Pia Valkonen

Kirjailija Jouni Tossavaisen palaute, oikaisu ja muita keskustelunpoikasia

Ratsastiko Minna Canth köyhillä?

ti 22.12.2020

Bestikselle lähti tällainen viesti:

"Juu, ei haittaa, että lähetit XX:lle mun blogia. Tosi hyvä! Minä väsäsin kirjoitusta koko sunnuntain ja mietin sitä pitkin edellistä viikkoa. Merkintä on perusteellisesti mietitty, siitä huolimatta meinasin ryöstäytyä tekstissä! Koetin suitsia itseäni kirjoittamalla rungon käytetyn kirjekuoren takapuolelle.

Vaikka olin tehnyt lukuisia varotoimenpiteitä kirjailija-Tossavaisen nuoruuden kämppis, Esko Laitinen, Taideryhmä Rämän klovni-runoilija hiipi merkintääni. En saanut häntä häivytettyä taustalle. Onhan hän ollut muusani silloin kun aviomiehestäni ei ole muusan tehtävään ollut.

Saanko ottaa minä Eino Säisä -kommentin blogiini? Miettisin, miksi toissapäivänä vetäisin, että ryssän helvetti ei ole kylmä, vaan ääripietistinen. Toi virsikohta oli hyvä muistutus! Niinpä. Meidän äiti on ollut niin eriluontoinen kuin körtit ja sitten varmaan hillitäkseen samaa hillittömyyttä kuin minussa on, onkin juuri omaksunut ääripietismin, körttiläisyyden.

.... Tämä on kummallista. Meidän äidin mielestä jopa värikäs pukeutuminen oli paheksuttavaa, synnillistä. Jotenkin minä olen siitä oppinut inhoamaan harmaansinistä.

Tässä alla aloitus tämänpäiväiseen viestiin... ensin vastasin vastaus-viestillä, mutta jotenkin viesti näkyi kummasti...

Huomenta, mun pitää äkkiä lätkiä palkat menemään ja sitten lähdetään kohti Kuopiota. On vielä ennen joululahjasessiotamme muurattava Piispantalon kellarissa pulttien reiät umpeen, kun eilen porattiin (Matti porasi ja minä imuroin tiilimurskaa, siis porasimme yhdessä) haperoa seinää ja seinä mureni sitä mukaa. Argh.

Kirjailija Jouni Tossavaisen palaute tässä - sekoitin toissapäivänä taas Martti ja Tuomas Anhavan - nolottaa - mutta teen takuuvarmasti vihreen vielä jatkossakin elämässäni - aina kun alan ratsastaa Karamazovin veljeksillä - tämä tarkoittanee sitä, että pitää lukea veljekset loppuun vaikka käännöksiä vertailemalla niin kuin Karamazov-kärsimysryhmässämme vuosi sitten teimme - urakka oli työläs, vaikka mukana oli ammattimainen Venäjä-tutkijakin - vittuuuvittuuuuuviduvidu, pitäisi laskea palkat, ei huvita, vaikka pakko kait se on, itsekin on kupattava joulurahaa virmalta:

Huomenta Pia, nyt on analyysia, tai "analyysin analyysia", kuten Hannele vinkkaa fbookissa! Pari huomiota vielä. Porvarisakkahan ei ole minun puhetta, vaan kansan eli työoletettujen suuhun pantua. Ei ole kysytty, käyttikö Minna kansaa omaksi ilokseen eli hyödykseen; omi siis kulttuuria, kuten aikamme valittaa. Kauppa-Lopo ainakin veti Minnan oikeuteen. Suuri osa kansasta eli savutuvissa, kärsikö kauppiaan tytär kertaakaan savunalaista silloin, kun tupaa lämmitettiin. Minnan porvariutta lähestytään ehkä parhaiten Ilkka Nummelan kirjassa "Toiselta kantilta: Minna Canth liikenaisena". Venäjästä suomentaja ei ole Tuomas vaan hänen poikansa Martti ja "Näköalan Haminalahdelta" osti Nikolai I poika Aleksanteri II.

Harmaata on viikon alku, mutta huomisesta lähtien käännytään valoa kohti,

tjt

Ou well, no jopas! Enpä ole Minna Canthista osannut ajatellakaan sitä, että leskirouva-kauppias oli kulttuurinen omija! Vaikka Ulrika Wilhelmina o.s. Johnsonin vanhemmat olivat lähtöisin köyhistä oloista - äiti oli entinen palvelijatar ja isä myös yhteiskuntakerrosten vähäisistä, itse Ulrika Wilhelmina ei savutuvissa ole eläissään nuohonnut. Tosiaan.

Tätä pitää ihan miettiä.

Porvariakka-sanaa problematisoin vielä. Koetan löytää vaikka Juhani Ahon Rautatiestä omasta, minun mielestäni paremman sen ajan suuhun sopivan. Paremp´osainen? Eivätkös Rautatiessä, jota muuten sivumennen sanoen inhoan kuin ruttoa, Matti ja Liisa lähteneet Vieremältä Lapinlahdelle kuuntelemaan paremp´lahjaista pappia?

Porvariakka on minun mielestäni liian suora ja liian raaka savolaisen kansanihmisen suuhun. Suomalaisessa ahistuksessa Juha Siltala sanoo, että körttiläisyyden avulla itäsuomalaiseen kansankalloihin koetettiin takoa sivistyneistön siveyttä ja moraalia sekä puhetapaa.

Saatiin ilmiö nimeltä Paavo Ruotsalainen, Pyhä Mies, mies, jota kunnioitetaan ja kumarretaan, vaikka oli melkoinen sika mieheksi. Ilmiö tunnetaan nykyään mattinykäsinä ja sen semmoisina vaimonhakkaajina ja -pettäjinä. Ilmiön puki sanoiksi Johanna Holmström Märta Tikkas -elämäkerrassa Pakko olla hiljaa tai jotainennytmuistaruotsinkielistänimeäjokaoliparempikuinsuomenkielinen. Suomenkielinen elämäkertanimi oli jotain vetten päällä kävelemisestä.

Matti tuli joululahjakierrokselta pihaan. Mulla on vielä yökkäri päällä. Tukka letittämättä, hampaat pesemättä. Pitää ryhtyä. Töihin. Se on tällaiselle slaavisielulle vaikeaa!

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi