"The queen of fucking everything!"

Lisa Tadddeon Eläimen haluan lukea minäkin!

to 30.12.2021

Nyt on Marian tukka leikattu, värjätty ja kulmat sekä ripset laitettu ja naamassa on kaksi lävistystä. Tyttö näyttää leppäkertulta, jolla on kaksi keihäänkärkeä nenän alla. Mutta ehkä nykyajan nuorien tulee tehdä, mitä nykyajan nuorten tulee tehdä.

Ottaa valta omaan kehoon esimerkiksi. Itse asiassa Maria näyttää hauskalta.

Eilen ilta meni itkeskennellessä. Vasta pedissä osuimme itkemään oikeita asioita. Kuolleita lapsiamme. Kuolemien päällä minulla lainehtii teräksinen viha. Vihan alla on niin tuskallinen suru, että sitä pitää itkeä vähitellen.

Illalla itkin muun muassa sitä, että kun kävelen Lapinlahdella, tuntuu siltä kuin minulla ei olisi lainkaan ihoa. Joka askel sattuu. Lisäksi Linnansalmentien päässä nousee kuvotus, kun Lastu alkaa pilkahdella horisontissa.

Aamuisin avaan ensimmäisenä puhelimestani Savon Sanomat ja kelaan nopeasti kulttuuriaukeaman. Odotan kuumeisesti kirjailija Teppo Kulmalan kirjoitusta Raili Miettisen Saaren naisesta. Käsittääkseni Kulmala on luvannut romaanin arvioida.

Saaren nainen oli kiinnostava projekti, jossa minä, Rebekka, olin mukana suoraan ja lähestulkoon editoimatta, yhteen kirjeeseeni oli jostain hiipinyt terapeuttisanaston tyhjää kuminaa, en tunnista niitä itse kirjoittaneeni, ellen sitten ole napannut niitä sarkastisessa sävyssä jostain muotitermijutusta.

Rebekka on todellinen, minä, mutta muuten kirjan sanoma minulle lukijana on piilotettu fiktion verhon taakse. En kirjoita tästä enempää ennen kuin Kulmalan kirjoitus valmistuu ja ilmestyy. Minulla, Rebekalla, on toinenkin rooli. Olen eräänlainen kehys, mutta vaikka kuinka tekisi mieleni kirjoittaa, minkä kehys olen, odotan, odotan.

Kehyksenä oleminen sopii minulle totta kai! Kirjailijalla oli lupa käyttää kirjoituksiani aivan, kuten halusi. Ja olen iloinen siitä, että olen jollain lailla voinut maksaa takaisin kaikkea sitä vaivaa, joka kirjeideni lukemisesta ja niihin vastaamisesta oli.

Puen jalkaani Mehtosen Reetan minulle lähettämät The Queen of Fucking everything -sukat ja koetan irrottautua hetkeksi surkeasta kuilusta, johon eilen vajosin. Tosiaankin. Pahin pelkoni on käynyt toteen: Ihmiset ovat saaneet tietää, että tosiasiassa olen viettänyt kymmenen vuotta kodinhoitohuoneen nurkssa sinkityn kenkätelineen päällä sikiöasennossa voimattomuuttani uikuttaen.

Kysykää nyt kuorossa, miksi en vain lähtenyt tieheni. Minä en tiennyt. Taatusti olisin lähtenyt, jos olisin tiennyt, mitä mieheni puuhaili. Kun olen huutanut, itkenyt ja raivonnut Matille siitä, miksi hän ei kertonut, hän sanoo aina, että ei kertonut, sillä olisin jättänyt hänet.

Matti ei halunnut sitä. Hän halusi, että jään ja alamme selvittää avioliittomme solmuja ja kipukohtia. Jos teillä, arvoisat lukijani, on tästä jotain parempaa tietoa, voitte ottaa yhteyttä minuun sähköpostilla, tavallisella käsin kirjoitetulla kirjeellä tai puhelimitse.

Tietenkin tiedostan aviomieheni taipumuksen antaa kulloistakin keskustelukumppania miellyttävä vastaus, mutta jos hän on jotain muuta kertonut juuri Sinulle, pyydän Sinua ottamaan yhteyttä minuun tai suoraan aviomieheeni ja vastuuttamaan häntä puheistaan tai lupauksistaan.

Niin minäkin suhteemme alkuaikoina, keväällä 2004, tein. En muista sanoja, mutta ajatukseni oli tämä: joko minä tai vaimosi. Jos et jätä vaimoasi, siirryn suunnitelmaan A. Suunnitelma A oli kesältä 2002 ja se kariutui siihen, että henkilö, jota yritin tavoittaa, eli avoliitossa eikä ollut hautonut eroa.

Suunnitelma A oli peräisin vuosikymmenten takaa ja ajoitus meillä ei onnistu sitten mitenkään. Joillain virityksillä ei vain ole siunausta, kuten meidän firman Savolainen Ekotalo -hankkeella.

Jos suunnitelma A olisi mennyt munille tai reisille, olisin käynyt kopistelemassa Sinkut.netin tarjonnan. Sieltä olin löytänyt yhden mielenkiintoisen tyypin, jolla oli ihana ex-vaimo ja ihanat lapset, mutta en halunnut hänen kanssaan lapsia, sillä ihana ex-vaimo ei parisuhteen perustaksi kuitenkaan olisi riittänyt.

Hm. Jännää. Olisin voinut rakentaa hirsitalosen ex-vaimon hirsitalosen viereen ja sitten olisimme voineet elää elämää, jossa perheiden mies asuu pikku kaupungin keskustassa omassa asunnossaan ja me vaimot numero 1 ja 2, olisimme voineet asua maalla lapsinemme ja pitää huolta sekä lapsista, lasten isistä (Leonidistakin) ja olisimme voineet tukea toisiamme.

Miksipä ei? Hitsi!

Lisäksi olin löytänyt Sinkut.netistä yhden melkein näihin päiviin asti ylettyneen ystävän ja yhden kiinnostavan yliomnipotentin arkkitehdin, joka etsi oikeasti elämänkumppania, joka olisi samalla työtoveri. Hän oli niin ponteva, että tajusin pihistä: "Ei minusta sellaiseen..."

Joka tapauksessa miltei elämänikäiseltä ystävältä ja omnipotentilta arkkitehdilta, joka oli myös kuuluisan jättiyrityksen designer, opin suoruutta. He ilmoittivat selkeästi, mitä olivat hakemassa ja Sinkut.net oli alusta, joka tähtäsi siihen, että palvelusta saattoi löytää hakemansa. Se ei ollut niin kuin nykyinen Tinder, jonka algoritmien tarkoitus on saada ihmiset käyttämään Tinderiä eikä saattaa ihmisiä yhteen.

....

Matin muista entisen avioliiton aikaisista sivusuhteista erosin siinä, että kerroin, mitä tarvitsin ja vastuutin Mattia. Tätä toivoisin nyt lukijoideni tekevän. Jos Matti on antanut teidän ymmärtää jotain ja sitten ei ole ymmärtänyt antaa, voisitteko ystävällisesti kertoa siitä Matille ja vaatia tätä tilille.

Tarvitsin tuolloin, keväällä 2004 siis, ensisijaisesti isää tuleville lapsilleni sekä toissijaisesti isää Marialle ja Annalle. Ajattelin, että jos hyvän isän ominaisuudet natsaisivat eroottisen puoleensavetävyyden kanssa, hyvä, eikä ihanalla syvääluotavan keskustelun taidolla ollut niin suurta väliä siinä kohtaa, ajattelin, että siihen opettelemme myöhemmin yhdessä.

Kaiken tämän lopulta sain Matilta, mutta en kovinkaan nopeasti. Tulevat lapsemmekin käväisivät maailmassa. Pienin eli vain muutaman päivän hedelmöityksestä.

Matti ei luvannut minulle alunperinkään mitään. Hän vain suostui rikkomaan avioliittonsa, mutta ei olisi ollut kamala menetys, jos ei olisi rikkonut. Nyt asuisin jossain kaukana Lapinlahdelta ja jos jossakin lehdessä vilahtaisi Matti Valkosen nimi, ajattelisin, ai niin, sellainenkin episodi oli elämässäni jonkin aikaa, mitähän minä siinäkin tyypissä oikein kuvittelin näkeväni, kaikenlaista sitä pitää ollakin, voi sentään.

Jostain kautta saisin tietää, että mies oli lopulta mennyt naimisiin Lapiomies tmi:n naispuolisen rakennusmestarin kanssa ja minä pudistelisin päätäni, jopas kummaa, mitenkä yrittäjä nyt sillä tavoin oli höyrähtänyt, tapasin naisen ohimennen ja minusta kyllä tuntui siltä, että tällä ei ole kaikki muumit laaksossa.

Kuuluvat viettävän mukavaa luomuelämää. Viljelevät ties mitä luomusieniä ja hunajanpisaramarjoja, pukeutuvat rohdinpaitoihin ja vetävät paikallista SM-kerhoa, jossa ruoskitaan kerhon jäseniä nahkaruoskalla.

Lukisin jutun kerhon jäsenistä, Lapinlahden pirteistä polyamoorikoista. SM-kerhossa kaikki olisi sallittua. Kaikki olisivat ihanasti vapautuneita estoistaan. Mitään tabua ei olisi. Mummunen voisi nussutella tyttärensä poikakaveria ja mies poikansa tyttökaveria.

