Pia Valkonen

Oma huone

ke 2.12.2020

Huomenta, toihan on hyvä ajatus, että romaani olisi anteeksiannon ja -saannin kirja.

Luen justiinsa Anders Vacklinin ja Janne Rosenvallin Käsikirjoittamisen taitoa ja siinä sanotaan, että romaanihenkilöitä tai elokuvan henkilöitä ei saa psykologisoida liikaa. Että taustat pitää jättää arvoitukseksi, jotta henkilöt olisivat mielenkiintoisia.

Sanon siihen, arvaat varmaan, että haista Anders Vacklin oikein iso ja pitkä paska. En ole yhtään samaa mieltä. Minusta romaanisi päähenkilö on kiinnostava juuri siksi, että hänellä on menneisyys, jota avaat vähitellen. Anna kässäriä nyt hautua. Älä ryntäile, mutta älä missään nimessä jätä romaania ja etenkin romaanihenkilösi (minä!) tarvitsevat sitä, että tulevat nähdyiksi.

Oma työhuone on mulle yhtä tärkeä kuin Virginia Woolfille. Tajusin, että en saa Matin kalloon millään mahtumaan sitä, etten halua taloon enää yhtään ketään hiippailemaan kammottavan satiaiskokemuksen jälkeen. Satiainenhan oli puoli vuotta (marraskuusta 2004, kun muutettiin tähän ja Lapiomies Oy:n konttori muuti Linnansalmentien alkupäästä yläkertaan) tässä talossa ”päivittämässä firman nettisivuja” ja vieläkin, jos aamulla yläkerran palo-ovi raksahtaa, alkaa mulla sydän takoa ihan hulluna.

Olen koettanut vääntää Matille sekä rauta- ja piikkilangasta, että työntekijöiden sosiaalitilat pitää olla jossain muualla kuin tässä talossa. Jos Satiainen ei olisi tunkeutunut lopulta aviomieheni takapuoleen, olisin sopeutunut ja vain naureskellut sille hullulle yläkerrassamme, mutta nyt mittani tuli täyteen.

Lisäksi! Matti käy mun hermoille, ei voi mitään.

Rysäytän kuukauden vaihteen työt kertalinttuulla verottajan ilmoituksineen ja katreineen ja sitten ajan työhuoneelle. En tee mitään vielä esimerkiksi sisustuksen eteen – käytiin eilen Kuopion kierrätyksestä hakemassa työhuoneelle sohva ja söpö nojatuoli raheineen. Enkä tule Rautavaaralta pois ennen kuin oppimispäiväkirja on valmis tai ainakin loppulukua vaille valmis.

Kirjoittamisen aineopinnot saavat nyt lykkäytyä hieman. Monica Fagerholmin Diivan lukeminen tyssähti siihen, kun Matti ei enää ole työkeikoilla poissa. En saa keskityttyä, kun se on läsnä. Prkl. Mutta tuleehan niitä kirjallisuuden tenttipäiviä tammikuun alun jälkeenkin. Aikaa minulla on kaksi vuotta. Ja sen jälkeenkin varmaan on aikaa, jos vain on rahaa opiskella.

Voinhan minä joskus matkustaa toimistolle ihan lukemaan. Pidän opiskelupäivän. Saanpa firman työt nopsemmin pois alta, kun voin palkita itseni Rautavaara-päivällä. Perjantaisin mulla on ollut nyt Pielavesi-päivä, mutta jatkossa joka toinen perjantai voisi olla omien projektien Rautavaara-päivä tai torstai. Katsotaan nyt.

Lisäksi Matti sanoi, että en saa tehdä työhuoneesta liian viihtyisää. Jotta tulisin joskus sieltä kotiinkin!

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi