Töllötin ja Iisalmelainen - lehtikritiikissä myös sunnuntain Savon Sanomat

su 7.2.2021

Ollaan lähdössä Rautavaaralle hiihtämään. Mennään Keyrityn jäälle meidän tontilta ja ennen hiihtoa lounastamme Tiilikassa. Tsekkasin netistä, että Tiilikka on auki sunnuntaisin kello 11 - 18. Ma-ti Tiilikka ei ole auki. Tiistaina olisi tarkoitus mennä kirjoittamaan Töllöttimen juttu Rautavaaralle ja lounastaa Café Konkelossa Rautavaaran kunnantalolla.

Maanantaina psyykkaan itseni syömään Meijerillä Tervon Pasin pöperöitä. En tarkoita, että erityisesti pitäisi psyykata Pasin ruokaa ajatellen, vaan että ylipäätänsä muistan syödä. Ensi viikolla syömäpoliisina ei olekaan Matti, joten joudun kantamaan vastuun asiasta itse. Viime viikolla tuli torstai-iltana taas kohtuuton raivokohtaus. Syynä oli se, että Tiilikan muikut tulivat vasta kello 16.30. Lounasaikaan puputin autossa matkalla Rautavaaralle ja kohti Ratkaisu on puussa -hanketta kalkkunaleikettä, aurinkoleipää ja kaksi banaania.

Aamiainen on minulla ollut kunnollinen lukioajoistani lähtien. Kiitos Korhosen Riitan äidille Ritvalle. Asuin Ritva Korhosen yläkerrassa kortteerissa lukion ekan luokan ja vuokraemäntäni keitti minulle joka aamu puuroa. Vuokraemännän aamiaispöytä oli runsas kuin 2000-luvun hotelliaamiainen leikkeineen ja juustoineen sekä puuroineen. Muistan vieläkin 1980-luvun alkupuolen neljän viljan puuron maun ja näyn lautasella. Vaalealla pohjalla joitan leseen tapaisia ruskeita hippuja. Hellää ja lempeää.

Sen sijaan lounas minulta on jäänyt väliin melkein aina. En malta syödä! Kun tulee kirjoittamisen flow, en saa itseäni irti tietokoneelta. Kirjoittamisen flow´ssa saatan lappaa jotain suoraan jääkaapista tai korkeintaan pitää sen verran taukoa, että saan jotain lautaselleni ja sitten menen lautanen kädessä tietsikan ääreen ja jatkan kirjoittamista.

Maanantaina siitä tulee loppu. Meijeriltä saa lounasta jo kello 10.30. Siinä on hyvä tauko ja kello 11 - 12 valmistaudun kello 12 alkavaan työnohjaussessioon täysin vatsoin. Tiistain aikataulu on selvä ja keskiviikkona on rakennusalan esimieskoulutus. Kello 12 on pakko syödä jotain. Lounas siis ja kello 12.30 olkoon supistettu johtoryhmän kokous.

Tuntuu varmaan kummalta, että pitää päättää tämä etukäteen, mutta niin on vain pakko! Syömiset tulee minun kalenteroida. Onneksi sain bestikseltä joululahjaksi ihanan esineen: Lujasti lempeä -kalenterin. Siinä muuten oli viime viikolle pieni ajatus: "Kenen seurassa ilo kuplii tällä viikolla?"

Ilo kupli kyllä aviomiehen seurassa keskiviikkona ja perjantaina ja osin torstainakin, kunnes illalla jälkidiabeteskohtauksen tilassa huusin, että sinun kanssasi piimii paraskin maito, olet hapattaja ja ilon pilaaja. Näin välillä on. Matti sai kriittisyyskohtauksen Ratkaisu on puussa -yritysryhmähankepalaverissa ja suurimman osan kotimatkasta pois Rautavaaralta keräsin itseeni raivoa. Eivät tosiaan auttaneet edes Tiilikan muikut. Kerroin, että mähmimällä kaksistaan yrityksen hallituksena emme ole saaneet aikaan tähänkään mennessä läpimurtoa ja vain yhdessä toisten yritysten kanssa minulle tulee mielenkiintoa miettiä asioita vähän laajemmin.

Taisin myös kertoa, miten kyllästynyt olen kaksin märisemiseen ja aviomieheni masentuneisuuteen ja hapattamistaipumukseen.

Perjantaina oli jo ihan eri olo. Kun tulin Töllöttimen keikalta, minua odotti liedellä makkaramunakas sekä nuudelia. Latasin lautaselle mustia aronioita ja lautanen toisessa kädessä tulostelin urakkatarjouksen mukaan tilaajavastuudokumentit. Urakkatarjouksen jättämisen jälkeen ajoimme Hirvilahteen ja pitkin Etelä-Kuopiota, taisimme koukata Tervonkin puolella. Siitä sitten Pohjois-Pielavedelle viemään kummipojan synttärilahjaa ja illan kruunasi ruishampurilainen runsaan salaatin kera Kinnulanlahden Seolla.

Meille tuli perinne käydä Seolla syömässä, kun viimeistelimme yhden työmaan kahdestaan Käärmelahdessa myöhäsyksyllä 2018. Yhteinen työmaa oli hyvä yhteinen kokemus eivätkä muistoa haalenna väliintyöntyneet ja -työntyvät naiset. Heitä siinä vaiheessa laskujeni mukaan oli ainakin kolme.

Matti tuli ovesta ja mylvi, onko minulla hiihtovaatteet jo yllä. Ei ole.

Iisalmelainen ja Töllötin tulevat näköjään samana päivänä postilaatikkoon. Antti Sarvela kirjoitti pääkirjoituksessaan Iisalmen koulurakentamisesta ja koska en ole seurannut keskustelua, minulle eivät auenneet kirjoituksen mahdolliset tasot. Sen sijaan Iisalmelaisen pääkirjoitus aukesi. Iisalmelaisen pääkirjoitus oli tällä kertaa parempi.

Siitä kävi ilmi, että Iisalmen torilla on lapsille tehty mäenlaskumäki. Kuulosti samalta kuin Helsingin rautatietorin luistelukenttä. Melkein purskahdin itkuun liikutuksesta, kun ensi kertaa näin luistelukentän keskellä kaupunkia. Tulivat mieleen ihanat romanttiset elokuvat New Yorkista. Helsinkiä on selkeästi ajateltu asukkaiden iloksi. Siksi kannatan pormestariksi Kirsi Pihaa.

Iisalmelaisen juttu Arjen sankarista, Saija Reinikaisesta, oli kuvan ansiosta journalistisempi kuin edellisen numeron. Arjen sankarin etualalla oli ihania mekkoja ja tuli sellainen olo, että haluan ensi kesäksi sellaisen. Juttutyyppi kaipaa kuitenkin otsikon ja Arjen sankari -palkkia sivun alalaidassa tulisi pienentää.

Muutenkin juttusivujen pitäisi tarjota hengähdystauon ilmoitusten graafisesta hälystä. Jos kaikki aineistot kilpailevat väreillä ja lihavoinneilla ja muilla kikseillä, ei seasta erotu oikein mitään. Arjen sankari -juttusivua voisi keventää tuntuvasti. Ei tarvita ylös ja alas voimakkaan punaista rasteripalkkia. Palkin korvaisin hiusviivalla tai jollain muulla kevyellä.

Savon Sanomissa oli tänään Antti Launosen juttukokonaisuus maaseudusta. Launonen oli löytänyt haastateltavaksi lempparini, Timo Aron sekä Tuomas Kuhmosen. Vähän poskilihani kiristyivät - eivätkä oikeasti ihan vähääkään - kun luin jutun alun: "Perrrrkele, kyllä minä sinulle rollaattorin kitinät näytän!" ajattelin, mutta lopulta maltoin lukea kummatkin jutut loppuun. Tuomas Kuhmonen sai siinä viimeisen, painavan, sanan.

Puumalakin pääsi esille! Nyt sitten pystyyn Pelastakaa edes Rautavaara -hanke. Rautavaaran lukiohan voisi kokeilla samaa kuin Sallan lukio. Sallan lukion 60 oppilaasta on 30 ulkomaalaisia. Heillä on myös taipumus jäädä paikkakunnalle kehittäjiksi! Puumala on lukionsa lakkauttanut, joten se kuntien mustana hevosena jatkanee julkkisten vetovoimalla ja hyvä niin, amen, amen, amen. Niina Kuuvalle voimia ihanaan työhön, Kuuva on nyt kunnanjohtaja, vaikka Kimmo Tiilikaista olin valmis äänestämään täältä sivusta. Kuuva oli vt:nä Puumalassa jo taannoin, mutta minulta hänen vt-kautensa onnistui jotenkin menemään sivu korvieni.