Pia Valkonen

Ihmeelliseen Iraniin ja kibbutsäitiydestä vähän (no, tosi vähän) Koko Hubaran Bechissä

Sanomalehtikatsausta lopussa; ortodoksioikeudenkäynnit ja Pekka Pitkäsen ampuminen

su 2.5.2021

Kun lensimme Annan kanssa Vietnamiin, seurasin kutakin lentomatkustajaa varten asennetulta pieneltä televisioruudulta, kuinka reittimme kulki sellaisten valtioiden yli, kuten Iran, Irak ja Afganistan. Kansainvälisen politiikan opiskelija heräsi minussa ja ajattelin, että tuonne minä vielä joskus haluan.

Juuri ennen koronasulkeutumista posti toi laatikkooni Olympia 2020 - 2021 -lehden. Siinä esitellään upeita kiertomatkoja.

Jään pitkäksi aikaa tuijottamaan sivua Persian perintö - kiertomatkaa Iranissa.

- Matti, Matti! Kiertomatka Iranissa maksaisi vain 2 270 euroa! huudan innoissani ja jatkan pulputtaen:

- Teheranissa oltaisiin kaksi yötä, Isfahanissa kolme, Shirazissa kaksi ja puoli yötä ja kuningas Dareioksen perustamaan Persepolikseen, jonka sitten kreikkalainen Aleksanteri Suuri poltti, tehtäisiin retki. Tätä et muuten tiennyt sinäkään: Persepoliksen perustaja, kuningas Dareios on kaivanut ensimmäisenä Suezin kanavareitin.

Googlaan äkkiä ennen kuin Matti ehtii sanoa mitään. Jostain syystä wikipedia haluaa muistaa Suezin kanavan historiasta vain sen, mitä on tapahtunut 1800-luvun puolivälin jälkeen: "Ranskalaisen Ferdinand de Lessepsin yhtiö Compagnie universelle du canal maritime de Suez aloitti kanavan rakennustyöt 25. huhtikuuta 1859, ja ne saatiin päätökseen vuonna 1869."

No höpsistä. Jos googlaa Suezin kanava ja Dareios ohjautuu Punaisenmeren sivuille ja sieltä löytyy teksti: "Persian kuningas Dareios I rakennutti 500-luvulla eaa. kanavan Niililtä Punaisellemerelle ja lähetti Punaisellemerelle tutkimusmatkailijoita. Ne paikallistivat vaarallisia karikkoja ja lisäsivät meren arvoa kuljetusväylänä."

Suezin kanava on Matille tärkeä, sillä kun hän oli taas marraskuussa 2008 valumassa masennukseensa, työnsin hänet ensimmäiseen lentokoneeseen, joka lähti jonnekin aurinkoon. Matti päätyi Egyptiin ja minä hoitelin työmaita. Lähettelin asiakkaille työmailta kuvallisia pdf-dokumentteja, joita tein InDesign-taitto-ohjelmallani.

Olin elementissäni ja Mattikin piristyi reissun ansiosta miltei entiselleen.

Jostain syystä Suezin kriisi on meidän perheessämme merkittävä asia. Tätä ei voi järjellä selittää, sillä kriisi oli vuotta ennen Matin syntymää: "Suezin kriisi oli 29. lokakuuta – 7. marraskuuta 1956 käyty lyhyt sota Egyptin, sekä Ison-Britannian, Ranskan ja Israelin liittouman välillä. Egyptiin hyökänneet Britannia, Ranska ja Israel olivat alkaneet suunnitella sotaa Egyptin Gamal Abdel Nasserin ilmoitettua maan kansallistavan tuolloin brittiläis-ranskalaisen Suezin kanavan. Britannia ja Ranska päättivät palauttaa kanavan länsimaiseen hallintaan ja Israel osallistui sotaan miehittäen Siinain niemimaan. Kylmän sodan suurvallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto tuomitsivat hyökkäyksen pakottaen hyökkääjät vetäytymään alueelta. Britannialle ja Ranskalle kriisin päätös merkitsi niiden suurvalta-aseman loppua."

Ehkä Suezin kriisi on Matin mielessä sidoksissa kuuden päivän sotaan: "Kuuden päivän sota (hepr. ‏מלחמת ששת הימים‎, Milkhemet Šešet haYamim, arab. حرب الأيام الستة‎, Ḥarb al‑ʾayām as‑sitta) oli 5.–10. kesäkuuta 1967 käyty sota arabivaltioiden Egyptin, Jordanian ja Syyrian muodostaman liittoutuman ja Israelin välillä. Arabivaltiot saivat taloudellista tukea Irakilta, Kuwaitilta, Saudi-Arabialta, Sudanilta ja Algerialta. Myös Neuvostoliitto ryhtyi tukemaan arabivaltioita."

Näiden asioiden takia meille ei saa ostaa israelilaisia appelsiineja.

