Putin ja Trump sekä Janne Saarikiven essee Hesarin Viikossa

Vesannon kirjaston koneelta

Janne Saarikivi, Heikki Patomäki, Kaius Niemi sekä Pekka Ervasti

ma 28.2.2022 Vesannon kirjastolta ja su 20.3.2022 Kaivokosken tuvasta

Karmivaa on, että Ukrainan sota toi esiin Trumpin. Heti kun ehdin viimeksi merkinnässäni kirjoittaa, että amerikkalaiset sentään, vaikka karaokedemokratiassa elävätkin, pääsivät demokraattisin keinoin eroon Trumpista. Ei tarvinnut kuin kaivaa Hesarin Viikko Kaivokosken peltipostilaatikosta ja siinähän Trump patsasteli. Nyt tulee alkaa rukoilla sitä, että Trump ei nouse toistamiseen USA:n presidentiksi. Karaokekapitalistisessa demokratiassa saattaa tapahtua mitä tahansa, milloin tahansa.

Eilisessä Hesarin numerossa toimittaja Elina Väntinen oli kuunnellut, mitä Trump sanoi vaalikarjalleen Floridassa. Hän sanoi näin: "Venäjä ei olisi tunkeutunut Ukrainaan, jos hän olisi ollut virassa." 
Lisäksi Trump oli lausunut, että Putinin toimet Ukrainassa ovat "nerokkaita". Haastattelussa Trump ihasteli, kuinka Putin ensin tunnusti Ukrainan separatistialueet itsenäisiksi ja sen jälkeen lähetti niille omia sotilaitaan.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008637953.html

Ukrainalaisilla tehdään nyt niin Venäjän kuin USA:nkin sisäpolitiikkaa. Maaseudun Tulevaisuuden kolumnisti Helena Petäistö esitti arvelun, jonka mukaan Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu häärisi Ukrainan hyökkäyksen taustalla Putinin rampauttamiseksi ja vallan anastamiseksi Venäjällä. Ei tässä nyt enää puuttuisi kuin se, että Ukrainan sodalla tehtäisiin Trumpista seuraava USA:n presidentti. Trumpin valinnan yhteydessä oli puhetta siitä, että Venäjän trollitehtailijat olisivat vaikuttaneet vaalituloksiin.

Jostain syystä en jaksanut silloin seurata asiaa ja niin minulle jäi epäselväksi, miten käytännössä tämä tapahtui. Voisko joku kertoa, miten somevaikuttaminen tapahtui? Mitä Venäjän trollitehdas tehtaili? Trumpin twiittien tykkäyksiäkö?

Nyt ainakin tuntui käyneen niin, että kiinalainen nettialusta TikTok, josta kovasti opin pitämään, täyttyi venäläisestä sotapropagandasta. Tosin videon venäläisestä pojasta, joka saa rintamalle (mikä muuten on nykysodankäynnin "rintama"?) rakkauskirjeen tytöltään ja piirtelee hampaisiin asti aseistautuneena hiekkaan sydämen kuvia, voi tulkinta monella tavalla.

Video on varmaan pantu TikTokiin lisäämään venäläisten kotirintaman taistelutahtoa. Että sotaan joutuneita poikia pitäisi muistaa. Haluan nähdä videon niin, että Ukrainan sotaan joutuu aivan tavallisia venäläisiä nuoria poikia, käytännössä vielä ihan lapsia. Heidän pitäisi voida olla kotona opiskelemassa, perustamassa perhettä eikä tapattamassa itseään jossain täysin turhassa sodassa, jossa Ukrainakin on vain yksi perkeleellinen maailmanpolitiikan pelinappula.

Jonathan Franzenin Crossroadsissa oli kohta, jossa onnettoman ja heikon pastorin vanhin poika, Clem ilmoittautuu Vietnamin sotaan viime metreillä, sillä hänen aivan eri maailmasta pokaamansa tyttöystävä avaa pappisperheen esikoisen silmät; kun Clem opiskelee yliopistossa ja osoittaa mieltään Vietnamin sotaa vastaan, joku köyhän tai mustan tai muuten epävarmassa asemassa olevan perheen poika joutuu Vietnamiin.

Yliopisto-opiskelijat olivat etuoikeutetussa asemassa sodanvastaisuuksinensa. Clem ilmoittautuu armeijaan, mutta Vietnamissa on edessä jo perääntyminen. Amerikkalaiset valmistautuivat lähtöön ja Clemin ele jää tyhjäksi. Hän pakenee päivätyöläiseksi Etelä-Amerikkaan.

Niin. Marian ja Annan isä, Leonid, ei joutunut Afganistanin sotaan, sillä hänelle puhkesi neuvostoajan akuutti skitsofrenia. Hänen poikansa vältti Tšetšenian toisen sodan kaatumalla pahasti Kuopiossa pyörällä nuoren pojan hommissaan (suomalainen tyttö tarakalla) ja rikkomalla nilkkansa. Nilkkaa ei osattu hoitaa Venäjällä asianmukaisesti. Siunattua on, että Maria ja Anna ovat tyttöjä emmekä jaksaneet puuhata heille kaksoiskansalaisutta.

Suomen laissa ei Annan ja Marian syntymän aikaan muistaakseni ollut mahdollisuutta hakea kaksoiskansalaisuutta ja sitten kun sellainen myöhemmin tuli, ei asia enää ollut ajankohtainen. Tai sellaiseen käsitykseen me Leonidin kanssa tulimme, kun Maria ja Anna syntyivät. Ajattelin, että Venäjän ja Suomen välillä liikkuminen olisi ollut kaksoiskansalaisille helpompaa.

Näin, miten kauhuissaan oli Saksaan emigoritunut lasten sukulainen Pietarissa Tšetšenian toisen sodan jälkeen ja ennen Ukrainan sodan ensimmäistä vaihetta; hänet voitaisiin napata Venäjän armeijaan milloin tahansa Pietarin kadulta.

Silloin jo aloin uumoilla, miten äärimmäisen hyvä tytöille oli Suomen kansalaisuus.

Kaikki Venäjästä on sanottu

On sunnuntai ja kevätpäivän tasaus. Valo rynnii päivään jo ennen kuutta. Ihanata, mutta toisaalta tähän suuntaan vuosi menee kauhean nopeasti. Olemme nyt yhä enemmän Kaivokoskella. Katsoin viisivuotiskalenteria Kaivokosken tuvassa ja löysin sieltä kauhuntäyteisen merkinnän: 5. joulukuuta 2021 pakenimme Lapinlahdelle; Kaivokosken ulkolämpömittari näytti 25:ttä pakkasastetta.

Nyt tuvassa on ollut lämpöasteita, vaikka uunit olisivat muutaman päivän lämmittämättä. Pikku kamarissa olemme pitäneet sähköpatteria eikä siellä käsittääksemme mennyt kertaakaan pakkasen puolelle. Tupaan pakkanen kyllä meni ja jääkaappi sekosi. Jenkkikaappi sulatti pakasteet.

Blogin kirjoittaminen on tyssähtänyt Ukrainan sotaan. Se on niin hirvittävä asia, että en oikeastaan tohdi sanoa siitä mitään. Toistaisin vain samoja latteuksia, mitä on toistettu kohta kuukauden ajan. Sama ilmiö oli koronan kanssa.

Parhaat analyysit mielestäni ovat esittäneet tutkijat Janne Saarikivi sekä Heikki Patomäki. Saarikivi tosin on tullut aivan toiseen johtopäätökseen kuin Patomäki. Tai Saarikiven mukaan meidän olisi pitänyt jo olla Natossa.

Saarikivi voisi rauhoittua. Meillä on Naton kanssa isäntämaasopimus, joka on samanlainen oikeastaan kuin YYA-sopimus aikoinaan Neuvostoliiton aikaan. Tosin käsittääkseni  YYA-sopimus ei velvoittanut järjestämään koko yhteiskuntaa Varsovan liitto -sopivaksi. Naton kanssa solmittu isäntämaasopimus sen sijaan sisältää paljon muun muassa lainsäädäntöharmonisointivelvoitteita.

Vasemmistoliiton vasenryhmän kansanedustaja Jyrki Yrttiaho (1952 -2021) penkoi Suomen Nato-yhteensopivuusasioita. Kutsuimme Yrttiahon Lapinlahdelle ja meillä olikin kelpo Venäjä-seura-seminaari. Sempassa alusti myös suomenvenäläisten lehden Spektrin päätoimittaja Eilina Gusatinsky.

Lapinlahden vasemmisto ry:n älyllistä tasoa kuvaa, että sempassa ei sieltä suunnalta ollut ketään. Liekö ollut edes Rythin Penttiä, joka kyllä oli ammoinkin ilahduttavan tiedon- ja opinhaluinen? Mattini toimi Yrttiahon ja Gusatinskyn autonkuljettajana - sentään.

Maryam Abdulkarim kysyi Ylen aamuteeveen viisaissa ennen Ukrainan sotaa hyvän kysymyksen: miksi Nato on edelleen olemassa? Varsovan liittokin purkautui melko heti Neuvostoliiton lakattua olemasta.

Hesarin Kaius Niemeä pitää kiittää maltillisesta HS-viikko pääkkäristä pari viikkoa sitten. Kaius Niemi ja Maaseudun Tulevaisuuden Pekka Ervasti molemmat ovat presientti Sauli Niinistön linjoilla. Ei Natoon nyt. Antaa herrojen ajatella ihan siitä vain, että kun ei kerta nyt, niin sitten myöhemmin. Heikki Patomäki ymmärtää suomalaisten pakokauhun, mutta Natoon liittyminen olisi nyt veren kaivamista omasta nenästä.