Parit, jotka muodostuisivat pikapikaa ja kenen kanssa tahansa, voisivat harjoittaa seksiä terveyskeskuksen fysioterapia-altaalla tai vaikkapa aviovesisängyssä, ehkä metsässä pikkuruisella aukiolla - autossa tietenkin. Jännittävää olisi, että kivenheiton päässä olisi yleinen tie - vaikkapa Horsmanmäentie, terveisiä sinne tietokoneiden ääreen!

....

Tällä hetkellä elämme yhdessä Matin tahdon varassa. Jos Matti ei jaksa tätä, hänellä on valta lopettaa avioliittomme. Tunnen itseni kummallisen vapautuneeksi. 

Olen miettinyt kirjettä, jonka sain Todelliselta Ystävältäni. Kopioin lauseen tähän, joskus kun löydän kirjeen sekamelskasta, joka sisältää kaikkea mahdollista työyhteisösovittelukoulutukseen liittyvää.

Kirjeessä oli käänteentekevä ravistelu siitä, että on se vain niin kumma, miten minä tunnun olevan riippuvainen jonkun miehen viisarin liikkeistä. Miten viisari värähtää ja kenelle. Aivan. Herrajukara, mitä ajanhukkaa se onkaan ollut.

Toki aina välillä edelleen putoilen kuiluun ja huudan Matille, kuten eilen kaiken itkun keskellä huusin: "Inhoan sinua!" Matti huusi takaisin, että mene muualle siitä inhoamaan, haluan katsoa televisiosta dokumentin Hylyn historia.

"Gribshunden eli Griffen oli tanskalainen sotalaiva, joka upposi Ruotsin rannikolla vuonna 1495. 1970-luvulla hylky löydettiin poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Ohjelmassa tutustutaan laivaan ja sen esineistöön, jonka myötä avautuu kiehtova näkymä laivanrakennuksen ja merenkulun historiaan."

Menin keittiön sohvalle istumaan ja kuuntelin hetken Lisa Taddeon Eläintä. Inhosin miestäni intohimoisesti noin kaksikymmentäviisi minuuttia. Savon Sanomissa oli eilen (ke 29.12.2021) kirjailija Päivi Alasalmen arvio kirjasta. Olin juuri vähän aikaa sitten kuunnellut Liisa Taddeon tietokirjan Kolme naista. Eläin on Taddeon esikoisteos.

Tulin kohtaan, jossa minäkertoja teki muuttoa. Hän osti vanhempiensa tuhkille uudet ruukut, koska ei halunnut kuljettaa tuhkia minigrip-pusseissa. Tuhkan joukossa oli jotain isompia partikkeleita, ehkä varpaankynsi tai pala olkaluuta.

Eläimen perusidea on tarina nuoresta naisesta, joka paneskelee työnantajansa, vanhenevan miehen, kanssa. Päivi Alasalmelle oli jäänyt mieleen romaanin kuvaus kojooteista, jotka rakastavat onkia roskiksista pikkuhousun suojia ja mutustella niitä.

Taddeon Kolmessa naisessa oli kyse naisen himosta. Kaikissa kolmessa keisissä harmitti se, että kolme naista eivät olleet toimijoita, vaan kukin heistä suostui ikään kuin jonkin miehen pyöritettäviksi.

Eläimen minäkertoja on toista maata. Uh, kuuntelen kirjaa eteenpäin ja jossain vaiheessa kerron oman samanlaisen Eläin-tyyppisen kokemukseni. En ole siitä ylpeä, mutta olkoon se ajankuvaa ja kuvatkoon nuoren naisen mielenmaisemaa.

Vaadin takaisin itselleni nuoruuteni aktiivista toimijan roolia! Siksi puen jalkani todelliset voimasukkani, jossa lukee The Queen of Fucking Everything. Minne minä sen näiden kymmenen vuoden aikana hukkasin?

Kirjoitan ajatukseni ruskeaan Venäjältä tuliaisena saamaani muistikirjaan, jossa on teksti: "Naida, kenen kanssa huvittaa, ja silti säilyä ihmisenä."

Todellisen Ystävättäreni lausahdus aviomiehen viisarista ja sen värähtelyistä, oli hyväntahtoinen, mutta sopivan ravisteleva. Kyllä minä joskus vielä kykenen muistelemaan hetkiä, joina olin toimija - olin minä sitäkin tässä välissä, en tosin eroottinen toimija, vaan poliittinen - enkä vain surkea pikku vaimonen, joka itkeä tillittää kotona, kun mies kaataa viisikymppisiä neitsyitä maailmalla.

(Ai niin. Eihän se vielä ole viittäkymmentä täyttänytkään, vaan neljäkymmentä. Vuosi taisi olla 2013. Minä aina luulin Matin neidsykäistä itseäni vanhemmaksi. Viisikymppinen itkevä ikineitsyt. Matti on ollut hänen elämänsä ainoa sukupuolikumppani, sehän on jokamiehen toive, että joku olisi, lukekaa vaikka Matti Mäkelän esseekokoelma Kaksi vaimoa ja muita kirjoituksia.)

Sen sijaan viesti, jonka löysin mieheni Messengeristä, oli kaikkea muuta kuin hyväntahtoinen:

"Hei Matti Valkonen Rautavaara/Kaivokoski. Kaikki ihmiset katoavat rouvasi luota. Kohta minäkin (toim. huom! Luojalle Kiitos! Noh, tämä johti johtopäätökseen, että en halua olla kenellekään rasite. Kirjoittajalle olin käynyt rasitteeksi. Hän ahdistui aina niin kovin blogikirjoituksistani, kummastelen kyllä, miksi hän niitä sitten luki. Joka tapauksessa poistelin saman tien muitakin kavereita muun muassa Facebookista!).

Lue bloginsa pitkältä ajalta. Tsekkaa whatsappinsa. (toim. huom! Olisin muuten mielissäni, jos mieheni osoittaisi kiinnostusta asioihini ja tekisi nämä asiat.)

Minua on neuvottu "laittamaan rajat tälle ystävällesi." (toim. huom! Kiinnostavaa on, että jossain oikeasti on raati, joka välittää tekemisistäni niin paljon, että käyttää bulvaania kertoakseen, että rajat, rajat, hyvänen aika.)

Pia Valkonen on niin ADHD ja bipolaari, että hän tarvitsee ammattiapua. (toim. huom! Kappasta vain, enpä olisi tajunnutkaan tuota itse!)

Keskustelin hänen kanssaan joku viikko sitten huoli-ilmoituksesta, jonka kuka tahansa voi tehdä kipeästä ihmisestä. Teen ilmoituksen Piasta maanantaina, ellet toimita häntä ammattiavun piiriin.

(Viesti oli päivätty 27.11.2021, joten kirjoittaja lienee tehnyt huoli-ilmoituksen maanantaina 29. marraskuuta 2021, odottelemme täällä nyt kuumeisesti sosiaali- ja terveysviranomaisten puuttumista perhedynamiikkaamme. Saapi tulla vaikka poliisi. Mukavahan tuo olisi, jos joku oikeasti joskus kuuntelisi minua, on täällä jo istunut kaksi hämmentynyttä ambulanssimiestä, jotka eivät tainneet tietää, voisivatko he nauraa, olisi pitänyt sanoa, että saa nauraa, onhan tämä aika erikoista. Kaksi lapinlahtelaista ambulanssimiestä marssi ovesta sisään ja istui sitten tyynesti keittiössämme ja minä keittiön sohvalla istuen kerroin heille siitä, miten Lapinlahden vasemmistossa on asioita hoidettu vuosien 2017 - tammikuu 2020 välisenä aikana. Ambulanssikuskeista toinen ei ollut Ari Turunen, vaan hänet hyvin tuntema kollegansa. Toinenkin oli ihan mukava ja myötäelävä tyyppi.)

Me emme halua tietää seksiseikkailuistasi enää mitään. (toim. huom! Kirjoittaja tarkoittaa mieheni seksiseikkailuja. Tässä kohtaa viestiä kirjoittaja valehtelee niin, että korvat heiluu, siitähän hän on nimenomaan kiinnostunut. Ainakin vuosien varrella miehelleni lähettämien Messenger-viestien perusteella. Toki ne on lähetetty ns. muina munkkeina, BTW, iloista synttäriä ja voi, voi sentään, kuinka huolestunut olen vaimostasi. Voi herramujee sentään!)

Firmastanne lähtee kohta iso jengi tätä rataa. (toim. huom. Pienestä firmasta ei voi kovin isoa jengiä lähteä.)

On yleisiä asioita ja on yksityisiä. (toim. huom. Yleensä sellaiset ihmiset, joilla on Jokin Iso Oma Häpeä, esimerkiksi päihdeongelma, nillittävät yksityisyydestä.)

Selvittäkää yksityiset asiat kotona, ei julkisuudessa. (toim. huom. Selvitämme aina silloin tällöin yksityisiä asioita kotonamme, juu. Eilenkin teimme niin ja aamulla meillä oli taas aivan ihanata.)

Pialla on mt-ongelmia. (toim. huom. Ihan totta,ei kai,  jos tällaisen elämän ja tällaisten kokemusten jälkeen olisin ihan kuin ei mitään, olisin psykopaatti.)

Järjestä hänelle apua. (toim. huom. kiitos ylenpalttisesta huolenpidosta. Aloitetaan nyt vaiks siitä huoli-ilmoituksesta.)"