Pia Valkonen

Aleksis Kiveksen irralliset ainekset ei kun Aleksis Kiven irralliset kivekset ei kun Aleksis Kiven - kielen kait - irralliset ainekset

ke 18.11.2020

Tässä viestini bestikselle tänään:

Apua! Apua! Onko Margarita noin synkkä? EI! En halua lukea sitä. Anni Kytömäen sisällä täytyy olla paljon tuskaa ja kipua. Taidan kuitenkin lukea ensin Kivitaskun. Siinähän on Veka, joka on menossa mielisairaalaan.  Muistan, kun Gerry luki Kivitaskua hiki hatussa, kun Anni K oli tulossa Lapinlahdelle Matti Pulkkisseuran vieraaksi. Wikipedian mukaan Anni K:n veli on runoilija. Viisi vuotta vanhempi kuin pikku siskonsa.

Tilasin 3,90 eurolla Ylöjärven Sanomat 13.1.2021 asti, jotta saisin lukea nämä kaksi juttua Annin veli-Pekasta.

Tää on ihana Pekka Kytömäeltä:

Yhtä raakoja
mustikat ja hyttyset.
Poimija kypsyy.

Tääkin on ihana (siinä voisi hyvin olla huutomerkki!):

VAROKAA
KATOLTA
PUTOAVIA
RUNOJA.

Sain yhden
päähäni.

Putoilevat enkelit ovat Aila Meriluodolta, tässä on varmaan Pekka Kytömäen viittaus Aila Meriluotoon, mutta kun minä muistan opetelleeni lauseen Kärkölän Järvelän kirjastossa vuonna 1970 jotain italiaksi! Otan vielä selvää googlaamalla, mikä se on ja mistä.

Nauratti toi sun huutomerkin puolustus. Meistä Liisa Manninen, joka oli aivan loistava kielenhuolto-opettaja Tampereen yliopistossa ... kitki kaikki huutomerkit pois. EI kun se oli varmaan Helinä Koivisto, tyyliopin opettaja. HUUTOMERKIT EIVÄT KUULU HYVÄÄN LEHTIKIELEEN! Eivätkä sulkumerkit (missään tapauksessa)!

Siispä vapautus huutomerkeille!!!!

Antaa niiden pulputa !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kappasta vain. Meidän toimittajatutkintolaisten tyyliopin opettaja on kirjoittanut tutkimuksen Aleksis Kiven kielen irrallisista aineiksista. Kappasta kappasta. Ja ulkomaalaissuomen syntaksiasta vuonna 1994.

Tosi kamalata, miten voi nuorena ohittaa omassa itsekeskeisyydessään vaikka mitä mielenkiintoisia ihmisiä joidenkin täysin triviaalien asioiden takia. Tyyliopin opettaja oli minun mielestäni tosi ankea ruskeavaatteinen mummoihminen. Uuuh ja se tiesi asioista, jotka kiinnostavat NYT minua yli kaiken. Haluaisin tietää Aleksis Kiven kielen irrallisista aineksista!

Ja ulkomaalaissuomen syntaksiasta. Marialle ja Annalle jäi ikuisiksi ajoiksi joitain suomen kielivirheellisyyksiä kaksikielisyyden takia! Oikeesti! Eikä voi olla mitään sen mielenkiintoisempaa kuin partisiipin adjektiivistuminen!

Joo!

Mutta MINÄ VIHAAN KAIKKEA UUTTA! Jummmalaut, en tajua, miten sinä jaksat innostua kaikista nettialustajutuista ja vaikka prkllllll niistä muistatko Matti Pulkkisen seuran arvonlisäveroyrityskupparekisteriasioista. Minä nimittäin sain hirmuisen raivarin taas Ylöjärven Sanomien kirjautumisessa. Jostain syystä nettialustat alkavat minulle AINA vittuilla ihan tahallaan: Anna salasana, vaihda salasana ja sitten odotat linkkiä ja hermostuksissani koetan kirjautua, kun en malta odottaa linkkiä ja seurata sanallisia ohjeita ja sitten on taas koko systeemi jumissa, kun on lähettänyt minulle sata uutta salasanaa.

