee kuin silloin, kun Rautavaaralla oli kylmintä koko Suomessa.

Huutonen tuntui tänä aamuna ajatelleen, että Rautavaara on missä on, mutta lunta piisaa. Viimeksi meteorogi, Uuraisista syntyisin, googlasin, haroi sääkarttaa ja koetti paikallistaa: Nurmeksen Kainuun suunnalla.

Rautavaaran terveyskeskusta - Kysteriä - pitää kiittää. Sain tikinpoistossa todella hyvää palvelua. Sairaanhoitaja katsoi oma-aloitteisesti, että melanoomaksi luulemani könkäre selässä oli patologin lausuman mukaan vain pelkkä rasvaluomi, outoa kyllä ihomuutos oli hilseilevä, kuiva ja kutiseva. Sitten hän kysyi, miten tulehdukseni, menikö ohitse antibiootilla, söin poskiontelotulehdusantibiootit tammikuussa ja naps, olen tulehduskierteessä.

Paineen tunne päässä palasi. Tosin sirittävä päänsärky on poissa. Yskin kuin tuberkuloottinen taas. Kuorsaan ja hengitys katkoilee yöllä. Siitä varmaan osa uupumuksestani. Toivon pääseväni poskiontelotiehyeleikkaukseen.

Sairaanhoitaja naps, naps varasi minulle ajan lääkäriin. Tätä ei iki kuuna päivänä kullan valkeana - ja mitä muita kammoamiani ilmaisuita onkaan - olisi tapahtunut Lapinlahden terveyskeskuksessa. Siellähän sairaanhoitajat oli koulutettu torppaamaan ihmisten käynnit terveyskeskuksessa.

Jokainen joka halusi hoitoa, oli potentiaalinen kunnan budjetin rasite ja muutenkin ikävä ihminen.

Lisäksi olen elänyt hetken, jossa minä, Savon Sanomien emerita pomo ja vielä virassa oleva tutkiva toimittaja mykistyimme terveyskeskuksen päivystyksessä - viikonloppuja tekevä lääkäri ilmoitti, että jos rouvat eivät lähde siitä, hän kutsuu paikalle poliisit.

Poistuimme paikalta ja menimme istumaan autoon. Toimittaja sanoi, että kirjoittaa tästä kolumnin. Sitten istuimme hetken hiljaa ja tulimme siihen tulokseen, että kolumni kohdistuisi julkisen sektorin terveydenhuoltoa vastaan.

Meillä oli huoli eräästä kansalaisesta ja hänen vanhasta äidistään. Olimme sitä mieltä, että vanhus pitäisi ottaa huostaan välittömästi. Lääkäri oli valmis kutsumaan virkavallan paikalle. Soitin autosta poliisiin päivystävälle sosiaalityöntekijälle.

Kukaan ei vastannut eikä kukaan soittanut takaisin.