Ortodoksipiispat vaihtoon

su 21.2.2021

Voin kuolla rauhassa. Minua on haastateltu Hesarin sunnuntaisivulle. En enää haaveile siitä, että saisin lävitse kirjallisuusesseen Parnassossa enkä uneksu romaanin kirjoittamisestakaan. Kyllä minä sen kirjoitan, mutta mikään pakko sekään ei ole enää.

Sain puhua suuni puhtaaksi toimittaja Tommi Niemiselle.

 Toimittaja otti minulta tällaisen siipaleen juttuun:

"Onkin arpapeliä, osuuko kulloisessakin piispanvaalissa ehdokkaiden joukkoon yhtään todellista lahjakkuutta. Kaaderivajetta helpottaisi jo se, että piispan tehtävät avattaisiin myös niille papeille, jotka eivät ole valmiita naimattomuuslupaukseen.

Entä naispappeus ja naispiispuus?

Siitä ortodoksisessa kirkossa on vaikea edes aloittaa keskustelua, sillä kirkon ”perustuslaki” tulee kanonisista säännöistä, jotka ovat 1 300–1 700 vuoden takaa.

Ortodoksisen aikakauslehden Aamun koiton ex-päätoimittaja Pia Valkonen huokaa syvään, kun häneltä kysyy kirkon sukupuolirooleista. Pätevillekin naisille on tarjolla lähinnä merkityksettömiä pätkäpestejä, mutta vähempilahjainen mies voi nousta hetkessä herrahississä."

Puhuimme toki muutakin ja osa puheistamme on siilautunut tekstiin ikään kuin muiden kautta tai rivien välissä. Sanoin monia asioita, joita olivat sanoneet muutkin, joten olen ilmeisesti ollut hajulla siitä, mitä on meneillään.

Tekisi mieleni kirjoittaa teemasta lisää, mutta jatkan bestiksen romaanin analyysia. Siinä on niin paljon teemoja, motiiveita ja tasoja, että oikeastaan voisin viettää analyysin kimpussa koko seuraavan viikon. Jos olisi aikaa. Koska ensi viikko on täynnään firman asioita ja päälle Töllöttimen Poikkeusyksilö, analyysi on tehtävä tänään.

Sen vain sanon, että Suomen ortodoksisen kirkon johtoon arkkipiispaksi tulisi valita pikaisesti lempeä igumeni Sergei ja sitten hänen esikunnakseen tohtoristyyppi Essexistä, mikäs se nyt olikaan: pappismunkki ja teologian tohtori Melkisedek eli Mika Törönen (s. 1970) sekä Valamon kakkonen, arkkimandriitta Mikael eli Mikael Nummela, vuonna 1974 syntynyt talousjohtaja, joka Niemisen Hesari-jutun ja LinkedIn-sivustonsa mukaan on ennen kirkollisvuosiaan työskennellyt Osuuspankin analyytikkona sekä munkkidiakoni Damaskinos Ksenofontoslainen eli Jaakko Olkinuora, kreikkaa puhuva kirkkomusiikin asiantuntija, joka on lähellä patriarkka Bartolomeosta.

Arkkipiispa Leo voisi mennä muhkealle eläkkeelleen edistämään karjalan kieltä ja kirjoittamaan runoja, minulla on niitä useampi kirja ja ne ovat hyviä, oikeasti! Arseni pitäisi päästää myös vapaalle - hänhän on pian kansaneläkeiässä - harjoittamaan taidetta ja olemaan rakastettu lapinlahtelainen kulttuurimesenaatti ja -persoona sekä Elia voisi kokeilla johtamistaitojaan Valamon luostarissa. Elia oli kirjoittanut Tommi Niemiselle, että ortodoksisen kirkon ”tavaramerkki on ilo".

Iloinen luostari olisi hyvä matkailuvaltti. Tule ja koe ortodoksinen ilo Valamon luostarissa! (Olikohan piispa Elia hieman falski tavaramerkki-ilottelussaan?)

Teräville teologinaisille Suomen ortodoksinen kirkko voisi antaa henkilöstöjohtamistehtäviä ja yleistä johtamista - yleinen johtaminen voitaisiin viedä hiippakuntatasolle. Papit olisivat näiden henkilöstö-hallintojohtajien alaisuudessa papillisessa palvelutehtävässään, julistaisivat evankeliumia ja jakaisivat ehtoollista, toimittaisivat sakramentteja siis.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi