Nimetön taas

ma 2.8.2021

Lupasin kirjata tänne varoittavan esimerkin lauseesta Jyri Paretskoin Nimettömässä. Pysähdyin Helsingin-matkalla Vihantasalmen Nesteelle ottamaan sitä ylös äänikirjasta.

Samalla join kupin kahvia ja söin ruisleipäpalasen. Varsinaisena päivän ateriana söin Helsinkiin päästyäni Kokkikartanon broileripastaa. Marian toimeksiannosta olin ostanut pastarasian Järvelän S-marketista.

Maria kyllä taisi ennemmin haluta broilerikiusausta, mutta sitä ei S-marketin hyllyssä ollut. Anna tilasi ennen vanhaan aina Kokkikartanon broileripastaa Iisalmen K-Sittarista. Se on herkullista.

Oi noita aikoja ja oi, ikävää. Kun tytöt olivat varhaisteinejä, otimme perjantaisin lastillisen lapinlahtelaistyttöjä mukaamme Iisalmeen ja syötimme kaikki Rossossa. Maria ja Anna tappelivat vähemmän, jos oli seuraa. Näin kaikki voittivat. Lauma kakaroita sai kokemuksen ravintolapäivällisestä ja tyttärieni välillä vallitsi muutaman tunnin, ainakin kyseisen perjantai-iltapäivän, ajan taivaallinen rauha.

Minä sain tarkkailla sosiologisesti muiden perheiden lapsia. Kivaa oli ja tutustuin moniin mielenkiintoisiin lapsipersooniin. Tai lapsiin, jotka olivat jo kasvamassa poispäin kodin vaikutuspiiristä. Se oli kiintoisaa ja oikeastaan sen jälkeen, kun Maria ja Anna lähtivät Lapinlahdelta, viimeinenkin melkein olemattomasta siteestä muiden perheiden elämään oheni ja lopulta katkesi.

Vammaisneuvostoäidit olivat ihan eri sarjassaan piiriäni. Toivon, että vammaisneuvostoäitien ryhmä ei hajoaisi, vaikken enää neuvostopuheenjohtaja olekaan. Ja tietenkin Istukat silmille -äidit! Pidetään yhteyttä.

Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjeenvaihtokirjassa Pimeän yli Piha ihmettelee sitä, miten yhä enemmän ja enemmän sosiaalinen kanssakäyminen järjestyy syömisen ympärille. Tai juomisen. Joo, koska Matin kanssa olemme absolutisteja, jää yhteinen syöminen.

Toki Piha oli sitä mieltä, että pariskunnat saisivat yhteisen aterioinnin sijaan vaikka rakastella. Siinä kohtaa Piha oli yllättävän epäsovinnainen, kuten alkoholisti-isäänsä käsittelevissä jaksoissa.

Olen kuunnellut kirjeenvaihtokirjaa 4 tuntia 45 minuuttia. Piha viittailee tuon tuostakin isäsuhteeseensa ja lupaa kirjeiden lopussa, että käsittelee asiaa myöhemmin enemmän.

Välillä tuskastun Kirsi Pihan tekstiin hiipineisiin uusliberalismeihin. Kun Piha kirjoittaa Pirkko Saisiosta ja tämän Finlandia-puheesta, siinä Saisio kertoi, että oli hukannut tietokoneeltaan koko teoksen ja joutunut kirjoittamaan sen uudelleen. Piha mainitsi, että hän muistaa Saision puheen silloin, kun deletoi jatkossa tekstistään pitkiä pätkiä, kun haluaa kirjoittaa laatua.

Kuullessani sanan laatu huusin vähän aikaa ääneen kauhusta. Miksi Kirsi Piha, miksi? En oikeasti lue Pihan kaunokirjallista teosta, jota hän kirjeenvaihtokirjassa suunnittelee, jos se on laatua.

Olin Vasemmistoliiton puoluekokouksessa Jyväskylässä kesällä 2010 ja äänestin sen puolesta, että sosiaali- ja terveyspalveluita koskevasta puolueohjelman kohdasta poistettiin sana laadukkaat palvelut. Sehän on hirveintä uusliberaliaa mitä vain voi olla.

Sillähän ei tarkoiteta mitään. Laadukkailla palveluilla suljetaan konkretian vaatijoilta suut.

Hannu Mäkelä tuotti pettymyksen. Kirsi Piha kysyi, mitkä kirjat saavat jäädä ja mitkä saavat lähteä, kun Mäkelä ja hänen ihana Aansa, johon olemme tutustuneet jo parin vuoden ajan Vanha mies mutisee -blogissa, tyhjensivät Sitarlan taloa liioista kirjoista.

Mäkelä vastasi jotain ympäripyöreää eikä suostunut kertomaan, mitkä kirjat pani kilometritehtaalle.

Mäkelän blogi on ollut melko pitkään vaivaannuttava. Blogissa Aa istuu, seisoo, joskus jopa makaa ja yleensä ottaa kirjailija-aviomiehestään valokuvia, jos ei ota valokuvia jostain luontokohteesta. Haluan lukea Mäkelän kirjan Pilven reuna. Joku kirjablogisti lupasi, että auvoisaan eloon ja avio-onneen tuleekin ryppy! Herraisä!

Sanoisin, että Mäkelän rakas Aa on hyvin litteä blogihenkilö. Saapi nähdä, millainen autofiktiohenkilö tämä on.

Pidän Hannu Mäkelästä, mutta olen vähän kitkerä. Minne on jäänyt Sveta-vaimon Pietarin-perhe? Minne Svetan tyttären lapsi? Blogin täyttää Aa:n suitsutus.

Enkä tässä nyt tarkoita sitä, että kun Sveta on kuollut, Mäkelän tulisi omistaa loppuelämänsä venäläisen kaukovaimonsa muistolle. En oikeasti tarkoita, mutta pikkuisen kaivelee - Svetasta blogissa ei ole hipsunsipsuakaan ollut pitkään aikaan.

Entä minne jäi Anna Kortelainen, vaimo, jonka kanssa Mäkelä oli Pietarissa, kun ensimmäisen kerran tapasi Svetan? Tosin tapaamisesta Mäkelä ei muista muuta kuin Svetan venäläisen toimittajakaverin punaisen mekon. Silti! Minusta Anna Kortelainen on huippumuija ja fanitan tätä, mutta olisin kyllä ollut mustasukkainen, jos puolisollani olisi ollut niin kovin hauskaa nykyisen liikenneministeri Timo Harakan kanssa televisiossa, kuten Kortelaisella oli tehdessään yhteisiä kirjallisuusohjelmia Harakan kanssa.

Toisaalta enhän tiedä, millainen mölli Mäkelä on kotioloissa ja voihan se olla, että Kortelainen lähti lentoon aina, kun pääsi studioon. Joka tapauksessa muistan, että minua ärsytti Kortelaisen ja Harakan sirkutus enkä katsonut 10:ä ohjelmaa kirjallisuudesta. Olin myös kateelinen Kortelaisen eloisuudesta, totta kai.

Ja! Mäkelän Valo on ehkä parhaita kirjoja rakkaudesta, jonka olen kuunaan lukenut. Alun hapuilu ja suhteen eteneminen sekä traaginen loppu. Ja hyvä tosiaan, että Mäkelä ei lakannut elämästä Svetan kuoltua.

Silti. Toivottavasti Pilven reunassa on Svetasta edes jotain.

(Leonidin kuolinvuosipäivä on ensi lauantaina (7.8.) En enää ihan joka päivä, ehkä en edes joka viikko ajattele Leonidia. Kuukautta ei vielä ohimenevistä muistoista ole. Joka kuukausi, ehkä pari kertaa tai muutaman kerran kuukaudessa tulee jokin muisto, muistuma. Iso nenä tai jotain. Terveisiä sinne kotikoneen ääreen Tämä on poliisiasia -mummuselle! Moikkamoi! Pusuja ja voimahaleja! Elämä jatkuu miehen kuoleman jälkeenkin - ja mennään nyt yhdessä eteenpäin!)

Kun olin parkkeerannut Saabin Lapinlahden-pihaamme, pysäytin Mäkelän ja Pihan kirjeenvaihtokirjan ja ajattelin tsekata, paljon kirjaa on jäljellä. Ajattelin, että kyllähän tämä kohta varmasti loppuu.

Ei lopu. Kirjeitä oli silloin vielä jäljellä yli 12 tuntia. Pitäisi tulla jotain syvyyttä ja henkilökohtaisuutta tai vaihdan kirjaa. Elän toivossa ja annan kummallekin mahdollisuuden tänä iltana, jolloin ehkä käyn vatussa tai hevon vitussa - jossain päin Lapinlahtea kumminkin.

Huomenna, jos Luoja suo, menen Kaivokoskelle ja kaivan esille romaanin kässärin.

Perkl, unohtui Jyri Paretskoin Nimettömän varoittava lause. Lausetta edeltää Saara Turusen pohdinta siitä, miten hävittäisi asunnostaan vahingossa tappamansa miehen ruumiin: "Asiassa oli vain kaksi muuttaa. Ensinnäkään hän ei tiennyt, pystyisikö hän sahaamaan ruumiista palasia irti."

Tämä ei vielä ollut varoittava lause, mutta huudahdan, että sivulauseen hän-pronomini on turha. Teksti jämeröityisi, jos hän-pronominia ei olisi. Sitä paitsi tässä tulee nyt sellainen olo, että on olemassa vielä toinenkin Hän. Että pohtija ja sahaaja ovat eri ihminen.

"Ei siksi, etteikö saha olisi luultavasti pystynyt, vaan että koko toimenpide oli ajatuksena puistattava." (Oho, ei kai nyt sentään! Hyvänen aika! On pikkuisen itsestäänselvä lause tässä.) Mutta tämä on ihan huippu: "Varsinkin pään katkaiseminen! Toisekseen hän ei ollut varma, mitä jätteille tapahtui sen jälkeen, kun jäteauto ottaisi ne kyytiin."

"Voisiko joku huomata, että roskien seassa olisi ruumiinosia, (tässä kohtaa vielä vähän naurahdin, mutta seuraavassa aloin voihkia ja lopulta huutaa ääneen, miten joku voi kirjoittaa näin huonosti:) irtopää herättäisi arvatenkin ansaittua, mutta epätoivottua huomiota!"

Siis nii ku mitä? Ihan nii ku että epätoivottua? Ei kiessus. En mene Aho-päiville ensi lauantaina, vaikka missaan Juhani Ahon viiden naisen silmin. Tosin se voi olla ihan hyvä. En pidä Juhani Ahosta. Minusta sellainen mies, joka bylsii vaimonsa pikku siskoa on vastenmielinen.

Melkein yhtä vastenmielinen kuin mies, joka antaa suihin exänsä äidille. Kaikkein vastenmielisin maailmassa kuitenkin on äiti, joka ottaa suihin vävypojaltaan. Hyhhyh.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi