Kommentteja kaikelle - keski-ikäisten kukkahattutätinaisten ylistys

ti 8.6.2021

Eillen ei tainnut ihan avautua kaikki, mitä koetin sanoa. Koetin sanoa merkinnässäni kaikki tälle viikolle, että voin munaravata rauhassa loppuajan. Eilisen päivän sain ikään kuin lahjaksi.

Luulin, että meillä oli KasvuOpen eilen. Ei ollut, on keskiviikkona ja päällekkäin ratkaisukeskeisen työyhteisösovittelukoulutuksen kanssa. Toisaalta ihan hyvä. Matti ja rakennusinsinöörimme saavat hoitaa KasvuOpenin keskenään.

Enpä ole päsmäröimässä ja puhumassa päälle. Ihan terveellistä minullekin olla välillä vähän sivussa. Olen kyllä talossa. Ellen nyt sitten lähde huomenna Rautavaaran toimistolle. Mietin asiata.

Ehkä niin voi olla parempi. Katsotaan, millainen on ensi yö. Saanko unen päästä kiinni? Herätys kyllä oli puoli kuusi ja jos käyn aikaisin nukkumaan, saatan huomennakin herätä puoli kuusi.

Ehtisin Rautavaaralle ajaessa meditoida vaikka kuunnellen Jussi Nikkilän Näyttelijää. Eeva Joenpellon elämäkerta on kohdassa, jossa kumpikin aviopuoliso, Eeva Joenpelto ja hänen tanskalais-suomalainen miehensä Jarl Hellemann aloittelevat kirjailijoina. Esikoinen on syntynyt.

Aivoliitto kestää vuosikymmeniä ja päättyy vuonna 1975. Joenpellon elämä Hellemanneineen kommunikoi Kaari Utrion elämäkerran kanssa, sillä Hellemann pääsee Tammeen kustannustoimittajaksi ja Tammen johtaja oli silloin Kaari Utrion isä Uolevi Utrio.

Uolevi Utrio jättää vanhenevan vaimonsa Kaari-tyttären ja kahden pojan äidin takia. Ensimmäinen avioliitto on lapseton ja väljähtänyt. Koin siinä kohtaa elämäkertaa kipua.

Joenpellon elämäkertaa on Miia Knuuttilan lukemana yhteensä 15 tuntia 49 minuuttia. Pysäytän kuuntelun nyt tähän ja jatkan viikonloppuna, kun teen pihatöitä. Joenpellon elämäkerta, Helena Ruuskan kirjoittama, on kuunneltava mielestäni pitkinä jaksoina.

Eeva Joenpellon huumori on terävää ja miun maun mukaista. Hän kuvaa elämäkerturille, kuinka mummusensa oli lasketellut Sammatin societeelle, miten Lönnrot oli tyttöihin menevä ja kuinka kansalliseeposmies oli häntäkin koettanut, mutta hänpä oli antanut pakit. Vai oliko juossut karkuun - en muista, mutta joka tapauksessa tulevan kirjailijan äiti oli tilaisuuden jälkeen sähähtänyt mummuselle, äidilleen, ettäs kehtaatkin valehdella julkisesti - mummusen perhe oli muuttanut Sammattiin vasta Lönnrotin kuoleman jälkeen.

Toinen tyrskäyttävä kohta Joenpellon elämäkerrassa oli, kun tuleva kirjailija oli karun varhaisteinikokemuksensa jälkeen ihastunut biologian opettajaansa. Biologian opettaja oli kyllä naimisissa, mutta nuori Joenpellon neiti oli suunnitellut sitä, miten opettajan vaimosta pääsisi eroon.

Ehkä hän oli suunnitellut murhaa. Jotenkin tuli mieleen Monica Fagerholmin Diiva, joka on nuoren 13-vuotiaan tytön päiväkirjatajunnanvirtaa. Uuvuttavaa tajunnanvirtaa eikä ihan kaikilta osin uskottavaa 13-vuotiaan kirjoittamaksi. Pakko lusia Diiva joskus vielä loppuun, jos meinaan kirjoittamisen aineopintoja tehdä.

Jussi Nikkilän näyttelijä

Jussi Nikkilän Näyttelijää pystyn kuuntelemaan pätkittäin aamuisin, kun käytän Hallaa kakalla ja kuuntelen myös aamun ja iltapäivän pikapyörälenkeillä. Tänään oli liikkeellä ennen kello kahdeksaa. Ehkä vielä joskus pääsen lenkille heti seitsemän jälkeen. Ehkä. Koetan.

Oli hieman viileä. Tuuli ei olekaan kesäisen leppeä, vaan ärtsy pohjoistuuli. Sää kääntynee viikonloppua kohden kylmäksi. Tai niin säätiedotus kertoi. Meteorologit ovat pulassa, sillä lentosäähavaintoja ei ole korona-aikana ollut samalla tavalla kuin ennen.

Tämä on jonkin verran vaikeuttanut työmaiden suunnittelua. Talvella lupasivat pakkaspäiviä ja sitten niitä ei ollutkaan. Matti juuttui oppilaiden kanssa Iisalmen työväentalolle ja sen vuoksi menetimme ehkä yhden työmaan.

Toisaalta. Jos olisimme rynnänneet ensin sinne ja sitten tänne, olisi kasassa ollut sama summa rahaa ja Matilla ärtymys suuri. Näin ei tullut niin iso hosumisen viilinki kuin olisi voinut.

Kappasta, kylläpä sitä nyt työstä kirjoitan. Minun piti kyllä kirjoittaa, että koska tuuli viilsi Hallaa kakattaessa, vaikka ylläni oli pitkähihainen kylpytakki, puin aamupyöräilyasukseni puolipitkähihaisen kesämekon!

Riisun mekon ennen kuin Matti tulee työmaalta. Hän ei pidä kuosista, sillä hänen silmissään näyttää siltä kuin vaimo olisi pirstaleina. Mekossa on pieniä erivärisiä kolmioita.

Itsekin vähän tuntuu siltä, että joku on oksentanut päälleni kinkkupitsan.

Reteaming-tehtävä palautettava tänään

Ratkaisukeskeisen reteaming-suunnitelmani mukaan psyykkaan itseäni. Vaikka heti ulko-oven avattuani sydämeni kääntyy nurin, kun näen hirsitelapalkkikasan päälle mytätyn pressun.

Ajattelen, että ei kestä kuin viisi minuuttia ja pressu on levitetty tulevan hirsilaanin pohjaksi.

Sitä ei kannata levittää ennen kuin on varma tieto siitä, milloin hirret tulevat pihaan. Sitä ei kannata levittää ennen kuin on varma tieto siitä, milloin hirret tulevat pihaan. Sitä ei kannata levittää ennen kuin on varma tieto siitä, milloin hirret tulevat pihaan.

En hermostu. En kiukkua. En mäkätä. Niin kuin tein sunnuntai-iltana, kun huomasin, että Matti oli purkanut kuomukärryn maahan, kentälle, ja jättänyt tyynesti roskat tuulen riepoteltaviksi.

Ei mitään ongelmaa. Vaimopieni korjasi käytetyt kasvomaskit ja ainakin kolme rautakaupan lakanankokoista lähetettä. Ja kirosi, että voi vitunvitunvitunvitun vittu, eikö näitä olisi voinut panna roskiin saman tien.

- Odota, tuon sinulle jätesäkin, sanoi aviomies.

Jee, sain taas harjoiteltua dialogin kirjoittamista.

Ylistys keski-ikäisille naisille

Kaari Utrion elämäkerta avasi silmäni. Naiset saavat lukea viihdettä ja olla niin epä-älyllisiä kuin lystäävät. En minä itse asiassa epä-älyllisyydestä MIF:n työnohjausopiskelunaisia syytä. Tarkalleen ottaen syytän naisia sellaisesta mynnähtäneisyydestä.

Minusta tunnelma luokassa ja ruokalaissa oli koko ajan hapan. Aiheutin keskustelunavauksillani murhaavan hiljaisuuden tai sitten minulle sanottiin suoraan: "Ole hiljaa!"

Olin epäsopiva palikka. Väärä semanttinen merkki. Viallinen, alituiseen sopimaton, en hallinnut keskiluokan naisten sovinnaiskoodia.

Lisäksi Tikkisen Hannele huomautti minulle whatsappissa, että Utrion historiakirjat olivat laatua - viihdettä, mutta laadukasta.

Utriohan sanoi elämäkerrassaan, että suomalaisten erityispiirteenä on halu sivistyä lukemalla. Suomalaiset hakevat kaunokirjoistakin tietoa. Sen takia minä ajattelin haluta kirjoittaa hybridin.

Romaaniini on tulossa essee tai useita. Tämä on nyt reteaming-oppikirjan mukainen lause. Sosiaalinen paine on hyvä paine. Olen nyt luvannut, että romaaniini tulee essee tai useita. Lupaan tässä näköjään myös, että romaanini tulee.

Tulee se, mutta ei heti. Odotan, että Matti lähtee jonnekin pitkän matkan työhön. Tajusin, että näin on ainoa mahdollisuus.

Paska kirja, en lue!

Hannele ei enää perustele, miksi ei lue jotain.

- Kun on pitänyt 27 vuotta perustella tarkkaan kaikki, mitä kirjoitin, on ihana olla eläkkeellä, ja sanoa jotain sellaista kuin: Paska kirja! En lue! Minä olen jotain mieltä vain silloin, kun minulle maksetaan (hymiö!)

Näin on hyvä, amen! Olin eliseissä merkinnässäni julma työnohjausopiskelutoverittariani kohtaan, mutta ei voi mitään. En viihtynyt kuin oman pienryhmän sekä erään psykoammattilaisen seurassa.

Eilisessä merkinnässäni kirjoitin tahallani, että joku työläinen oli mätkäyttänyt sirkkelipöydän - täyttä rautaa, painava kuin saatana - kattohuoparöykkiön päälle. Ei se ihan niin ollut. Minä vain olin koko talven luullut, että kattohuovan palaset ovat sirkkelin alla.

Ihan tarkalleen ottaen kasa oli sirkkelin takana eikä minun tarvinnut viikonloppuna ryömiä. Kyykkiä kyllä piti. Tietenkin, kaikkihan sen tajuavat, että meidän pihaongelma johtuu siitä, että varastohallintoa ei ole. Ei mitään järjestelmää. Kukaan ei jaksa eikä viitsi.

Enkä todellakaan oikeasti tarkoita, että kenenkään meidän työläisen pitäisi jaksaa tai viitsiä. Palkatta. Niinpä työläiset, kun tulevat työmaalta, tietenkin rojauttavat kuorman siihen, missä meidän pihassa on tilaa.

Reteaming-oppikirjan mukaan aion tehdä pikkaraisen pihan parannussuunnitelman. Se etenee pienin askelin. Varastotkin tulevat joskus siivotuiksi. Ei kaikkea kerralla. Viikonloppuisin tulee elääkin eikä vain huhkia pihalla hulluna.

Esimerkiksi pitää pestä pyykkiä. Olen nyt vihdoin saanut kaikki rintaliivini pestyä. Vielä on kaksi kissankarvaista torkkupeittoa. Toisen panen pyykkikoneeseen kohta.

Tiivistä, tiivistä, joo, joo

Tuli mieleen. Eilen illansuussa korjasin merkintääni, kun Hannele whatsappasi pahasta kielioppivirheestä. Kirjoitti kyllä, että sen joutaa korjaamaan myöhemminkin. Luin oitis merkintäni puhelimesta lävitse ja huomasin muutaman puuttuvan kirjaimen.

En löytänyt niitä enää, kun avasin läppärin, mutta löysin tiivistettävää! Tiivistystä olen joutunut opettelemaan Savon Mediat Oyj:n äälömöllömäisten taittolaatikoiden pakottamana. Kiitos siitä konserni-ad:t.

Tämä kappale on tiivistetty, uskokaa tai älkää: "Äsken lounaalla, joka koostui aviomieheni aamulla paistamista jauhelihapalleroista ja hänen eilen valmistamansa perunamuusin rippeistä sekä salaatintähteistä, aviomieheni paistaa aamuisin erän jauhelihapalleroita ja jättää niistä puolet minulle, luin Susanna Kuparisen opinnäytetyötä."

Kohdassa "aviomieheni paistaa aamuisin erän jauhelihapalleroita ja jättää niistä puolet minulle" ei tarvitse välttämättä sanoa, että mies ottaa puolet palleroista evääksi ja jättää puolet minulle. Heureka, tajusin tiivistämisen taidosta jotain.

Paitsi, että tänään ei Matti jättänyt minulle lounasta, sillä hän ei paistanut mitään. Astianpesukone ei ollutkaan mennyt päälle yöksi ja ruokatermos oli likaisena. Matti turvautunee Käärmelahden huoltoaseman anteihin tai syö eväsleipänsä.

Minun tulee itse kehittää lounaani! Karmeata.

Kaiken maailman restauroivat korjausrakentajat ja sisustaja-restauroijat liittykää Rakennusliittoon

Olen tekemässä nyt paria toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta. Olen suosittanut liittymistä Rakennusliittoon, sillä työläiset ovat yhdessä liiton avulla itselleen TES:nsä taistelleet.

Eilen kirjoitin tosin vistosti työläisistä, jotka rönäyttävät tavarat kentälle justiinsa siihen kohtaan, mihin ne putoavat peräkärrystä. Eilisellä kirjoituksellani tahdoin ehdoin tahdoin loukata Lapinlahden vasemmisto ry:n puheenjohtajaa, taistelevaa työläistä!

Hänhän varmasti tuli eilisestä merkinnästäni entistä luokkatietoisemmaksi, kun minä, röyhkeä yrittäjä-työnantaja kirjoitan työläisistä niin halveksivasti. Puhishan pöyristyi kirjailija Matti Pulkkisen puolesta, kun panin Facebookiin kuvan Matti ja Liisa -lehdestä vuodelta 2008, kannessa oli kuva kuntavaaliehdokkaista, päivitykseen kirjoitin: "Kusenko päälle?"

Sen jälkeen kuuntelin monta monituista känni-itkupuhelua, jossa puheenjohtaja ylisti sitä, miten hieno mies oli Matti Pulkkinen, ja miten minä häpäisin tämän muistoa. Asia oli kuulema otettu esille ihan Lapinlahden kunnanhallituksessa ja kuulema joku kunnanhallituksen jäsen, merkittävä kunnallispoliitikko oli poistanut minut oitis Facebook-kavereistaan.

En kyllä tajua, kuka se oli, en huomannut mitään. Minä poistin kyllä samoihin aikoihin yhden kepuvaikuttajan omista Facebook-kavereistani, sillä tämä ei kunnioittanut Matin ja minun välistä avioliittoa, vaan jatkoi imeläpussimaista ja öllöttävää tekstarointia Matin kanssa pitkään senkin jälkeen, kun olimme jo naimisissa.

Matti antoi minun vastailla tekstareihin puolestaan ja jossain vaiheessa mittani tuli täyteen. Kirjoitin naiselle, että mitä hänen oma aviomiehensä mahtaa tekstaroinnista tuumata. Kerroin, että olen valmis kysymään tätä mieheltä, jonka niihin aikoihin näin melkein joka päivä, jos pihasta jonnekin läksin - tai ainakin näin hänen autonsa.

Voi poloinen aisankannattaja, ajattelin aina. Olisi pitänyt käräyttää lipertelevä aviovaimo mätäpaiseen puhkaisemiseksi.

Naisella ja miehelläni oli ollut suhde ja kaikkein karmaisevinta oli, että kun Matti piti entisvaimonsa kanssa jotain näennäispalaveria avioliiton pelastamiseksi, tämä nainen oli tunkenut itsensä välittäjäksi.

Samoihin aikoihin vaikuttajanainen jakeli kylällä perhe-elämän sääntöjä pienellä laminoidulla lappusella. Oli meneillään lapsiperheprojekti. Lappusesta puuttui kohta: "Älä tee huorin."

Eikä siinä ollut semmoistakaan, että älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

(Lapinlahden avioelämät ovat koko sen ajan oksettaneet minua, kun olen täällä asunut. Mutta kohta tästä pääsen. Jee! Jee! Rautavaara kutsuu!)

Nauran edelleen tenani kusessa Lapinlahden vasemmiston puheenjohtajalle. Matti Pulkkinen oli niin hieno mies. Falskia ja lipevää. Lipeväksi mieheni häntä on aina sanonutkin.

Enkä vittu pyydä anteeksi. Menen oksentamaan ja sen jälkeen syön lounaan.