Rautavaara turistin silmin

Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille avioliiton loppupuolella

pe 13.8.2021

Tikkisen Hannele hujeltaa jo linja-autolla kohti Kuopiota. Oli turistina Tiilikassa ja sukelteli nuoruuteensa. Kirkkosuoralla oli vielä jäljellä talo toisensa jälkeen taloja, jotka ovat olleet siinä 1970-luvulta lähtien. Aikaisemminkin.

Näytin ylpeänä Keyrittyjoen ja sen takaisen Jokisuunniemen alueen, jonne mekin haaveilimme rakentavamme. Vaan ei, löysimme Aurinkotalon Kaivokosken rannasta. Saimme tukun nuoria mäntyjä ja hehtaarettain maitohorsmaa.

Hannele huomasi, että Rautavaaran kirkonkylältä puuttuvat penkit. Pitää muuttaa henkikirjat Rautavaaralle ja tehdä ensi kevääksi kuntalaisaloite penkkien saamiseksi pääraitin varrelle. Kävelysilta pitää saada ehdottomasti korjattua Jokisuunniemelle ja sillan molemmin puolin penkit.

Rautavaaran idea on joessa ja Keyrittyjärvessä.

- Jätä se ensimmäinen y siitä pois, sanoo Matti tuvan pöydän toiselta puolelta. Vuoden 1799 kartassa järvi on Keurittu. - Yhdistyykö sana Keuruuseen - tai sana on varmaan saamelainen, Matti kuunteli juuri loppuun Ville Elorannan ja Lotta Jalavan Sanasta sanaan -kirjan.

Keksin kirjan Suomen Kuvalehden kulttuurisivuilta. Sivut ovat eri hyvät, kirjallisuusteeman käsittelyä niillä piisaa. Olisin itsekin halunnut kirjan kuunnella, mutta tämä meni nyt näin. Eilen etsin Matin puhelimen Esko Ahon itsensä lukemana äänikirjan Mustien joutsenten vuosi.

Aloitimme sitä eilen illalla yhdessä ja minua vähän nukutti Ahon monotonia. Jatkanemme kirjaa kohta, kun lähdemme kohti työmaita. Perjantaisin perinteisesti on työmaakierrospäivä. Toimitusjohtaja tutustuu kenttään (ja uskolliset lukijani, neiti Satiainen, rouva Revanperä ja hänen miespuolinen Sanco Panchansa itkevät ruudun ääressä; miten törkeää! Miten röyhkeää! Terveisiä sinne vain.)

No niin. Nyt Matti googlasi. Keyritty tai Keurittu tarkoittaa kieroa, väärää. Niinpä. Keyritty tai Keurittu kiemurtelee pitkin kankaita ja saloja kuin käärme.

Katja Keisalan Kuubalaisesta serenadista unelmoiville naisille en millään haluaisi luopua. Jäljellä on enää 1 tunti 39 minuuttia. Savon Sanomien kriitikosta irtosi, että kirja on helppolukuinen. Ikään kuin se olisi arvostelma, kritiikki.

Helppolukuinen? Niin? Siis kevytkö? No ei missään herran nimessä. En tajua, miten Terhi Anttila käytti sanoja: etenee sutjakkaasti. Entäs tämä: ... helppolukuisena se voi saavuttaa enemmän lukijoita kuin suomenruotsalaisen Marianne Backlénin romaani Karma. Ja tämä: Paikoin romaani muistuttaa pakinaa.

Kyllä nyt kritiikko pagisee ihan mitä sattuu. Pakina?

Olen itse elänyt samantyyppisessä absurdissa maailmassa kuin Keisalan minäkertoja. Kyseessä on nonfiktio, mutta käytän kuitenkin sanaa minäkertoja, sillä vaikka kuinka koettaisi tavoittaa todellisuuden sellaisena kuin se on, se (kerronta) ei sitä (todellisuutta) oikeasti vastaa.

Keisala käyttää kuubalaisesta lastensa isästä sinä-pronominia. Etäännytyskeinona toimiva. Keisala sanoo lastensa isästä rankkoja asioita, joita pitää sanoa. Moni asia on totta yhtä aikaa, lausui kirjailija-antropolgi-psykoterapeutti Katriina Järvinen kesällä 2020 Riikka Suomisen mainiossa parisuhderadio-ohjelmasarjassa.

Keisala vertaa miestään muun muassa tämä maanmieheen Masculinoon. Maanmies asettuu joksin aikaa asumaan suomalais-kuubalaiseen perheeseen. Masculino ei ollut suoranaisesti valehdellut, kuten ei omasta mielestään koskaan valehdellut minulle aviomiehenikään; hän, kuten Masculino, jätti vain jotain sanomatta. Hän jätti sanomatta jotain, jolla hänen mielestään ei ollut merkitystä.

Niin Mattikin selitti. Neiti Satiaisen hän unohti sen siliän tien aina, kun veti vetskarinsa kiinni tämän vuokraboxissa. Neiti Satiainen vain ei päästänyt unohtamaan. Hän soitteli miehelleni huohotuspuheluita muun muassa marraskuisesta yläsavolaismetsästä. Tsekkaan tämän päivämäärän. Oli vuonna 2019 ja kuun loppupuolella.

Rouva Revanperän aviomieheni unohti aktiivisesti. Koko nainen on kuin kauhukertomus, sanoi mieheni ja uskon sen. Jos narsismi olisi diagnoosi, liittäisin sen naiseen. Tarkempi ilmaus on karmivaa vaurioituneisuutta perverssein piirtein. Äh, taas tuli populaaripsykologiset termit tähän. Menköön!

Masculino purjehti Suomeen Suuren Suomalaisen Rakkautensa Maijan perässä eikä kertonut tälle, että Kuubaan jäivät vaimo ja pieni tyttö. Keisalan minäkertoja tiesi jossain mielensä sopukassa, että hänen omalla kuubalaisella aviomiehellään on samanlainen kaksoiselämä.

Se, että moni asia voi olla totta yhtä aikaa, ... kirjoitan tämän loppuun myöhemmin. Tuvan kello on 8.03. Oikeasti kello on 7.59. Pesen hampaat ja puen. Sitten baanalle ja Esko Aho ääneen. Vuoden 1991 tapahtumista, jotka syöksivät minutkin kuukauden työttömyyden (ihana lämmin lokakuu 1991) perusteella työttömien kastiin, on syytä tietää tämäkin.

Marianne Backlénin romaania Karma suositin eräälle nuorelle naiselle, joka oli kutsumassa Suomeen afrikkalaistaustaista sulhasta avioituminen mielessä. En ollut Karmaa itse lukenut, mutta olin lukenut siitä. Varmaankin naistenlehtihaastatteluja Backlénista.