Kalapihvitorstai Rautavaaralla Café Konkelossa

to 18.2.2021

Kappasta, Rakkauteni Julman Valtikan synttärit! Viiskytyhdeksänhän se oli - vai kuinka? Eilen tuntui taas siltä, että elämä on yhtä juhlaa, mun työ on yhtä juhlaa, kävin valokuvaamassa Poikkeusyksilö-haastateltavan ja tällä kertaa sain häneltä intohimoisen Wagner-esiltelmän, tänään juhlat jatkuvat, kun menen kirjoittamaan juttua Rautavaaran toimistolle.

Häirintämerkintää jatkan joskus, kun olen valmiiksi pahalla tuulella. Asianosaiset voivat ajankulukseen selata Finlexiä. Olin lähteä lentoon, kun googlasin lainkohdan. Siellähän se on - selvästi pykäliin pantuna. Tähän mennessä on ollut epämääräistä ja ahdistavaa ajatella tapahtunutta, mutta nyt kun luin Finlexiä, aloin melkein nauraa ääneen ja tanssahdella tietokoneen ääressä.

Esimerkiksi se, mitä Satiainen teki tässä firmassa ennen minua kertoessaan Matille omasta ja poikaystävänsä sukupuolielämästä on häirintää, jos mikä. Kaikkein kammottavinta on, että kun hänet oli irtisanottu, vihdoin saatu talosta ulos ja minä aloin painiskella firman raha-asioiden kanssa, oli ensin alettava maksaa Satiaisen palkkoja takatuvasti, kun Finnveran lainanlyhennykset lankesivat maksuun. Tätä on vaikea antaa anteeksi - semminkin, kun nainen tunki itsensä kesällä 2018 meille aktiivimallitöihin.

Käydessämme työmaalla istuin Saabin takapenkillä ja tarkkailin kumpaakin osapuolta. Aavistin jotain totta kait. Mieheni oli tuttu kivikasvo, mutta Satiainen sävähti kuin sata sädetikkua olisi kulkenut hänen vartalonsa lävitse joka kerta, kun mieheni vaihtoi vaihdetta ja nainen istui koivet levällään apukuskin puolella niin, että mieheni joutui välillä hipaisemaan hänen jalkaansa. Ai niin! Tämähän oli aineistoa Pieneen aviorikosromaaniini. Aistillinen kohtaus.

Hitsi, kohtauksesta puuttuu haju. Hmmmmm.