Pia Valkonen

Irak hyökkäsi vuonna 1978 Iraniin, sillä Iran oli heikentynyt ja Irak halusi valloittaa Khuzestanin öljykentät

la 21.8.2021

En tiedä, mistä minä tämän tänä aamuna nappasin. Olin kirjoittanut HS Viikko 33/2021 lehden Afganistan analyysiaukeaman sivun laitaan pienellä mustekynäpiperryksellä, että Saddam Hussein halusi vallta Khuzestanin maakunnan, koska Iran oli vallankumouksensa vuoksi heikentynyt.

Kuuntelin alkuviikosta lapinlahtelaisen Siamäk Naghianin elämäkerran Siamäk Naghianin uskomaton elämä - Tuulen kieltä etsimässä. Kävelin juolukkametsään tässä Kaivokoskemme pientilalla, kun Siamäk Naghian pääsi kohtaan Iranin ja Irakin sota sekä hänen omat sotakokemuksensa.

Elämäkerrasta muistan juuri Iranin heikentymisen ja sen, että naapuri Irak käytti tilaisuutta hyväkseen. Se, mitä konkreettisesti tapahtui, oli monimutkaista niin kuin kansainvälisessä politiikassa vain voi olla.

Tässä pikasiivu wikipediaa: "Khūzestān (pers. ‏خوزستان‎, Khūzestān, aiemmin myös Arabistan) on yksi Iranin 31 provinssista. Se sijaitsee Persianlahden pohjukassa Irakin vastaisella rajalla. Sen pääkaupunki on Ahvāz."

Iranilais-hollantilaisen kirjailijan Khaled Abdolahin Talossa moskeijan varjossa Iranin ja Irakin sodasta kerrottiin myös. Toki siinä oli enemmän Iranin vallankumouksesta ja ajasta, joka vallankumousta edelsi. Irakin sodasta romaanin perusteella muistan vain sodan kammottavan raakuuden. Irak käytti sodassa ihmiskilpiä. Wikipedian ihmiskilpiesimerkki tulee Persianlahden sodasta, mutta Khaled Abdolahin romaanin mukaan Irak käytti ihmiskilpiä sotilasoperaatioissa jo Irania vastaan.

Khūzestānia asuttivat ammoin sumerilaiset. He kehittivät nuolenpääkirjoituksen tilinpitoa varten. Maakunnassa sijaitsee Susan muinaiskaupunki, josta oli kovasti ihastuttavassa ja kiehtovassa dokumentissa Ihmeellinen Iran. Katsoin dokumenttisarjan ja kirjoitin pitkät pätkät siitä muistiin. Dokumentin toimittaja on Samira Ahmed. Hän on intilaistaustainen britti ja nyt en ala tästä taas vaahdota.

Jos alan, Tikkisen Hannele ei saa ikinä merkintää päiväkahvilleen eikä päivälliselleenkään.

HS Viikko -lehdessä oli Siamäk Naghianin haastattelu. Siinä varmaankin oli maininta Khūzestānista. Niin sen täytyy olla, mutten tosiaan itse äänikirjasta asiaa muista. Se ei ollut olennaista elämäkerrassa, mutta minulle on seudun hahmottamiseksi.

Susan kaupunki on kukoistanut Kyyros Suuren aikana ja siellä on vaikuttanut myös Dareios Suuri. Heprealaisen Raamatun Esterin kirjassa mainitaan Dareios I:n Suusanin linnan loisto. Veljeni tyttären nuorin poika on Darius. Hänen nimensä tausta on suuri eikä pikku Darius käsittääkseni ole täysin suomalainen.

Minusta on ihanata, että joku muukin meidän suvusta tekee jotain geeniperinnön moninaistamiseksi. Satu Rämön Islanti-kirjassa naurattivat islantilaisten molekyylibiologien geenibileet. Aina kun joku nuorista molekyylibiologeista pariutui ulkomaalaisen kanssa, yhteisö piti railakkaat geenibileet.

Nyt kun vielä tajuaisin, keitä ovat irakilaiset. Wikipedian mukaan kaksi kolmasosaa irakilaisista on arabeja ja yksi kolmasosa kurdeja. He ovat etnisesti eri taustaa kuin iranilaiset, persialaiset. Irakin eteläpuolella on Saudi-Arabia, jossa toinen veljeni on ollut rakentamassa siltoja. Tai paremminkin filippiiniläiset rakensivat sillat ja suomalaiset johtivat proektit.

Veljeni Saudi-Arabian kirjeistä jäi mieleeni kaupunki nimeltä Riad.

Irakin länsi- tai oikeammin luoteispuolella on Syyria.

Missä on syyrialainen ystäväni Bassam Kassam nyt? Hän on kotoisin paikasta nimeltä Kafarbohom. Tai joissain kohtaa nettiä se kirjoitetaan Kafarbohm. Bassam Kassam on ortodoksi ja opiskeli Moskovassa 1990-luvun alussa ja vielä vuonna 1992. Sen jälkeen yhteyteni häneen hiipui.

Bassam Kasssam kävi luonani Helsingissä kesällä 1991 ja vierailimme Halttusen Tuijan ja Teron sukumökillä Keski-Suomessa. Kesällä 1992 asuin viikon Bassam Kassamin asunnossa Moskovassa Ulitsa Butlerovalla.

...

HS Viikko -lehden juttu Siamäk Naghianista oli täyteläinen. Kirjoittaja oli Joonas Turunen, nimensä perusteella nuori mies. On syntynyt vuonna 1982, joten nuori on. Niin nuori, että jättää haastattelussa paitsioon totaalisesti sen, että elämäkerta on omistettu Siamäk Naghianin tyttärelle Saralle.

Vaikka olen elämäkerturi Minna Kettuselle ei vain salaatinvihreän kateellinen, vaan myös violetinsinisenpunaisen kateellinen tai myrkynvihreän, huomautan myös, että Minna Kettunen antaa kirjassa isomman osan Siamäk Naghianin pielavetiselle kumppanille Sarille kuin Saran äidille.

Sarin kanssa Siamäk Naghiani hengaili tai varmaan enemmänkin kuin hengaili, sillä hän kävi anoppilassaan Pielavedellä ennen kuin löysi lapsensa tulevan äidin. Sitä, missä ja miten pariskunta tapasi, ei elämäkerrassa kerrottu.

Pielavetisen Sarin pojalle Siamäk Naghian tuntui kirjan perusteella aivan isältä.

Olen tästä Saran äidin sivuuttamisesta äärimmäisen nyreä. Vihainenkin.

Matin ja Liisan avustaja, Lapinlahden Vasemmisto ry:n kunnallisvaaliehdokas Juha Miettinen sivuutti minut täysin, kun teki miehestäni Matista haastattelun, kun tämä valittiin toistamiseen Restaurointikillan oltermanniksi (uh, miten nolo arvonimi, miksei voi olla vain puheenjohtaja, no ei tämä vielä mitään; tiedottaja on sulkamestari, uuhhuhhuhuuh, noh, sana kynä tulee kyllä verbistä kyniä ja ennen vanhaanhan kirjoitettiin sulkakynillä - siis linnuista kynityillä sulilla, tämän noheva mieheni minulle opetti sen jälkeen, kun oli kuunnellut asian Ville Elorannan ja Lotta Jalavan kirjasta Sana sanasta.

Tämä tägiksi nyt tähän: Matti Valkonen kuunteli elokuussa 2021 äänikirjana Ville Elorannan ja Lotta Jalavan kirjoittaman Sana sanasta - suomen kielen jäljillä -kirjan. Se on populaari tietokirja suomen kielisten sanojen alkuperästä. (Kuitenkin hukkaan taas kirjan nimen.)

Siitä lähtien olen itse koettanut kaikissa haastatteluissani mainita entiset puolisot ja nykyiset puolisot ja ehkä tulevatkin. Sekä bonuslapset ja bonusmummot ja -ukit. Adoptioisovanhemmat ja sitä rataa. Perhe on moninaisempi, amorfisempi, kiteisempi ja polymeerisempi kuin ennen ajateltiin. Niinpä Facebookissa minulla on siskona Tikkisen Hannele.

Se tuli samaan aikaan kuin kaikkein vanhin sisareni pudotti minut alkuperäperheestäni. Hän ei lastensa hartaasta pyynnöstä kutsunut minua 50-vuotishääjuhlaansa. Kaikki muut kyllä saivat kutsun. Toinen isosiskoni ja molemmat veljeni. Se oli kamalaa. Se oli hirveää.

Isosiskoni ei kuulunut lapsuudenperheeseeni. Hän jäi pakostakin minulle vieraaksi ja toin sen esille elämäkertakirjoituksessani.

Se kuitenkaan ei ollut syynä siihen, että hän pudotti minut perheestä. Alkuperäperheestä toisin sanoen. Alkuperäperhe on eri asia kuin lapsuuden perhe. Syynä siihen, että en saa kuulua enää alkuperäperheeseeni, ovat sisareni lapset, jotka inhoavat minua.

Tosi kiva, sillä he ovat lasteni kummeja. Pyysin heitä kummeiksi sen takia, että niin sanotut kaverikummiussuhteet kokemukseni mukaan yleensä katkeavat. Ajattelin, että koska olen yhden sisareni lapsen kummi ja kun hän on minun lapseni kummi, näin ei voi tapahtua.

Tapahtui.

Asia on kovin kipeä. Niinpä olen koettanut pitää edes hentoa yhteyttä omiin kummilapsiini. Ehkä läheisen suhteen aika tulee vielä, ehkä ei. Puumalan-aikaisen ystävättäreni poikaan, kummipoikaani, aion luoda vielä yhteyden.

Soitin hänelle, kun hänestä oli juttu Puumala-lehdessä. Poika vastasi kuuliaisesti puhelimeen, mutta kävi kuin Jaan Kaplinskilla Puolassa. Jaan Kaplinski matkusti isänsä puoleisten sukulaisten luokse Puolaan. Vierailu oli pettymys. Yhteyttä ei syntynyt. En osannut puhua niin kuin sen ikäiselle nuorelle miehelle pitäisi puhua.

Jaan Kaplinski on muuten kuollut. HS Viikon edellinen numero tiesi sen nekrologikoosteessan kertoa. Olin juuri silloin kuunnellut Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjeenvaihtokirjasta Pimeän yli sen, että Jaan Kaplinski ja Piret Saluri eivät kääntäneet suomalaisille kirjailijoille selkäänsä, kun he kääntyivät neuvostovallan jälkeen länteen.

En ole kätellyt Jaan Kaplinskia, mutta virolaista kirjailijaa Ellen Niitiä olen kätellyt. Ellen Niitin hahmo on nurinkurinnuuti. Kun kättelin Niitiä, taustalla seisoi pitkä ja raamikas aviomies, joka näytti ehdottoman hyväntahtoiselta. Hän oli joku Jaan Kross, mikä lie, ja kättelin saman tien hänetkin.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi