Olen fuksianpunainen ruusu koiratarhassa

ke 12.1.2022

Olipas kumma ilmiö. Kuuntelen Mieli hoidossa - kokemuksia psykoterapiasta, toivosta ja onnistuneesta muutoksesta. Kirjan on toimittanut jyväskyläläinen psykologi Anna-Mari Nurminen.

Kirjassa psykoterapian käyneet ihmiset kirjoittivat itse omin sanoin kokemuksistaan. Kokemuksien joukossa oli myös jokunen huono kokemus. Nekin oli tärkeätä kuunnella, sillä tutkitusti ei ole väliä sillä, minkä terapiasuuntauksen valitsee; psykoterapia onnistuu, mikäli kemiat terapeutin ja asiakkaan välillä natsaavat.

Terapiasuuntaus voi tavallaan olla mikä tahansa. Niin. Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon. Muutaman vuoden ajan keskityn rakennusliikkeeseen ja kirjoittelen romaaniani. Ajattelin, että ensi viikonloppuna voisin ottaa jo kässärin esille.

Ihaninta maailmassa on istua keittiön tai Kaivokosken tuvan pöydän ääressä ja kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa. Karl Ove Knausgård sanoi Taisteluni VI:ssä, että hän vain haluaisi lukea, lukea, lukea ja lukea. Sekä kirjoittaa. Lisäksi hän harmitteli sitä, että tuntee jättäneensä elämättä.

En usko, että on jättänyt elämättä. Knausgårdin kirjailijapariskunnalla on kolme lasta: Vanja, Jon ja pikku Heidi. En tiedä, onko Norjan Päätalon tyylitellyn elämäkerran kuudennen osan jälkeen perheeseen syntynyt lisää lapsia.

Vuonna 2016 pariskunnan on ilmoitettu eronneen. Viime kevättalvena hiihtelin Onkiveden kuhmuraisella jäällä sekä Keyrityn jäällä myös ja kuuntelin Linda Boström Knausgårdin Lokakuun lapsen.

Linda Boström Knausgårdilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän kirjoittaa siitä avoimesti. Hän on tullut perusteellisesti nähdyksi miehensä kirjasarjan kuudennessa osassa. Voi olla, että viidennessäkin. Aloitan viidennen pikku hiljaa, mutta alussa Knausgård on vasta aloitteleva kirjailija ja haaveilee ihan muista naisista.

Lasten äiti ei ole vielä tullut kuvaan.

Tunnen ärtymystä siitä, että avulias kansalainen oli ottanut mieheeni ihan muina naisina yhteyttä sen vuoksi, että avuliaan kansalaisen mielestä sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja tarvitsen apua.

Kumma, että minulle ei tule yhtään kiitollinen olo yhteydenotosta. Terapiaa minulle suosittivat myös sekä Lapinlahden Vasemmiston puheenjohtaja että taloudenhoitaja. Puheenjohtajalle voisin minä suosittaa päihdekuntoutusta ja taloudenhoitajalle geriatria.

Joka tapauksessa äärimmäisen kiinnostavaa oli, mitä tapahtui minussa, kun pääsin Mieli hoidossa -kirjassa kohtaan, jossa muudan nainen kirjoitti mielikuvien analysointiin perustuvasta psykoterapiastaan. Kun nainen puhui, että piti mielikuvitella jokin kukka, hänelle itselleen tuli mieleen musta pioni.

Minulle tuli salamannopeasti mieleen vahva yksivartinen ja yksinäinen ruusu. Se olin minä. Ruusussa oli näyttävä kukkaosa. Siinä oli vahvaa fuksian punaista. Terälehdet, varsi, lehdet ja etenkin piikit olivat vahvoja.

Minä olen vahva ja suora. Piikkinen. Ylväs. Näyttävä. Näin näen itseni ja tästä pidän kiinni.

Mielikuvieni ruusu valitettavasti oli päättänyt kasvaa Lapinlahden-talon, olkoon tämä nyt Koivupiha tai Tuottola, koiratarhassa. Ruusu on vaarassa. Tarhassa tälläkin hetkellä telmivät Pyry ja Halla. Eivät ne pahaa tarkoita, vaan niillä on hirmu hauskaa, kun pakkanen laski.

Eilen oli vähällä, että en jättänyt koiria yöksi ulos. Halla juoksi ja melkein teki kuperkeikkaa, kun menin hakemaan niitä sisään. Kopin katolle, alas, Pyryn luokse taaimmaiseen nurkkaan, vähän painimista ja taas kopin katolle ja syöksy Pyryn kimppuun.

Ehkä ruusu pitäisi suojata sellaisella kovaa muovia olevalla suojakartiolla, jolla me äidin ja iskän kanssa suojasimme mäntyvartteita Vuorimaan Lähdepellolla tai Haapasaaressa.

Muovisuojus leikattiin isosta rullasta ja se kiertyi itsekseen vartteen rungon ympärille. Se suojasi vartteiden varsia jäniksiltä ja myyriltä. Myyrät tosin pääsivät jonkin verran tekemään tuhojaan vartteiden juurissa.

Muovikartion reunoja piti varoa. Ne olivat terävät ja saattoivat viiltää ikäviä haavoja.

Sitten nainen kuvitteli niityn. Hänen mielikuvissaan niitty oli ihana kukkaniitty, mutta sinne ei päässyt, sillä niityn ympärillä kasvoi niin sankka heinikko.

Minun niittyni on salaniitty Vuorimaan toisen lähinaapurin takana kasvavan sankan kuusikon keskellä. Salaniitty löytyi, kun laskin suksilla Salosten takaa metsäistä rinnettä alas lehmälaitumelle, jonka keskelle jäi Lambergien talo, vähän niin kuin Ilonen talo (Kreetta Onkeli).

Kävin niittyä varta vasten katsomassa seuraavana alkukesänä. Niitty ei ollut aidattu ja sillä kasvoi syvänvihreää, mehevää nurmea. Aiv-rehuainesta. Nuoret kuuset kasvoivat melkein läpitunkemattomana seinämänä niittyni ympärillä.

Se oli sellainen. Salainen, rehevä keitaani.

Kirjoitin kirjasta ylös pätkän itsemyötätunnosta sähkön siniseen päiväkirjaani. Pätkä saattoi olla jyväskyläläisen psykologin Elisa Jaarlan sanomaa. Pitää vielä kelata taaksepäin ja varmistaa lähde.

Nyt teen maanantaisen työmaan aloituskokouksen pöytäkirjan. Tein jo työsuojelupiiriin työmaan ennakkoilmoituksen. Tutkin myös työturvallisuussuunnitelmapohjaa, jonka saisi netistä 7,26 eurolla.

Jätän ehkä työyhteisösovittelukolutuksen sovitteluharjoitteluraportin kirjoittamisen huomiseen. Sellainen minulta vain puuttuu ja sitten olen valmis. Lopputyöni hyväksyttiin ja olisihan tuo ollut hyvä, että olisin malttanut lukea lopputyön kriteeristön ja etenkin kohdan yksi: "Lopputyön tekijän tulee työssään kyetä ilmaisemaan työyhteisösovittelua sekä käsitteenä että konkreettisina toimina."

Minähän ryntäsin taas tekemään lopputyötä ennen kuin olin mitään kriteereitä nähnytkään. Sitten tulostin paperilla joitain ohjeita, jotka jäivät taatusti saman tien ostoskoriarkistooni.

Nyt otan iltalukemiseksi Sovittelun harjoittelun raportin ja koetan kerrankin lukea myös ohjeistuksen toisen sivun. Siellä sanotaan, että rivivälin tulee olla 1,5 ja fonttikoon 12 pistettä.

Vastasin näin työyhteisösovitteluopettajallemme: "Juu, olen samaa mieltä kohdasta yksi! Mutta suap mennä nuin ja sitten kun teen joskus ennen 70:nettä ikävuottani ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin lopputyön, lupaan malttaa lukea lopputyön hyväksymisen kriteerit ETUKÄTEEN!!!!!!!!!!!! Öhöm."