pe 15.4.2022
Teki mieleni melkein purskahtaa itkuun, kun kirjailija Liisa Laukkarinen siteerasi Facebook-päivityksessään rauhankasvatta ja pasifisti Helena Kekkosta (1926 - 2014). Helena Kekkonen oli sanonut, että minua ei tarvitse asein puolustaa.
Kekkonen sai vuonna 1981 Unescon rauhanpalkinnon. Kuulin hänestä ensimmäisen kerran Otavan opiston tiedotus- ja viestintälinjalla varmaankin kansainvälisen linjan sivustakuulijana. Kv-linjalaiset opiskelivat viereisessä luokassa.
Laura Lodeniusta muistan haastatelleeni puhelimitse maamiinakiellon yhteydessä. Taisipa olla jopa Savon Sanomiin. Taidan kaivaa esille Rauhanpuolustajien jäsenmaksulapun. Jotainhan tässä vyörytyksessä pitää tehdä.
Tulee ikävä opiskeluaikojan sivarihomopoikia. Noita kaitoja, kalpeakasvoisia aseistakieltäytyjiä, jotka eivät uhkuneet testosteronista maanpuolustushenkeä hampaisiin asti aseistautuneina. Ikävöin heitä, jotka uskaltavat sanoa, kuten oululainen 22-vuotias kemian opiskelija: "Suomi on hyvä valtio ja hyvä paikka asua. Ei minulla varsinaisesti Suomea vastaan mitään ole, mutta vahvasti vain epäilen, mitä hyödyttäisi kuolla. Olen mieluummin elossa missä vain kuin kuolleena tässä hyvässä valtiossa."
https://yle.fi/uutiset/3-12364115
Jos minulla olisi poika, toivoisin, että hän olisi Mikko Korhosen kaltainen.
Olin oodottanut Heikki Patomäen pääsevän vielä joskus A-studioon keskustelemaan. Eilen illalla se tapahtui. Patomäki muistutti, että meille on tulossa hävittäjät, jotka on rakennettu kuljettamaan ydinaseita.
Keväällä 2014 seurasin Saabin kuskin paikalta, kun kuljetettavani, maailmanpolitiikan professori, EU-ehdokas keskusteli tietokoneitse puolustusministeri Carl Hägglundin ja jonkun Nato-upseerin kanssa. Olimme matkalla Lapinlahdelta Rautavaaralle.
Rautavaaralla Patomäki tapasi Rautavaaran entisen eksentrisen kunnanjohtajan Unto Murron ja valtuuston puheenjohtajan Matti Matikaisen.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]