Aamut Koko Hubaran ja Susani Mahaduran kanssa, omat henkilökohtaiset maahanmuuttajanaiseni, Asta Leppä ja Köyhä Suomi, hieman politiikkaakin ja hävittäjistä

pe 30.4.2021

Vapun aatto. Sataa lunta. Haluaisin iltapäivällä pyöräilemään Matin Mikki Hiiri -kuulokkeet päässäni. Onneksi tytöt eivät näe minua nyt. Anna sanoisi, että näytän ne päässä tyhmältä ja Maria nauraisi niin, että olisi pudota pyörätuolista. Marian vanhat kivat nappikuulokkeet tarttuivat hirsitukkisavotassa oksaan ja johto venyi kelvottomaksi. On pakko käyttää isoja kuulosuojaimen näköisiä kuulokkeita. Sitä paitsi Mikki Hiiren korvakuulokkeet suojaavat korvia kylmältä.

Maria vinkkasi kuuntelemaan Ylen Areenalta Asta Lepän ohjelmaa Köyhä Suomi. Kuuntelin eilen 20 minuutin ajan ensimmäistä osaa, jossa oli 57-vuotias toimistosihteeri Jaana Saikkonen ja köyhyystutkija Juho Saari. Asta Leppää olen arvostellut blogissani - siitä, että oli Tampereen yliopiston käytävillä ja opiskeluvuosieni yöelämässä kuin venäläinen pajariylimys, hänellä oli viininpunainen villakangastakki, joka ulottui nilkkoihin asti ja jossa oli tiukalle kurottu vyötärö, lisäksi aivan takuuvarmasti takissa olivat puhvihihat ja kätensä yöelämäruhtinatar oli työntänyt turkispuuhkaan, joo-o, oikeesti! Näin muistan.

Ei vainenkaan. Olen vain katkera. Hävisin hänelle, kun hain Me Naisiin töihin keväällä 1989. Asta Leppä varmaan valittiin silloin Anna-lehteen, jossa cv-tietojensa mukaan työskenteli 1990-luvulla, mutta silti. Asta Leppä pääsi ja minä en. Tosin pääsin Kodin Kuvalehteen, mutta itsetuntoni oli murskana. Ajatelkaa! 24-vuotias punkkari Kodin Kuvalehden toimituksessa. Niin. Yhtä kummallista kyllä olisi ollut 24-vuotias punkkari Me Naisissa.

En tiennyt silloin kosmetiikasta tuon taivaallista. En tietäisi edelleen tätäkään vertaa, ellei Anna minua välillä valistaisi tai meikkaisi.

Luin äsken Terve.fi -sivuilta Asta Lepän haastattelun: "Hänen omasta mielestään hänellä on ollut elämässään aina henkinen ja ruumiillinen dysmorfia, vääristymä ja vinouma. Hän on mielestään ollut ruma."

https://www.terve.fi/artikkelit/kun-elintaso-yllattaen-romahtaa

Anoreksia on kumma tauti. Todellakin anorektikko näkee itsensä vääristyneesti. Meidän toimittajatutkintoproletaarien mielestä tiedotusopinlukijatar Asta Leppä oli maailman kaunein. Ja aivan takuuvarmasti en päässyt Me Naisiin, sillä päätoimittaja Ulla-Maija Paavilainen näki minusta, että minulla on 50-vuotiaana kammottava niskapoimu. 24-vuotiaana olin omasta mielestäni söpö. Pullea kyllä ja hoikan päätoimittajan haastattelussa epävarmuuttani hikoileva. En lainkaan cool. En ollut sitä koskaan, vaikka 1980-luvun ilmapiiri olisi edellyttänyt.

Asta Leppä haastattelussaan kuvasi liikuttavasti sitä, kun isänsä toi hänet vähine tavaroineen opiskelijasoluboxiin Hervantaan:

"Laitoin pienet bambuviuhkat ristiin seinälle koristeeks. Ilta pimeni ja kökötin itkua vääntäen sängyllä. Olen ollu pienestä pitäen onnen kerjäläinen. En ole tuntenut kelpaavani kenellekään enkä varsinkaan itselleni".

Minut toi Kissanmaan opiskelijaomakotitalon huoneeseen Puumalan-poikaystäväni Halisen Jaakko. Nyt hokasin sukututkimuksesta, että jos johonkin joskus vaihdan sukunimeni, niin sitten Haliseen. Äidin Vieno Tiusasen äpärä-äiti oli Maria Karoliina Halonen, jonka leskihuorrrr... tuota leskiau-äiti oli Sofia Halonen - syntyessään Halinen. Ei sevväliä, miten jonkun pikku piikasen sukunimi kirjoitetaan: Halinen vai Halonen, tuntuu Sulkavan kirkkoherra ajatelleen, kun pig Sofia Halonen muutti Mikkelin maaseurakunnasta Sulkavalle.

En siis lähtökohtaisesti ole edes puumalalainen. Sulkava tai Mikkelin maalaiskunta ovat läheisemmät, jos niin ajatellaan.

Joka tapauksessa Kissanmaan opiskelijayhteisötalon, ei se kyllä mikään yhteisö ollut, vaan iso talo, jonka jokaisessa huoneessa asui joku vuokralla, kämppääni olivat huonekaluni nopeasti kannetut. Äiskän ja iskän vanhasta sohvasta levitin itselleni melkein parisängyn. Työpöytänä oli koulupöytäni ja kait minulla jokin kirjahyllyn tapainen oli mukanani.

Seuraavana aamuna pyöräilin Partasen Oilia vastaan. Yhdessä menimme yliopistolle. Olimme ystävät Otavan opistosta. Voi, miten helppoa oli, kun meitä oli kaksi!

Joka tapauksessa tuntui hyvältä, kun Asta Leppä reilusti kertoi pystyneensä vihdoin - osallistuttuaan tiedettä ja taidetta yhdistelevään suomalaista köyhyyttä tutkivaan projektiin - asemoimaan itsensä yhteiskuntaan. Hän on elintason romahduksen kokenut yksinhuoltaja. Matka keskiluokkaisesta journalistista köyhyyteen on ollut pitkä.

Minulla ei sekään matka ollut niin kova tai pitkä tai ennenkuulumaton, sillä 1990-luvun alun lamasta lähtien olen asemoinut itseni jonkinlaiseen marginaaliin. Olen tiedostanut, että olen prekariaattia, uustyöväenluokkaa, mutta eipä juuri samassa lokerossa muita kaltaisiani ollut.

Tai varmaan oli, mutta he eivät halunneet puhua siitä. Ehkä dokumentaristi Tuija Halttunen oli, hän olisi varmaan puhunut, mutta ei tullut puheeksi. Jäin Kuopioon yksin. Toimittajaopiskelijaystäväni olivat vielä kihlajaisissani kesällä 1991 ja häissäni helmikuussa 1992, mutta sitten minut hylättiin. Oikeasti! Jotain siinä tapahtui. Minä en katkonut välejä. Minua ei enää muistettu siellä. Olin niin marginaalia. Olin pudonnut nobodyksi ja varmaan urallaan etenevät pelkäsivät, että pätkätyöläisyys tarttuu.

Se oli stigmaattista. Olin muuten työttömänä kaikkiaan yhden kuukauden ajan. Lokakuun 1991. Se riitti. Olisin kyllä mielelläni ollut työttömänä pidempäänkin, sillä myös ensimmäinen aviomieheni oli työtön. Meillä meni aika mainiosti ja oli ihanata keskittyä vain toisiimme.

Heti, kun aloin liikkua kotimme ulkopuolella yksin, pilasin avioliittoni. Minua ei saa päästää liikkumaan aviokodin ulkopuolella yksin. Se on tautisen tosi se.

Joka aamu liikun kuitenkin noin 800 askelta, kun kakatan Hallan. Kuuntelen Storyteliltä, kun Susani Mahadura lukee Koko Hubaran Bechiä.  Minulla on käytetyille kirjekuorille tallennettuna pitkät pätkät romaanista, mutten ala nyt tallentaa lainauksia tähän. Sen vain tyydyn toteamaan, että Silvia Hosseini, esseisti arvosteli Bechin Suomen Kuvalehdessä ja kirjoitti, että häntä hieman häiritsee Koko Hubaran käyttämä puhekieli.

Minuakin olisi luettuna häirinnyt, mutta äänikirjana mäsä-kieli on juuri passeli Bechiin. Sitä paitsi nautin Susani Mahaduran p-kirjaimesta. Hän lausuu p:n paukahtaen, kovana, todella kovana. Kapp´kaupunki. Paukahdus syntyy siitä, että hän taivuttaa huulensa syvemmälle yhteen kuin tavallisessa suomalaisessa p-kirjaimessa pitäisi. Tavallisessa p-kirjaimessa huulten ikenien puoleiset reunat kohtaavat kevyesti.

Tämä on näitä mystisiä juttuja. Annalle ja Marialle jäi alkuperäisestä kaksikielisyydestään ainakin kaksi asiaa. Valot heidän mielestään suljetaan (vyikljutshai svet!) ja Annan mukaan mukit ovat monikossa muit.

Matin kanssa lähdetään kohta Iisalmeen viemään jätekuormaa. Matkalla syömme ulkona. Hyvää evästä. Sieltä ruisnahkahampurilaisen, kuten Hannele Adelaide de Saint´erasmo lempiannostani, ruiskanahampurilaista, kutsuu. Vappuaaton kunniaksi haluan hampurilaiseeni juuston.

Teen myös kohta yhden tarjouksen.

Ylen Aamutelkkarin juontaja Anna Lehmusvesi sanoi hävittäjähankintaa koskevan pätkän yhteydessä tänä aamuna jotain sinne päin, että näin monta kymmentä miljardia euroa pannaan hävittäjiin ja budjetissä kiistellään paljon pienemmistä rahasummista.

Tosin Lehmusvesi olisi voinut tiukata persujen Ville Taviolta kehysriihijutun yhteydessä konkreettisia asioita, joista Tavion mielestä olisi menoja pitänyt leikata. Kepun Antti Kurvinen heittikin sitten Taviolle kysymyksen, kummasta pitäisi leikata: sairaanhoitajien palkoista vaiko opetuksesta.

Ihmeellistä oli se, että Tavio kirahti persujen ja demarien yhdessä ammoin oppositiossa ollessaan ehdottaneensa Suomessa ulkomaalaisille sijoittajille ja kiinteistönomistajille pientä veroa. Näin saataisiin vaikkapa Ikea paremmin osallistumaan suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitoon.

Demareiden Antti Lindtman sanoi, että nytpä demarit vievät aloitetta hallituksessa eteenpäin. Näin hyvä! Tätä on politiikka! Hyvä, hyvä.

Matti on sitä mieltä, että kun kerta hävittäjät hankitaan, ne voitaisiin hankkia Ruotsista ja rakentaa Suomessa Kuorevedellä.