Koko Hubaran romaanihenkilön Bechin äiti Shosana Ayin (ent. Meriluoto) on kasvanut kibbutsilla. Sen jälkeen, kun juoppohullu ja sekopäinen Korhosen täti samasta kerrostalosta, pahoinpitelee Bechin pihakeinulla, Bechi kirjoittaa kertomuksen Ruskeista tytöistä, sisaruksista, joiden äiti on kuollut jäämällä pakastimen luukun väliin ja joille leski-isä paistaa alvariinsa lettuja niin, että tytöistäkin tulee ruskeita ja pehmeitä kuin pullat.

Onko kibbutslapsuus syynä siihen, että Shosana Ayinin äitiys ei oikein Bechistä tunnu .... oikealta äitiydeltä. Bechistä tuntuu siltä, että hänen äidillään on vaikeuksia katsoa häntä.

Lännestä lähestyy pilvirintama. Pakko käydä pyöräilemässä ennen kuin tulee sade. Matti meni Muhokselle ja kuunteli mennessään Yuval Noah Hararin Sapiens - ihmisen historiaa. Hän on sen lukenut ja minäkin. Matti kertaa kirjaa kuntelemalla. Me Marian kanssa kävimme syksyllä 2019 katsomassa sen näytelmänä Kansallisteatterissa.

Nyt alan tosissani kaivata sitä, että pääsisin älykkötyttäreni kanssa Kansallisteatteriin, Kiasmaan ja Ateneumiin. Paula-täti tulee ottaa mukaan katsomaan Ilja Repinin näyttelyä. Hän olikin jo miettinyt, että jos kuvanveistäjämiehensä eläisi, he lähtisivät Repin-näyttelyyn oitis.

Keskeytin Matin kuuntelun koko ajan, kun soitin ja keuhkosin Ylen Areenalta löytämästäni dokumenttisarjasta Ihmeellinen Iran.

Dokumenttisarjan on tehnyt brittitoimittaja Samira Ahmed. Jos oikein ymmärsin Samira Ahmedin suku on Pohjois-Intiasta ja hänen etunimensä tulee persian kielestä. Samira Ahmed on puhunut lapsena urdua, persian sukulaiskieltä, ja hän näytti ensimmäisessä osassa lapsena lukemaansa intialaista sarjakuvalehtiä. Sarjakuvalehdissä persialaiset kuvattiin valloittajina ja kulttuurin levittäjinä.

Toimittaja vilauttaa kuvaa sarjakuvasta Zarathurstra. Arvatenkin kohdassa islamilaiset valloittajat dokumenttisarjassa tulee esille zarahustralaisuus ja profeetta Zarathustra. Hänellä on osansa Vanhan Testamentin ajattelussa. Ahura Mazda on zarathustralaisuuden tärkein jumala ja ehkä saan Matin kiinnostumaan zarathustralaisuudesta japanilaisen autoteollisuuden kautta.

Mazda-autotehtaan perustaja Jujiro Matsuda on leikkinyt nimensä äänneasulla ja persialaisella viisauden jumalalla. Kun soitin tästä tohkeissani Matille, vastauksena oli, että niin ja Mitshubishin logon tähti on hindulainen symboli.

Persiassa on jotain kiehtovaa. Ehkä kiehtovuus on siinä, että iranilaiset tai persialaiset, kuten haluatte, ovat maailmapolitiikassa uhmakkaita. Harmittaa, kun siirsin myöhempää lukemista varten syrjään Suomen Kuvalehden, jonka juttukuvassa marssivat yhteisestä kokouksestaan ulos Venäjän Putin, Turkin Erdogan ja Iranin nykyinen johtaja.

Myönnettäköön, että tukka nousi kauhusta siinä kohtaa pystyyn. Heebot näyttivät siltä kuin olisivat olleet kissoja, jotka olivat nieläisseet hiiren. Varmaankin oli tullut jotain sovittua USA:n selän takana. En ehtinyt lukea artikkelia ja ajattelin, että palaan siihen joskus. En enää sittemmin, kun aikaa lukemiseen olisi jossain käänteessä ollut, löytänyt koko lehteä.

Persialainen kansallisuusaate on peräisin ajalta noin 900 jKr. Persialainen Abol-Qasem Ferdowsi on Persian Elias Lönnrot, mutta keräsi, kokosi ja mytologisoi maansa historian 900 vuotta Lönnrotia aikaisemmin. Persian Kalevala on Šahname, Kuninkaiden kirja (persiaksi: شاهنامه )‎.

Persialaiset ovat säilyttäneet oman kielensä arabi-invaasiosta huolimatta. Dokumentin brittitaidehistorioitsija sanoo, että persialaiset puhuvat edelleen persiaa - toisin kuin pohjoisafrikkalaiset, jotka puhuivat ennen latinaa tai syyrialaiset, joiden kieli oli kreikka. Tässä kohtaa pysäytin dokkarin ja soitin Matille, että mitämitämitä.

Pohdimme, että roomalaisvallan aikaan latina lienee ollut valtakieli Välimeren ympäristössä ja kreikkalaiset ovat imperialisoineet kielellään Syyrian. Myöhemmin on sitten tullut arabia. Syyrian alue on kyllä ollut kristinuskon syntysijoja ja heidän kreikkaansa arvelen historioitsija Jukka Korpelan luennon mukaan koinee-kreikaksi, kieleksi, jota piti puhua, jos oli teki kauppaa tai oli kanssakäymisissä ylimpien yhteiskuntaluokkien kanssa.

Syyriassa lienee ollut omat kansankielensä, arvelen, vai oliko kieli aramea? Jeesuksen äidinkieli oli aramea. Arameaa puhutaan kuulema Ruotsiin Södertäljen torillakin. Siellä melkein kaikki kauppiaat puhuvat aramean kieltä.

Kohta aivoni ovat solmussa ja keittiön ikkunan toisella puolella häpsii lunta. Pitäisikö hakea lakanat sisälle? Äkkiäpä lumisade tänne työntyi.

Matti on lukenut tarkkaan hänelle vuonna 2015 ostamani Ari Turusen Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit. Sieltä hän äsken tempaisi keskustelupöytäämme Miletos-nimisen kaupungin, josta minä en ole koskaan kuullutkaan. Miletos oli Silkkitien alkupäässä ja minä tarjottelin Aleksandriaa. Miletoksessa kuulema asui paljon filosofeja ja muuta kummaa porukkaa ja varmaan siellä latinan kieli kukoisti.

Mistä pääsemmekin kohta taas Milanon naisten paratiisiin ja siihen, että nykyitalian kieli on aika uusi konstruktio. Mistä Matti pääsee huomauttamaan siitä, mitä professori Janne Saarikivi on sanonut; suomen kieli on ainutlaatuisen vanhaa.

En olen lukenut tämän päivän Savon Sanomia, mutta eilisen luin melko tarkkaan. Tikkisen Hannele vinkkasi eilen whatsappilla, että Vuokko Nissinen on uutterasti kirjannut koko Iisalmen ortodoksisen seurakunnan oikeustaistelu- ja kannehistorian.

Se on erinomaista ja meinaan juuri hänen ortodoksijuttunsa takia säilyttää Savon Sanomien koko eilisen numeron arkistossani. Toki parahdin pääjutun lopussa, että viimeisen sanan Vuokko Nissinen oli antanut emeritus kirkkoherra Elias Huurinaiselle. Huurinainen ei lakkaa ihmettelemästä sitä, miksi häntä kohtaa on ajojahti.

Voi hyvää päivää, miksei kukaan kysy Elias Huurinaiselta, miten sujuivat häneltä kirkkoherran työt? Noin niin kuin omasta mielestä. Tai no eihän hän oikeastaabn niitä edes tehnyt. Entä se, kun seurakunnan työntekijöitä uupui kirkkoherran kummallisessa säteilyssä - ydinsäteilyssä?

Lisäksi oli aika, jolloin Iisalmen ortodoksisessa seurakunnassa ei ollut varaa palkata edes kanttoria. Kirkkolaulun johtaminen ja kuoron organisointi olivat vanhojen horisevien eläkeukkoloiden varassa. Se oli aika kamalata.

Myös sitä kummastelen, että kukaan toimittaja ei kysy isä esipaimen Arsenilta, miten meni hiippakunnan kirkkoherrojen ja papiston esimiehenä oleminen?

Toimittaja Antti Launosen juttu Pekka Pitkäsen ampumisesta Taivaanpankolla oli hyvä ja perusteellinen. Tosin en olisi sitä lukenut, ellei premisivulla olisi ollut otsikko Poliittinen murha - miksi Pekka Pitkänen ammuttiin Taivaanpankolla. Selasin siihen kohtaa lehteä jopa ennen kuin perehdyin juttuun Sisäiset riidat repivät ortodokseja. Miksi muuten tällainen otsikko ortodokseista? Olisiko kannattanut värkätä otsikkoon jotain vaikka oikeustaistelumaratonista?

Sen sijaan se oli hyvä huomata, että tosiaan ortodoksisen seurakunnan riidellessä Iisalmi on menettänyt yhden jos toisenkin matkailueuron. Artoksen - vai mikä Goldfen Dome se nyt on - ravintolasali on huima nähtävyys freskoineen.

Aijuu. Dialogimme Matin kanssa Persian historiasta ei mennyt ihan noin kuin yllä kerroin. Olen draaman vuoksi lisäillyt alkuun vähän omiani, mutta joka tapauksessa, kun heilutin aviomieheni nenän edessä kuvasivua 2 270 euron Persian kiertomatkasta, kuului lakoninen huomautus:

- Jos jättäisit väliin jonkun koulutuksen, voisi sinulla olla varaa Persian-matkaan.

Niin. Jos en työyhteisösovittelukoulutuksen jälkeen jatkaisikaan ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi, voisimme tehdä Persian-matkan aviomieheni kanssa yhdessä.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi