Pia Valkonen

Syksyn kalenteri kasattu

ti 20.7.2021

Heräsimme myöhään tänään. Kävin kyllä huussissa ja rannalla viideltä aamulla. Olisin ollut virkeä nousemaan ylöskin lopullisesti, mutta en sitten kuitenkaan.

Havahduimme siihen, että kello on 8.18. Ikään kuin päivä olisi pilalla. Melkein puolessa. Koko aamupäivä meni kyökin uudelleen järjestelyyn. Matti roudasi sähkölieden poronsarviaittaan. Sulakkeet eivät kestä kaikkea kuormitusta ja toistaiseksi olemme hyvin tyytyväisiä kaasuliedellä keittämiseen ja kesäkeittiössä paistamiseen.

Lieden sisuksista löytyi kasari, rautaisia paistinpannuja ja pullapeltejä. Kohta oli keskellä tuvan lattiaa iso kasa kaikkea setvittävää. Emme myöskään olleet selvittäneet viikonlopun suurkestitysten epäjärjestystä. Matti halusi tuvan pöydän länsipuoleisen päätyikkunan ääreen. En tiedä, miksi. Enkä osaa selittää, miksi minusta alkuperäinen järjestely oli parempi.

Ehkä siksi, että nyt eteläpuoleisella pitkällä sivulla on typerästi rivissä niin entinen keittiön pöytä, pyörällinen mikrotaso sekä navetasta löytämäni pulpetti, johon kovasti ihastuin. Toisaalta isä-Unton tekemä tuvan pöytä pääsee nyt oikeuksiinsa ja eteläisen pitkän sivun ikkunan ääressä on talon alkuperäisen Matin tekemä pöytä. Kun saamme leivät ja muut sen äärestä pois, voin vaikka kirjoittaa pöydän ääressä horsmikon violettia loimotusta ihaillen.

Leivät ja näkkärit siirtyvät pyörällisen tason päälle, kun saamme kunnantalon konttorilta tänne toisen jääkaapin. Toisella jääkaapilla ei täällä ole muuta funktiota kuin mikroaaltouunin tasona toimiminen. Hyvässä lykyssä siellä voi säilyttää suurkestityseväitä, vaikken tiedä, kestävätkö sulakkeet.

Kaikkein isoin asia tänään oli se, kun kasasin syksyn kalenterin. Asettelin sinne opintoni ja opintopäivän viikkoina en sitten tee mitään muuta. En pysty kykenemään. Helpotti, kun tunnustin asian itselleni ja päätin, että en tee.

Yuval Noah Hararin 21 teesiä maailman tilasta kuuntelimme yhdessä Matin kanssa ennen lounasta. Nyt Rautavaaran kirkolle. Koiranmakkara on loppu ja haetaan se jääkaappi. Sohva ja nojatuoli. Mattoj. Kaksi seinäkelloa.

Pitää muistaa pudottaa postilaatikkoon työterveyshuollon korvaushakemus Kelalle. Eilen tein hartiavoimin töitä. Rykäisin kasaan kolme laskua, palkat sekä jopa allekirjoitin Kela-hakenuksen. Laskutuksessa ei ole tosiaankaan kyse vain laskun kirjoittamisesta, vaan myös hinnoittelusta. Minusta hinnoittelu tuntuu inhottavalta ihmisten hinnoittelulta. Siitä ja siitä en voi laskuttaa mitään, siitä uskallan laskuttaa noin paljon. Tuntuu hämmentävältä.

Vaikeinta Kela-hakemuksessa oli työterveysaseman esitäyttämän kaavakkeen läpi lukeminen. Se on niin tympiää. En tajua, miksi työterveyshuollon hakemus kysyy firman yhteyshenkilöä kahdessa kohtaa, miksi tilinumero pitää kirjoittaa joka kerta ja miksi joka kerta pitää vakuuttaa, että olemme tarkistaneet, että työterveyshuollon järjestäjällämme on lupa järjestää työterveyshuolto. Joka vuosi sama juttu.

Kun itseeni tyytyväisenä olin saanut ruksit oikeisiin kohtiin, ajattelin oikaista ja pudottaa kirjekuoren Lapinlahden Kelan postiluukkuun. Luukku oli suljettu ja koko konttorikin heinäkuun ajaksi. Ensin meinasi otsasuoni revetä. Sitten älysin kuvata Kelan konttorin ovessa olevan Vastauslähetys-osoitteeen. Sen avulla sentään saa hakemuksen lähetettyä ilman postimerkkiä.

Jotenkin vituttaa. Missä ihmiset heinäkuussa asioivat?

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi