Pia Valkonen

Alan kasvattaa poimulehtiä!

to 3.6.2021

Invaluiskan viereen oli ilmestynyt poimulehtiyhdyskunta viehkon elegantissa pussissa. Kiitos Reetta, en kuullut mitään eivätkä koiratkaan hälyttäneet. Aloitan poimulehtien kasvatuksen, sillä haluan tosiaan ilahtua kesäaamuisin kastepisaroiden välkkeestä poimulehdillä. Ideasta kiitos myös!

Vielä puoli tuntia sitten ulko-ovi oli apposen auki ja väliovikin, mutta sitten kimppuuni hyökkäsi parvi itikoita. Niska on jo eilisestä Honkaharjun-kävelystä paukamilla ja läimäisin ovet kiinni.

Eilen illalla tasasin aivokierrosiani istuttamalla erilaisiin sammoihin ja ruukkuihin kukkia. Tiistai-illan Rautavaaran-yrittäjien kokous jäi surisemaan päähäni ja piti soittaa pari puhelua, jotka liittyivät kokoukseen ja Töllöttimen-juttuun. Puheluiden jälkeen päässä surrasi niin, että en uskaltanut lähteä Savon Mediat - Töllötin -illallisille Iisalmeen.

Tärkeintä on tässä tunnistaa, milloin ylikierrokset uhkaavat. Ensi viikko on sellaista munaravia, että hädin tuskin uskallan hädin tuskin avata kalenteria. Kirsikkana kakun päällä on Polvijärvi-keikka. Pakko hengähdyspäivinä ensi viikolla hoitaa palkanlasku, verottajan kuukausi-ilmoitukset ja tilinpäätösvalmistelut kirjanpitäjälle.

Koristan kuittimapit kiiltokuvilla, sillä haluan erottaa eri tilikaudet väreillä ja teemoilla toisistaan. Suunnistan värien mukaan ja siihen on vain osapuolien (lue tilintarkastajan) tyydyttävä. Vihaan sydämeni pohjasta harmaita standardimappeja! Kuvottaa ajatuskin niistä. Talous-hallinnointi on niin järisyttävän tylsää puuhaa muutenkin - harmaat mapit tekevät työstäni ankeata potenssiin viisi.

Ensin meinasin valita Varpaisjärven torilta pihaan pelkästään keltaisia kukkia - jättiläissamettiruusuja, jotka muistuttavat Paavo Pesusientä ja sellaisia halpoja joka suuntaan horottavia keltaisia hieman päivänkakkaroita muistuttavia kukkia.

Sitten repesi. Ostin kahta eri punaista daaliaa ja vielä erikoisen kerroskukkaisen daalian, johon sain kaksi euroa alennusta.

Tiistaina kuvasin Rautavaaran kirkkosuoralla pikku talosen valtaisaa tulppaanirykelmää ja ensi syksynä istutan elämäni ensimmäiset tulppaanit! Narsissitkin olisivat kivoja, sopisivat jotenkin minulle ja antaisivat iloa, valoa ja väriä aikaisin keväällä.

Muistan, kuinka tein Savon Sanomien Koti ja asuminen -liitteeseen juttua naisesta, joka oli hurahtanut nauhuksiin. Niistä saisi kiitollisen helposti näyttäviä pehkoja. Ehkä auringonkeltaisen nauhuksen paikka on talomme liittymässä, jossa käyn toista kesää taistelua kurtturuusua vastaan.

Eilinen meni munille kirjoittamisen suhteen senkin puoleen, että Jydacomin palkanlaskentaneuvoja soitti ja kirjoittamiseen sopivat selkeät aamutunnit olivat siltä puhelulta mennyttä. Sotu-maksujen korjaus ei kestänyt kauaakaan, mutta puhelun jälkeen harhauduin etsimään järjestelmästä kohtaa, jonne korjasin ateriakorvaukset 11 euroksi. Löysin kyllä sen, mutta kohtaa, josta olisin voinut tsekata päivittäiset matkakorvaukset en löytänyt.

Siinä se sitten olikin. Edellisen aamuyön valvominen laskeutui aivoihini sumuna ja jos olisin doupannut itseni käyntiin vaikka kahvilla, olisin seuraavaksi nukkunut ensi kuussa, jos sittenkään. Saatanata tämä! Mutta näin sitä on vain elettävä, jos meinaa elää ilman unilääkkeitä. Kun kävin työterveyspsykologilla nukkumisasiani kanssa, lähetteen tehnyt työterveyslääkäri kirjoitti minulle reseptin nukahtamislääkkeitä.

Ärsytti. Sillä tavalla potilaasta pääsee näppärästi eroon. Tässä resepti, good bye. En tajua, miksi nainen halusi reseptin minulle kirjoittaa. Sanoin, että sitä en halua ja myöhemmin pyysin, että resepti poistetaan järjestelmästä. Ehkä se on poistunut. Voisin varmaan tsekata Omasta Kannasta.

Myöhemmin työterveyspsykologi näytti minulle uniprofiilini ja sanoi, että ei huoleen, kun kerta viikonloppuna pystyn nukkumaan hyvin. Enkä kuole unettomuuteeni - enkä ehkä sekoakaan, sillä joka tapauksessa nukuin sen verran, että on REM-univaiheitakin. Rauhoituin ja ajattelin, että näillä sitä hymmerretään eteenpäin kuin mummo lumessa.

Olinhan koko ikäni toiminut niin, että jos en tänä iltana saa unen päästä kiinni, huomenna taatusti saan ja jos huomenna en saa, uni tulee varmasti ylihuomenna. Lisäksi tervehdyin kuin taikaiskusta, kun sain työterveysasemalta laskun omista työterveyspsykologin luona käynneistäni.

Ups, tämä jäi eilen kirjoittamistani lisäyksistä tiistain (1.6.2021) merkintään:

"Koetin maanantai-iltana sängyllä vaaka-asennossa kuunnella Jyrki Lehtolan ja Heikki Pursiaisen EVA-raporttia Vapaus, koska tamperelaisesta kulttuuritoimituksesta olin lukenut Jyrki Lehtolalta ilmestyneestä esseekokoelmasta Tunteista. Sitä ei Storytelissä ollut, joten jouduin tyytymään EVA-raporttiin. Ei siinä mitään - raportti oli varmasti hauska, mutta täytyy vain mukautua siihen, että en voi kuunnella äänikirjaa selälläni. Nukahdan oitis."  

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi