Pia Valkonen

Rautavaara vasta iltapäivällä

to 14.1.2021

-25. Saab on pajalla. Pajerossa sähköhäiriö. SeRGei vain korisi, kun Matti koetti äsken käynnistää. Puolen tunnin kuluttua alkaa Seppo Hoffrénin toimiston rakennusalan esimieskoulutus. Sitähän tässä nyt tarvitaan kipeästi, kun olen täyttää häkää suunnittelemassa lehtiavustajaksi ryhtymistä.

Meillä on palaveri Rautavaaran kunnantalolla iltapäivällä ja ajattelin, että olisi mukava viettää aamupäivä omalla toimistolla. Ei onnistu. Autot levisivät tähän säähän. Saabiinkiin pitää tilata jokin miljoonan euron eepperi.

Remelsin toissapäivänä, että minua kiinnostaa johtaminen ja työnohjauksen oppimispäiväkirjani viimeisissä kappaleissa arvelin päässeeni toimittajapersoonastani irti. Ja nyt ideoin Töllötintä, joka on Suomen journalistisen kartan viheliäisin tuote, siinä todella on parantamisen varaa!

Suomen Tietotoimisto kutistui kutistumistaan ja haihtui historian hämäriin. Jostan belsebuupista tai anusaukosta konsernit kaivoivat esiin juttupankit. Jotta ilmoitukset eivät hölskyisi, näin muistan Pilkku Oy:n perustajan ja toimitusjohtajan Marita Salosen siteeranneen opiskeluaikana jotain toimittajatutkinnon opettajaamme, journalistinen aineisto on sitä varten, etteivät ilmoitukset hölsky, graafisen avaruuden ihana tyhjä tila täytetään juttupankkijutuilla.

Juttupankkijutut ovat mitäänsanomatonta höttöä, lähinnä referaatteja erilaisista tiedotteista. Juttupankkijutut voisivat olla ihan ok-kainaloita, jos ne paikallistettaisiin ja niihin etsittäisiin paikalliset keisit ja esimerkit. Mietin tässä, että journalistiselta uraltani puuttuu vielä sellainen pohjanoteeraus, että joutuisin juttupankkijuttutoimittajaksi. Nyt tietysti kun kirjoitan näin, löydän itseni juttupankkijuttujen paikallistajana.

Toisaalta. Minullahan on nyt kosolti aikaa. Vaikuttaa siltä, että minua ei tarvita työmailla edes laudankantajana ja hallintohommat näin pienessä yrityksessä eivät oikeasti vie kauaakaan. Eniten vie aikaa Evry Jydacomin palkanlaskentaohjelman neuvontaan soittamisen lykkäämisessä.

Maanantaina soitin, kun ensi kertaa kansallisen tulorekisterin historian aikana piti tulostaa työntekijöidemme palkkatodistuksia. Neuvoja oli ystävällinen ja kärsivällinen, ehkä ikäiseni nainen. Tulostimme yhdessä molemmat tarvitsemani todistukset eikä tarvinnut tehdä yhtään palkka-ajoa.

Sanoin, etten ole onnistunut yhdenkään palkka-ajon perumisessa näiden kahden vuoden aikana, joka tulorekisteri on ollut käytössä. Meidän tuli ostaa hankala ja kallis, jäykkä ja tylsä päivitetty ohjelmaversio, kun olemme joskus maailmanhistoriassa Jydacomiin sitoutuneet.

Maanantaista neuvojanaista nauratti eikä hän vaikuttanut nyreältä, kun kerroin, että aika ajoin - vanhassa järjestelmässä, jonka kahdentoista vuoden eloaikana opin perusteellisesti - tulostin yhteenvedon kaikista maksamistani palkoista.

Kyllä meidän firman palkat ovat jo yli kaksi miljoonaa euroa. Ajatelkaa kaksi miljoonaa euroa yläsavolaiseen kansantalouteen. Emme me ihan turhia toimijoita ole. (Vaikka välillä vituttaa niiiiiiin tämä .....)

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi