Kirsi Hytönen rouva Suorasuu Naisen kolmannessa elämässään ja blogissaan

ke 9.1.2022

Kolasin eilen koirankusetuspolkuja auki. Lumen kolaaminen on lempipuuhaani. Näkee koko ajan työnsä tuloksen, saa käyttää voimiaan ja pään sisällä on ääni. Illalla ääni suoraan aivoihini oli Kirsi Hytösen. Hän on lukenut itse äänikirjaksi Naisen kolmannen elämän.

Kirjoitin eilen, että pitää tutkia, onko Hytönen lukenut muutenkin Lisa Taddeon Kolmea naista kuin vain kirjailijan haastattelun Iltasanomista. Noin kohdassa tunti ennen loppua Naisen kolmannesta elämästä kävi ilmi, että oli. Taddeon kirja oli tietokirja ja tutkielma naisen seksuaalisuudesta.

Tapaukset olivat todellisia ja perustuivat haastatteluihin sekä oikeudenkäyntiaineistoihin, jos oikein ymmärsin. Kirja oli taitavasti kirjoitettu ja kuuntelin sen Kaivokoskella henkeäni pidätellen. Ikään kuin en olisi hengittänyt lainkaan, kun sitä kuuntelin. Kuuntelin kirjan yhteen putkeen enkä kyennyt kirjoittamaan siitä mitään.

Ahdisti. Naisia ei tietokirjassa esitetty seksuaalisina toimijoina. He olivat tahdottomia nukkeja. Teki mieli kirkua heille koko ajan; voimautukaa, ottakaa valta omiin käsiinne tai ainakin tajutkaa, että meillä naisilla on valtaa, herrajumala! Tietenkin alaikäisen koulutytön vietellyt limanuljaskaopettaja olisi pitänyt hirttää munistaan, mutta jossain kohtaa miespolo oli täysin pikku tytön vallassa.

Koulutytön korkannut miesopettaja oli lähinnä tahmainen ääliö, joka koetti peitellä jälkensä ja pani vielä vaimonsakin valehtelemaan. Voi oksennus.

Kirsi Hytönen oli lukenut Vladimir Nabokovin Lolitan suurin piirtein Lolitan ikäisenä ja silloin hän tarkasteli kirjaa pikku tytön näkökulmasta. Hytönen oli jutellut kirjasta äitinsä kanssa ja äiti, viisaana vanhenevana naisena, oli sanonut, että myöhemmässä elämässään Kirsi ajattelee varmaankin toisin.

Hän oli lukenut Lolitan aikuisena ja pystyi ymmärtämään nyt Lolitan viettelijääkin.

Naisen kolmannen elämän lopussa Kirsi Hytönen kirjoittaa samasta, minkä minä huomasin kirjan alkupuolella. Kirsi Hytönen on elänyt samanlaisen hurjan ja vapaan naisen elämän, jossa on mitä mummona muistella, kuin vaikka minäkin - mutta eri järjestyksessä. Laskin, että Kirsi Hytönen on syntynyt vuonna 1958. Minä vuonna 1965. Meidän sukupolvellamme oli helpompaa.

Me emme syyllistyneet siitä, jos onnistuimme saamaan käsiimme pornolehtiä. Esimurkkuina luimme ihanata Uman kirjaa sinulle. Ulla-Maija Aaltonen kirjoitti siinä nätisti, että seksiä saa harrastaa ihan loppuun asti, jos se sopii molemmille osapuolille. Uman kirjasta sinulle saattoi loikata Erica Jongin vapautusopaskirjaan Lennä, uneksi.

Naisen kolmannessa elämässä oli myös Hytösen puolison Leevi Lehdon kuolemasta. Jatkan siitä joskus myöhemmin. Kirjoitan myös Hytösen Image-haastattelusta. Muistan kyllä haastattelun ja luin sen hampsien. Kansikuvan ja juttukuvituksen perusteella ajattelin hämärästi ja huolimattomasti, että jaapa jaapa siinäpä joku hienostorouva, parempiosainen, alusvaatteisillaan. Eipä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ja vähänpä tiesin. Onneksi Storytel paukkasi Naisen kolmannen elämän nenäni eteen.

Loppuilta eilen kului Kirsi Hytösen Luksusongelmia-blogia lukiessa.