Pia Valkonen

Lihan syönnin vähentämisestä

la 6.3.2021

Jauheliha, julkisesti paheksuttu halpapaketti marketin hyllystä, menee huomenna vanhaksi. Uunissa on uunipuuro päivän hätävaralounaaksi. Matti saa luvan selvittää jauhelihan, kun kerta on sen ostanutkin.

Jauheliha on monen perheen pelastus. Sellaisenaan pannulle, sekaan vaikka fetakuutioita ja tomaattilohkoja - ja voilá. Siinä on kastike. 1990-luvulla kiittelin mielessäni broilerisuikaleita ja olisin kirjoittanut niille vuolaita ylistyksiä sosiaalisessa mediassa tai blogissani, jos sosiaalinen media olisi silloin keksitty.

Jossain vaiheessa broilerinsuikaleiden laatu huononi. Aloin ostaa rintafileitä ja suikaloin ne itse. Siinä oli kuitenkin yksi työvaihe liikaa - suikalointi. Lisäksi suikaloidessa Osku-kissa nappasi joka toisen suikaleen käyräkyntiseen tassuunsa ja kipitti piiloon aarteineen.

Osku oli hulluna rakaan broilerinlihaan. Ja filettä sen tuli olla.

Toisaalta minä kyllä olisin valmis jättämään kastikkeista lihan tyystin pois. Olisi vain fetaa, kirsikkatomaatteja ja juustohöylällä höylättyjä porkkanasuikaleita, joskus voisi taas ostaa bataattiakin. Sitten paljon vihreitä sipulinvarsia.

Lihan syöntiä olemme sen jälkeen, kun tytöt muuttivat pois kotoa, vähentäneet. Meille tavallisin ilta-ateria on puuro. Täysjyvämannapuuro on suosikkini. Neljän viljan Nalle-puurosta on hävinnyt pehmeys. Ilmeisesti siinä on enemmän ruista kuin minun nuoruudessani. Lukioaikana opettelin keittämään aamupuuron, sillä ilman sitä vatsani murisi jo toisella tunnilla kuin olisin nielaissut elävältä nälkäisen karhun.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi