Pia Valkonen

Kurikan vihreissä on sitä jotain - Alijan Danish

ti 2.3.3021

Nyt ei ehdi syntyä kovin syvällistä analyysia, mutta lukukamaa Tikkisen Hannelelle. Kiireesti. Tulin itse asiassa hakemaan sähköpostista lähetettä ja tilausvahvistusta Trollpartseilta. Tilasimme uuteen HoXHa-Saabiin sieltä avaimen kuoret.

En väsy ylistämään Suomen Kuvalehteä. Sain eilen pussillisen niitä Mehtosen Reetalta. Uusinta ei mukana ollut, sitä, jossa olisi kirjailija Tommi Melenderin liberalismiartikkeli ja selvitys siitä, miksi Suomessa on jo paljon psykoterapeutteja, mutta silti ne eivät riitä.

Numerossa 7, lempinumeroni, on iso reportaasi afgnistanilaisesta Alijan Danishista. Alijan Danish asettuu Kurikan vihreiden kunnallisvaaliehdokkaaksi. En väsy ystämään myöskään Kurikkaa ja Kurikan vihreitä.

Jutussa Kurikan Ali kerrotaan, millaiset kysymyksen asettelut ovat afganistanilaisella nuorella miehellä. Alin isä kuoli, kun pikku Ali oli nelivuotias. Isä tapettiin, sillä hän oli šiiaimaami. Šiiat ovat Afganistanissa vähemmistönä.

Seuraavaksi kuoli äiti. Syöpään. Perheen kaksi poikaa kuoli vuonna 2006, kun koulun vieressä räjähti, Kaksi vanhinta veljeä kuoli vuonna 2019. Heidät ammuttiin kauppaansa. Kassasta oli viety rahaa.

Kuudesta veljestä on jäljellä enää kaksi: Alijan Danish ja pikku veli Helsingissä. Alijanilla on velvollisuus huolehtia Afganistanissa olevan perheen rippeistä.

Meillä Lapiomies Oy:ssä on ollut töissä afganistanilainen nuori mies. Hänen kysymyksen asettelunsa ovat aivan toiset kuin samanikäisten suomalaisten ikätovereidensa.

Jutussa oli maininta Juha Miedon patsaasta. Kuvasin patsasta pussissa käsityöläisaukiomme taidevalimon pihassa noin vuosi siten. Pitää pipertää kuva puhelimesta Messengerin kautta blogiini.

Jutussa Kurikan Ali esittelee toimittajalle Juha Miedon ja tämän patsaan. Ihanata!

Parhaita lukemiani kirjoja on Nadeem Aslamin Elävältä haudatut. Kirjoittaja on pakistanilais-brittliläinen vuonna 1966 syntynyt kirjailija. Siinä on täysin asurdi kuvaus pommiräjähdyksestä, johon englantilainen Marcus Caldwell osuu vahingossa. Ilmassa sataa ihmisten kappaleita ja räjähdyksen jälkeen joku ojentaa englantilaiselle ytävällisesti käsivartta. Caldwllilla on jo toinen käsi mennyt kauan kauan sitten tapahtuneessa räjähdyksessä ja hän joutuu pudistamaan päätään: irtokäsivarsi ei kuulu hänelle.

Toinen hieno kuvaus islamilaisesta elämästä on Kader Abdolahin Talo moskeijan varjossa. Ihmiset oikeasti haluaisivat elää vain rauhassa. Talo moskeijan varjossa kertoo ajasta, jolloin Ajatollah Khomeini tuli Iranissa valtaan. Oma historian tajuni ulottuu siihen asti.

Eilen oli ihan huippupäivä työyhteisösovittelijakoulutuksessa. Helsingin psykoterapiainstituutti tuntuu lämpimältä ja inhimillseltä paikalta opiskella. Yrittäjäpariskunta-Pihlaja esittäytyivät meille lounastunnin jälkeen. Instituutti sai kasvot ja todella odotan korona-ajan päättymistä, että pääsen lähijaksolle ja Marian lattialle nukkumaan.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi