Putosin kuiluun

la 1.1.2022

Eilen löysin kuvakansion muistitikulta, johon aioin tallentaa aineistoja turvaan hajoavalta keskustietokoneelta. Olin 13. huhtikuuta 2020 tallentanut tikulle ensimmäiset kuvat, joista pääsin kiinni toisen seksiahdistelijan lähettämiin kuviin.

En malttanut olla avaamatta kansiota, jonka olin nimennyt keventäen. Ajattelin, että huumori on keino käsitellä keisiä. Kuvien nimenä oli muun muassa Mumetsi_kurkkaa_peiton_alta.

Kuvien joukossa oli myös runokuvakaappaus. Ajattelin ensin, että runo on lapinlahtelaisen naisen, joka kännipäissään kirjoitteli minulle, kuinka on pikku tytöstä lähten halunnut miestäni.

Runo ei taatusti ollut peiton alta kurkkaavan mummusen, sillä se oli jollain lailla jopa hyvä, muttei varmaan aluperinkään naisen, sillä runo alkoi sanoin: "Pää vain lahoaa vanhetessaan..."

Lahoava pää ei oikein kuulosta runoilevan älykkönaisen kielikuvalta. Päihdeongelmaansa hän on hakenut hoitoa ja hyvä niin.

Mieheni versio on, että häntä ahdistellut mummunen oli kaapannut runon joltain nettisvulta ja lähettänyt hänelle.

"Näätköhän tän?" kysyy runo. Puhekielen omaisesti. Runo hempeilee ja on hieman epätoivoinenkin. Mieheni vastasi. Törkeästi. En käy edes kuvailemaan, kuinka törkeästi.

Sain muutama päivä sitten ihanan viestin: "Draamaa, raakaa Matin ja sun rakkaus. Taiteilijakirjailijaelämää. Miten aina pääset Matin tekosista selville? Onko se Matilta tahallista?"

Tajusin sillä sekunnilla, että niinhän se juuri oli.

Tammikuun loppupuolella 2020 mieheni heitti eteeni vanhan kännykän ja sanoi, että löysi sen kaapista (!). Emme kumpikaan muistaneet, kenen vanha känny on. Avasin puhelimen ja selasin tekstarit. Mieheni oli lähettänyt nimipäivänäni vuonna 2017 viestin: "Et vaan jää mielestä."

Samalta päivältä löytyy blogimerkintä, jossa kerron, kuinka mieheni oli taas kerran jättänyt nimpparini huomiotta. Se loukkasi. Vielä haavoittavampaa oli se, mitä sain selville.

Sivunainen oli hurmosuskovainen ja hänen toimintamekanisminsa olivat kuin suoraan Maria Åkerblomilta (1898 - 1981). Åkerblom sai metsänhoitaja Eino R. Wartiovaaran adoptoimaan itsensä, kun oli 20-vuotias. Åkerblom nukkui myös Wartiovaaran ja tämän vihityn vaimon välissä aviovuoteessa.

Tällainen tunne minulla on ollut mieheni ensimmäisestä ahdistelijasta. En ymmärrä, miten, mutta hän sekä himokas mummeli ovat tunkeneet väliimme koko liittomme ajan. Kuukausia talossamme asuttuani tajusin, että yläkertaamme joka aamu kello kahdeksan tuleva ja sieltä kello kuusitoista lähtevä kaheli tulee häätää muualle.

Hän liukerteli kuitenkin takaisin. En pitänyt varani. Luulin, ettei kukaan voi olla niin megahullu.

Aivan suhteemme alussa ilmoittelin tekstarilla miestäni hamuaville, että se on loppu nyt. Vieläkin tekisi mieleni sylkeä muutaman naisen naamalle, kun tulevat kadulla vastaan.

Pelkään tammikuuta. Mieheni ei enää tiennyt, mitä tehdä ahdistelijoidensa ja käpälöijiensä kanssa ja antoi vanhan kännykän nenäni eteen. Tammikuussa 2020 kaikki alkoi kiertyä auki ja kun huhtikuun 2020 alussa luulin, että olin selvittänyt vyyhdin, googlekuvista alkoi tursuta turpeaa naamaa imemässä milloin jäätelöä, milloin porkkanaa.

Painajainen alkoi taas uudestaan.

Eilen putosin uudestaan kuiluun. Nyt on aika poistaa kuvakansio muistitikulta.