Pia Valkonen

Minun Järveläni, pienessä Kärkölässä

su 29.11.2020

Sain palautetta merkinnästäni, jonka otsikko oli, että kannatan Kimmo Tiilikaista (viherkesk.) Puumalan kunnanjohtajaksi. Aloitteen valinnasta teki Puumala-lehden päätoimittaja ja minä entisenä kesätoimittajana (aina ja ikuisesti!) kannatin Tiilikaista lämpimästi. Tosin en ole vieläkään ehtinyt googlata, kuka on Kuuva, mutta olisihan se jotenkin metkaa, jos Ruokolahden kunnanjohtajan (Matias Hildenin) vakiasunto jäisi Puumalaan ja Kimmo Tiilikaisen Ruokolahdelle.

Monipaikkaisuus toteutuisi siinä. Lisäksi Puumala-lehdessä oli juttu, jonka mukaan kunta alkaa koordinoida vuokrattavaksi tyhjäksi jääneitä omakotitaloja. Minäkin olen vuosia katsonut Puumalan hautausmaan risteyksessä olevaa omakotitaloa ja haaveillut siitä, että voisin elää elämääni ilman seksiä ja käydä Leonidin haudalla vaikka joka päivä seuraamassa, kasvaako maksaruoho.

Pukeutuisin beigeihin puuvillahousuihin ja puuvillasekoitteiseen neuletakkiseen. Minulla olisi ruskeat puolikengät ja voisin joitain horsmia viedä myös viinaan kuolleiden entisten poikaystävieni haudoille. Heitähän Puumalan hautausmaalle on kuin vaivihkaa viety.

Joululomalla pitää käydä Leonidin haudalla. Perinteiseen hautausmaakäyntiin kuuluu pyörähdys Imatralla Buttenhoffin ihanassa kahvilassa lukemassa Etelä-Saimaata printtinä. Jos korona sallii, viemme Annan venäläisille uusrikkaille tarkoitettuun rättikauppaan - se on siinä Imatrankosken kauppakeskittymässä.

Tämä on vähän niin kuin vitsi, mutta näin olemme tehneet, kun tyttäreni oli herkkyysiässä, jolloin kulutustottumuksille luotiin pohjaa. Nyt Annalle ei kelpaa kuin kahden tonnin turkiskauluksiset takit ja venäläisnaisen piikkikorot. Venäläisnainenhan hän on, ei siitä pääse minnekään. Aina meikattu ja huoliteltu, kosmetiikka, jota käyttää on kallista ja vaatteet viimeisintä huutoa.

(Miten minä olen voinut synnyttää niin erilaisen lapsen? Harrastaa vielä urheiluakin.)

En missään nimessä halua morkata pikku kuntia, päin vastoin, olen ollut pienten kuntien puolella jo ammoin. Pääsin Vasemmistoliiton kuntapoliittiseen mietintöryhmään vuoden 2010 puoluekokouksen jälkeen ja vuoden 2013 puoluekokouken jälkeen puolueen kuntapoliittiseen ryhmään en sitten enää päässytkään - niin voimallinen ja voimasanainen pikku kuntien puolustaja olin ollut.

Lisäksi Vasemmistoliiton Pohjois-Savon piirikokouksessa, voin etsiä tähän vuoden, me piiriläiset maalta, pienistä kepuvetoisista kunnista, saimme suopeasti äänestää kuntien määrästä. Kaivan tänne esille arkistostani äänestystuloksen. Piirikokouksesta puoluetoplokkaat laativat kannanoton, jossa piirikokous muka kannatti Pohjois-Savon kuntien määräksi kolmesta viiteen kuntaa.

Jeesus, Kristus, aloin silloin oikeasti kirkua.  Mitä ihmettä meitä edes sitten äänestytettiin piirikokouksessa? Piirityöntekijä ja hänen Sancho Panzansa olivat asialla ja silloin ajattelin, että Vasemmistoliitossa pitää ensin hieman miettiä puoluedemokratiaa. Nyt arvelen asioiden olevan vassuliitossa paremmin, mutta minun kannaltani on liian myöhäistä. Olen jo Armon Vihreiden jäsen ja mietin, onko Feministinen puolue vielä elossa. Viime eduskuntavaalitulos oli Feministiselle puolueelle tappio, läpi ei päässyt edes vaaliliitto-Piraattipuolueen Petrus Kauppinen, vaikka tohtorismiehiä on.

Matti tekee mielle eväitä Rautavaaran-käyntiä varten. Käymme mittanauhojen kera Keyrityn rannalla ja koetamme saada selvää tulevasta kaava-alueesta kirkonkylän kupeessa.

Onko Rautavaara (1 584) tarpeeksi pieni kunta, jotta palautteen antajani uskoisi minun oikeasti olevan pienten kuntien puolella: 

https://www.rautavaara.fi/

Perjantaina psykofysioterapeuttini (Pielavedellä!) kysyi, mikä siinä Rautavaarassa minua niin kiinnostaa. Vastasin, että vuoden 2011 eduskuntavaaleissa minulla oli ainakin kaksi äänestäjää Rautavaaralta. Toinen ehkä on sellainen ihana vaatimaton rautavaaralaispappa, joka 1990-luvulla tuli jokaiseen minun Pohjois-Savon vassuille järjestämääni viestintäkoulutukseen.

Vastasin myös, että pidän rautavaaralaisista ja rautavaaralaissyntyisistä ihmisistä. Esimerkiksi Savon Sanomissa pelkäsin pomoani päällikkö Mirja Kukkosta, kun olin Koti ja asuminen -liitteen alihankkija. Kun tajusin, että toden totta, Mirja Kukkonen on Rautavaaralta, helpotti. Sama ilmiö on vassuvoimanaisen Kaisa Korhosen kanssa.

Rautavaaralaiset vain nyt ovat sellaisia. Jos ovat käsillä nälkävuodet, katsotaan, selviytyykö naapuri hengissä. Jos näyttää siltä, että naapuri on mennyttä kalua, syödään naapuri.

Prkllll, en ehdi kirjoittaa Järvelästä, en Kärkölästä, hyvät eväät sieltä sain, mutta tässä sähköpostilla Jane Bondilta saamani palaute, kiitos tästä, vastaan Järvelä-Kärkölä -asiasta vielä blogiini jonain sellaisena päivänä, kun Matti-mies ei hengitä niskaan:

Lahti - Rmk välillä kulkee tunnin välein sähköjuna jotka kaikki pysähtyy Lappilassa sekä Järvelässä ,

täällä on lukio siten että Hausjärven lukion kanssa toimitaan yhteistyössä, kyllä täällä toimii ainakin 500 yritystä , jopa majataloja löytyy .

kaikki perustarpeet täällä tyydyttyy , uimahallikin löytyy .

ei pidä morkata pikkukuntia , meillä ei sentään oo vielä koronaa täällä, mites on sinun kotikuntasi tilanne ?

täällä on ihanan rauhaisaa , kesällä on kuin paratiisissa kun linnut lauleloo puissa eikä mikään häiritse ,

terv xxx

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi