Jos Jyrki Lehtola saisi lottovoiton... tämä ihan lopussa

Netin mukaan Raili Miettinen alustaa romaanistaan Saaren nainen Kuopion tiistaiseurassa tänään kello 14

Kaavilla on kohta kunnanjohtajan paikka auki - miksei voitaisi valita Kaaville Rautavaaran kanssa yhteistä kunnanjohtajaa ja alkaa Eero Laesterän mieliksi valmistella kuntaliitosta?

to 20.1.2022 ja ti 25.1.2022

Meidän iskä täyttäisi tänään 102 vuotta, jos eläisi. Aloitin merkinnän kirjoittamisen viime torstaina. Kirjoittaminen keskeytyi, kun viimeinen opintopäivä Helsingin psykoterapiainstituutissa alkoi.

Valmistuin työyhteisösovittelijaksi. Olin samalle illalle buukannut Suomen Mentoreiden Teonpaikka 2022 -nettikoulutuksen. Siinä Suomen mentoreiden puheenjohtaja Marianne Heikkilä johdattaa uuteen työelämään.

Onneksi koulutuksen tallenteeseen tuli sähköpostilinkki. Aion katsoa sen tänään, kunhan saan tulosteltua laskuja sähköpostista ja merkintäni loppuun krjoitettua. Viimeisen työyhteisösovittelukoulutuksen jälkeen tein kaikkien SOV10-ryhmäläisten yhteisen whatsapp-listan ja askartelin itseni If:n nettipalveluun pankkitunnuksilla.

Siinähän illansuun lenkki sitten oli. Kello oli vaikka kuinka paljon, lenkki tekemättä ja mentorien tilaisuus alkamassa. Ajattelin toiveikkaasti, että mentorijutusta tulee tallenne ja menin ulos kolaamaan lunta luurit päässä.

Nyt tallenne tuli ja hyvä, että kävin torstai-iltana ulkoilmassa. Perjantaina en juurikaan ehtinyt, sillä ajoimme Matin kanssa puolen maailman halki. Lauantaina olin niin kipeä, että en kyennyt katsomaan edes ulos ikkunasta enkä voinut ihailla Matin auraamaa pihaa. Ihoani poltteli ja luulin, että kohta peityn Omikron-rakkuloihin.

Perjantaina kävimme ensin Kaivokoskella tsekkaamassa talon ja lumi- sekä auraustilanteen. Teimme minimaallisen lenkin Pertin ja Viljon mökkien tykönä. Kyllä minä Kaivokoskelle muutan takaisin, kun päivät tästä hieman pitenevät. Jos ei tarvitse pimeään herätä ja könytä pimeässä huussiin, uskallan siellä olla. Ehkä.

Sitten ajoimme Rautavaaran Sattuman kaappaan, joka on myös posti, hain parit Saaren naiset sieltä, Savon Sanomissa ei vieläkään ole ollut Teppo Kulmalan sen kirjallisuuskritiikkiä, ja ajoimme Iisalmeen rokotukseen.

Kierroksen jälkeen olimme molemmat niin kuitteja, että emme jaksaneet kunnolla ruokaostoksia tehdä eikä Mattikaan jaksanut lentokentälle. Minä haalin jotain ostoskärryyn Iisalmen keskustan K-kaupasta ja matkustimme Lapinlahdelle.

Lauantaina olinkin sitten jo kipeänä. En tiedä, oliko kyseessä rokotuksen sivuoireet vain samanaikaisesti iskenyt flunssa. Voi olla, että rokotus laukaisi flunssan. Lauantai meni aivan munille. Sain vain lakanapyykin pestyä. Pyykki on viikkaamatta edelleen.

Olisi pitänyt levätä sunnuntai, mutta olo oli lauantain nukkumisen jälkeen sunnuntaiaamuna kelvollinen. Ajoimme ensin Rautavaaralle äänestämään ja joimme munkkikahvit Konkelossa Rautavaaran kunnan piikkiin, sitten ajoimme Juukaan, Juuasta Kaavin kautta Kiertotietä pitkin Riistavedelle, veimme lastin maaleja puusepälle ja kävimme viikon ruokaostokset Siilinjärven K-kaupassa, jonka mainiosta kirjakierrätyshyllystä en ottanut mitään mukaani, hm, nyt keksin yhden jutskan.

Illalla oli hieman outo olo ja eilen sunnuntain riekkuminen kostautui. Heräsin aamulla kello 5.30 ja käytin koirat ulkona. Söin puuron. Sen jälkeen nukuin kuin kuollut monta tuntia. Uni ei tuonut virkistystä.

Ennen kymmentä raahauduin tietokoneen ääreen ja sain jostain energianpisaran Raamatun tutkiskelua varten. Tuli mainio siivu Kreikan ja Aleksanteri Suuren historiaa. Aleksanteri Suuren mahtava valtakunta mureni hallitsijan kuoleman jälkeen. En ole koskaan ajatellut sitä.

Olen kyllä katsonut dokumentin Ihmeellinen Iran, mutta monia palikoita edelleen puuttuu välistä. Peter Frankopanin Silkkitien kuuntelua pitää jatkaa Matin kanssa, kun haemme Marian Helsingistä. Olen siinä Mattia paljon jäljessä, mutta Matti sanoi, että häntä ei haittaa, vaikka joutuisi kertaamaan.

Pitää ottaa kirja mukaan ja katsoa siinä olevaa karttasivua, jotta pysyisi kärryllä. Meillä on ollut kyllä yhteisiä matkoja nyt, kuten perjantaina ja sunnuntaina, mutta olemme käyttäneet matkat juttelemiseen, suunnittelemiseen ja sen sellaiseen. Rattoisaa on ollut joka tapauksessa.

Tutkiskelun jälkeen vajosin taas matalan energian tilaan. On vain hyväksyttävä, että sellaisia päiviä on. Tuntui, että jokaisesta lihaksesta oli kaikki voima kadonnut. Nytkin muuten alkaa tirskuttaa. Nenä on karstainen ja uuvuttaa hieman.

Eilen illalla kuitenkin siirtelin lunta Jonathan Franzenin Crossroads korvanapeissa. Olikohan sekin liikaa? PItää keittää vielä kuppi ihanata Korpi-kahvia ja miettiä sitten, mitä pystyn tekemään tämän päivän energioilla.

Vesannolta viime keskiviikkona ostin Konneveden Mannisen kotileipomon ruisleipää. Siinä oli vehnäjauhoja eikä leipä kelvannut Matille. Olen ostanut sitä ennenkin. Ehkä Jari-Pekasta Hankasalmelta ja Matti oli päättänyt jo ammoin, että keskisuomalainen ruisleipä on jämikästä.

Pitää siivuttaa siitä pari palasta. Ihan hyvää jämikäskin vaihteeksi on.

Kaavilla eksyimme Kiertotielle, sillä Matti halusi kesken kaiken etsiä Sivakkavaaran kulttuurimaiseman. Näimme kyllä nättejä maalaispihapiirejä, mutta Matin tarkoittamaa emme löytäneet. Käännyimme väärään suuntaan, kun Kiertotie tuli jonnekin. Olin sitä mieltä, että meidän on mentävä oikealle ja sitten aloin googlata Sivakkavaaraa.

Matti ajoi varmaan kymmenen kilometriä Juankosken suuntaan ja päätti, että ympäri on käännyttävä. Olin ollut väärässä, kun sanoin, että oikealle tästä. Matin vaisto sanoi alunperin toisin.

Näimmepä nyt sellaisiakin maisemia. Minäkin lopulta näin, kun nostin katseeni puhelimesta ja lakkasin googlaamasta Sivakkavaaraa. Pitää etsiä kulttuurimaisema toisella kertaa. Kesäkelillä ehkä mieluummin.

Missähän suunnassa on kirjailija Antti Heikkisen maalaisresidenssi?

Kun kerroin Savon Sanomien uutisista, että Kaavin kunnanjohtaja Ari Sopanen on niin huonoissa väleissä parin persun kanssa, että ottaa kultaisen kädenpuristuksen eläkkeelle ja että Kaavilla on kohta kunnanjohtajan paikka auki ja arvelin, että Rautavaaran Henri Ruotsalainen saattaa hakea Kaavin kunnanjohtajan paikkaa lyhentääkseen työmatkaansa, Matti kysyi, miksei Rautavaaralla ja Kaavilla voisi olla yhteinen kunnanjohtaja?

Niin. Miksei voisi olla kuntapari Kaavi-Rautavaara, kun kerta Pälkäneen entinen kokoomusvaikuttaja ja kunnahallituksen puheenjohtaja Eero Laesterä kuntaliitoksia perää?

Rautavaaralla on luonto ja luontomatkailu. Kaavilla kulttuurimaisemat. Sitä paitsi Kaavilla on myös hyvä Lappalaisen naistenvaateliike. Olen sieltä ostanut vuoden 2005 hääasuni ja vielä täräkät suorat housut.

Kaavi on lähempänä Rautavaaraa kuin Tuusniemi, mutta voisihan olla triplakuntakin. Nopeasti googlaamalla ei saa selvää, minkäikäinen Tuusniemen vuonna 2017 valittu kunnanjohtaja Timo Kiviluoma on - jääkö hän lähivuosina eläkkeelle?

Kaavin tilanne on otollisempi, kun kunnanjohtaja on eläkkeelle jäämässä. Samalla tavalla Lapinlahti-Varpaisjärvi -kuntaliitos eteni. 2000-luvun alussa yhdistyivät tietyt toimialat, kansalaisopisto ja kirjasto. Kun Lapinlahden kunnanjohtaja Kari Virranta lähti Ely-johtajaksi, Lapinlahden kunnanjohtajaksi tuli Varpaisjärven Heikki Airaksinen ja hän jäi johtamaan yhtä aikaa Varpaisjärveäkin.

Heikki Airaksinen johti Lapinlahden ja Varpaisjärven kuntaliitoksen ja kun hän jäi eläkkeelle, yhdistyneen kunnan johtajaksi mustana hevosena tuli Marko Korhonen. Hänestä tuli lopulta maakuntajohtaja, joten Henri Ruotsalainen tulisi jotenkin niitata Rautavaaran seudun elinvoiman käyttöön ja tarjota hänelle riittäviä haasteita, jotta headhunterit eivät veisi häntä pois.

Niinpä ehdotan Rautavaaralle ja Kaaville yhteistä kunnanjohtaja valmistelemaan Rautavaaran ja Kaavin kuntaliitosta. Kunnan nimeksi voisi tulla vaikka Kaavi, kyllä se kelpaa ja sitten kuntaparille tulee valita kunnanvillitsijä, kuten Vesanto on tehnyt.

Viime viikolla ajoin aamuhämärissä Vesannolle. Pysähdyin Keiteleen Lossirannassa kahvilla ja tonnikalavoileivällä. Voileipä oli herkullinen, vaikka oikeastaan motiivini oli pysähtyä pissalle.

Kun lähestytään Vesannon kirkonkylää etelästä, tie tekee hyytävän kaarteen alamäessä vasemmalle. Paikka on hieno, mutten ole sitä ehtinyt ihailla, sillä talvikelillä on täysi työ pysytellä tiellä siinä kohtaa.

Hieman kaarteen jälkeen ennen kirkkoa linja-autopysäkillä oli Ylen auto. Sama Ylen auto tuli vähän ajan päästä parkkiin Vesannon Tuvan eteen. Lounaspaikassa istui kaksi naista: nuorempi vaaleatukkainen ja toinen, jonka habitus ei jäänyt mieleeni lainkaan.

Nuorempi vaaleatukkainen nainen puhui innostuneesti toiselle naiselle pöydän ylitse. Maksoin Matin ja minun luonaan ja kohta seuraamme liittyi Vesannon projektin päällikkö. Lounaspaikan keskimmäinen pitkä pöytä täyttyi porisevista ihmisistä.

Matti kysyi minulta kuiskaten pöydän ylitse, tunnenko keskipöydässä ollutta väkeä. En tuntenut, vaikka näyttivät aivan toimittajien prototyypeiltä. Pöydässä äärimmäisenä vasemmalta meistä katsottuna oli kalju heppu, jonka äänen tunnistin. Hän varmaan oli toimittaja Petri Julkunen. Puhuu savon korostuksella radiossa.

Se on hänen työtänsä, mutten kestä. Mie romahan. Pakko kuitenkin kestää Petri Julkusen lättyytystä, jos haluaa kuunnella Marianne Kiskolan haastattelun. Anna, oi Luoja, tähän voimia, kärsivällisyyttä ja pitkää mieltä.

Joka tapauksessa matkalla Rautavaaran kunnantalolle äänestämään meilasin Rautavaaran yrittäjien whatsapp-ryhmään, että olipa kerrankin ilo lukea Hesarin viikkokooste. Siellä oli juttua ruotsalaisesta Duvedin kylästä. Kylästä ollaan tekemässä kansankodin mallikylää.

Duved on lähellä Åren hiihtokeskusta. Mielestäni Rautavaarasta ja miksei Kaavistakin voitaisiin tehdä Duvedin kaltainen mallikylä - onhan lähellä Nilsiän Tahko.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008441774.html

Tahkolle pitäisi saada matkailuvirtoja ympäri vuoden. Nythän Tahkovuoren laelle on tulossa jokin "aikuiskylpylä". (Tarvitaankohan siellä sitten prostituoituja? Mun on ihan pakko kirjoittaa näin, tyylilleni uskollisena, sillä muuten menisi lipovaksi lätinäksi.)

Joka tapauksessa yrittäjien puheenjohtaja, hauska Marianne Kaukonen, meilasi vastaukseksi Vesannon tiedotteen siitä, että olivat valinneet Vesannon villitsijän ja maaseutututkija Tuomas Kuhmonenkin oli sanonut jotain.

Vesannon villitsijänä työskentelee Marianne Kiskola. Hänen haastattelunsa vuoksi tilasin Matti ja Liisa -lehden kuukaudeksi eurolla. Miksei muuten voi tilata lehdestä arkistojuttuja eurolla?

Katkaisen tilaukseni pian, sillä tosiaan en tarvitse muuta kuin yhden jutun. Seuraava juttu maksaa vajaan kympin, sillä joudun tilaamaan koko höskän kuukaudeksi. Euron tilauksen voi tehdä vain kerran elämässä.

En tajua logiikkaa. Olen tilaillut esimerkiksi Karjalaista pikku rahalla lukeakseni lehden arkistosta vain yhden jutun. Sen jälkeen soittelevat lehtimyyjät, haluanko tilata lehden. Hyvä, että soittelevat, mutta seuraavaksi ehdotan heille, että lanseeraisivat eteenpäin järjestelmän, josta voisi saada eurolla tai edes kahdella vain yhden jutun.

Räyh.

Marianne Kiskola on syntyisin Varpaisjärveltä ja hän on tehnyt vaikka sun mitä. Vesannon villitsijäksi hän haki vahingossa, kirjoitti Rautavaaran yrittäjien puheenjohtaja. Minä kirjoitin tälle takaisin, että joo, mepä näimme Ylen toimittajia, jotka haastattelivat Vesannon Villitsijää edellisenä keskiviikkona.

Tulimme Rautavaaran yrittäjien kanssa siihen tulokseen, että maailma on pieni. Niin se on ja sitten piti kavuta Rautavaaran kunnantalon toiseen kerrokseen äänestämään aluevaaleissa.

....

Tämänpäiväisen merkintäni häntään kopioin tekstin, jonka kirjoitin torstaiaamuna ennen työyhteisösovittelukoulutuksen viimeistä opintopäivää. Työyhteisösovittelukoulutushan oli Helsingin Psykoterapiainstituutin järjestämä ja ihan hiton hyvä koulutus! Seuraavaksi tilaan Suomalaiseen kirjakauppaan oppikirjan Ratkaisukeskeinen psykoterapia ja Terapian tarpeessa (kognitiivis-analyyttisen psykoterapian kansanoppikirja) ja kyllä tästä vielä hyvä tulee semminkin, kun löysin Storytelistä Alf Rehnin kirjan Johtajuuden risiriidat. Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksei se ole ongelma?

Näin kirjaa mainostetaan Docendon sivuilla: "Meille valehdellaan johtajuudesta. Se esitellään selkeänä ja yksinkertaisena toimena maailmassa, jossa reseptien toimivuuteen voi luottaa, vaikka oikeasti se on vaikeaa tasapainoilua hämyisessä maailmassa."

Vesannon villitsijä Marianne Kiskola sanoi Matti ja Liisa -lehden haastattelussaan, että ei halunnut jatkaa johtamisen opintojaan, sillä ne eivät tuntuneet omalta. Sen sijaan hän valmistui Jyväskylän yliopistosta kirjoittamisen maisteriksi ja pyöräytti naispyhimyskirjan.

Opettaa myös reikiä. Siis jotain sellaista hoitojutskaa.

"Johtamista ja kirjoittamista olen tehnyt koko elämäni. Lähdin yhtä aikaa opiskelemaan niitä molempia, mutta johtamiseen en kokenut enää paloa, hän kertoo."(Marianne Kiskola Matti ja Liisa -lehti to 30.9.2021)

...

Joka aamu vessassa ennen koirien ulosviemistä avaan into pinkeänä Savon Sanomat ja kelaan nopeasti kulttuurisivuille. Kuvataiteesta on ollut kosolti juttuja, hyvä homma, niitä olenkin kaivannut, mutta Teppo Kulmalan Saaren nainen -kritiikkiä ei ole ulos tullut.

Olen pettynyt ja kohta haukun koko konsernin taas sen vuoksi. Joka tapauksessa tänään näyttäisi kirjailija Raili Miettisen blogin sekä Kuopion ortodoksisen seurakunnan Tiistaiseura-tapahtumasivujen mukaan olevan tällainen tapahtuma:

"Kuopion tiistaiseuram Titta Himberg, p. 0400 578492, Kuopion  tiistaiseuran alkuvuosi 2022 ohjelma, Muutokset ja peruutukset mahdollisia.

25.1. klo 14.00  Raija Miettinen kertoo kirjastaan Saaren nainen"

Tuleekohan tilaisuudesta, jos sitä kukaan ei ole perunut, striimaus nettiin?

....

Asetun ensimmäisenä kerjäysjonoon

Jos Jyrki Lehtola saisi lottovoiton, hän antaisi 30 000 euroa sellaiselle aloittelevalle kirjailijalle, joka jättäisi kirjoittamatta loppuun keskeneräisen autofiktionsa.

Näin hän kertoi Suomen Kuvalehdessä (51 - 52/2022). Ilmoittaudun ensimmäisenä Jyrki Lehtolan apurahajonoon. Voisihan hän avustaa muutenkin meitä opiskelijatovereitaan, jotka tuomittiin köyhyyteen ja sosiaaliturvattomuuteen 1990-luvun alun lamassa.

Laman aikaan Suomen toimittajat jaettiin kahteen kastiin sen perusteella, onko ollut opiskeluvuosina Tampereella nahkatakkinen vasemmstopunkkari vai pikkutakkinen oikeistopunkkari. Ajatus kahteen kastiin jo 1980-luvun lopulla jaetuista tulevista toimittajista on peräisin 2000-luvun alun Eeva-lehdestä, jossa Jyrki Lehtola remelsi olevansa harvoja ja valittuja toimittajia, jotka elävät mukavasti free lancereinta.

Niin. Jyrki Lehtolahan tiesi jo tendenssimäisen Sianhoito-oppaan kirjoittaessaan, ketä kannattaa nuoleskella ja kelle naureskella. Vasemmistollehan piti ehdottomasti silloin alkaa nauraa. Tämän tiesi Matti Pulkkinenkin, jota Lehtola ja kamunsa Markku Eskelinen palvoivat.

....

Olisin kirjoittanut enemmänkin Jyrki Lehtolan etuoikeutetusta asemasta. Samaisessa Suomen Kuvalehden numerossa oli Finlandia-ehdokkaan Meri Valkaman kirjoitus siitä, mitä tekisi, jos saisi lottovoiton.

Valkaman tekstin sävy oli ihan toinen kuin Jyrki Lehtolan. Lehtola kirjoittaa, miten kirjoittaa, ylimielisesti. Hän ei ole koskaan saanut tuta sitä, mitä on puute tai rahapula. Jos Lehtola saa lottovoittonsa ja jakaa 30 000 euroa sille, joka lupaa jättää puolivalmiin autofiktionsa ikuisesti kesken, asetun tosiaan hänen eteensä jonoon ihan ensimmäisenä.

Jos saisin nyt 30 000 euroa, maksaisin rakennusliikkeen velattomaksi. Eikäpäs, kun ostaisin Kaivokoskelle suihku- ja pesukonekontin. Semmoisen, mikä kävisi myös rakennustyömaalle sosiaalitilaksi.

Näin voisimme muuttaa Kaivokoskelle takaisin välittömästi. Minä en sisäsuihkua tarvitse; voin vallan hyvin osapeseytyä pesusoikossa pikku kamarin karmastuolin päällä ja tukan voin pestä Paula-siskon luona Juuassa. Käyn siellä nyt kerran viikossa keskimäärin enkä sen useammin tukkaani pese.

Nyt olen kirjoittanut niin pitkästi, että en ehkä taas pitkään aikaan kirjoita mitään. Huomenna matkustan Vesannolle, torstaina Juukaan ja viikonloppuna, jos Luoja Suo - eikä huvita laminoida työyhteisösovitteluopintojen kysymyspatteristoa Helsingin psykoterapiainstituutin Moodlesta, jota ensin inhosin, mutta sitten, kun vierailin siellä useammin, opin arvostamaan sitä - otan esille romaanikässärini.