Toi oli niin ihana, että odotit koulussa aina uusien asioiden oppimista. Minä annoin piut paut vaikkapa reaaliaineiden sisällöille - minua kiinnostivat vieraat kielet ja itse kielitiede. Nyt vasta sen oikeasti tajusin! Oikeastaan aloin tajuta eilen illalla, että minä luin ihan höyry päässä (koska en olekaan luontaisesti kielellliseseti lahjakas, pitää tunnustaa, kielet tuottavat minulla töitä!) slaavilaista filologiaa 1980-luvun lopulla erossa muista toimittajaopiskelijoista. Asuin Rakkauteni Julman valtikan kanssa, joka EI SAANUT ETEENPÄIN OMIA OPINTOJAAN SITTEN MILLÄÄN! Voi vitun karvapehko! Saatana, siellä se istuu muutaman tentin ylioistossa tenttineenä Suomen arvostetuimmassa lehtitoimituksessa, jumalauta!

Tyyppi istutti minuun ajatuksen, että jos rakastaa kirjallisuutta, ei ikinä mene opiskelemaan KIRJALLISUUSTIEDETTÄ (oli aloittanut kirjallisuudella ja vaihtanut sitten tiedekuntaa) ja tiedotusoppi on paskaa, ihan keksitty pseudotiede. Minä uskoin sitä ihmistä! Vasta kun aloitin venäjän sivuaineopinnot, en enää kysellyt, mitä mieltä Herra Suuri Julmuus Ihan Itse on filologiasta.

Kyllä alkoi eilen vituttaa, kun tämän tajusin. Jotenkin tyyppi onnistui pitämään minua vallassaan. Dissasi ja antoi minun ymmärtää, että OLEN TYHMÄ! Totta kait olin umpikepulaisesta perheestä tullut maalaistyllerö ja perheen olisi vielä kaiken muun hyvän lisäksi pitänyt oikeastaan olla smp-läinen, mutta että vittuvittuvittu - me asuttiin yhdessä ja minä opiskelin ja typpi vain kieri ahdistuneena runopoikana (oli olevinaan KOVA EKSISTENTIAALIJOURNALISTI, ITSE SARTRE SAATANA) kämpässä ja oli mua kohtaan ylimielinen. Pihtasi ja tanssitti minua ihan miten halusi.

Minä tanssin Pyynikille kielten laitokselle onnellisena, että oli sellainen mahdollisuus. Paitsi perjantaisin, jolloin oli fonetiikkaa klo 8 - 10. Aina aloitin kurssin syksyllä ja muutaman kuukauden päästä tajusin, että en vain voi. Mulla ei ollut perjantaisin muita kursseja ENKÄ JAKSANUT HERÄTÄ klo 8:ksi.

Sitä paitsi fonetiikasta tuli kieli kipeäksi. Siinä tajusin konkreettisesti, että venäjän kielen äänteet tulee etsiä eri paikasta suusta kuin suomen kielen äänteet.

Ja Helinä Koivisto! Nyt katson, onko toi Aleksis Kivi -kirjanen kallis...

No niin. Nyt se on tilattu Finlandia-kirjasta. Kiinnostavat mokoman Kiveksen irralliset ainekset. Minusta Seitsemän veljestä on aina ollut PAINAJAINEN! En käsitä hypetystä, joka esimerkiksi yksi kirjallisuuspiriläiseni sitä kohtaan suitsutti.

Seitsemän veljestä on mielestäni diibadaabaa ja Annan ruoskin selviytymään Seitsemästä veljeksestä siten, että Anna luki Tarmo Koiviston Seitsemää koiraveljestä ja minä aina saman verran alkuperäistä Kiven versiota. En nimittäin ole sitä koskaan lukenut. Öllötti ajatuskin, mutta sitten kirja tuli vastaan Annan yhdeksännellä luokalla kirjallisuusosioissa. Annahan oli "kotiopetuksessa" jonkin aikaa, kun oli se kolari. Eikä Annalla ollutkaan oikeastaan muuta tekemistä. Lentisharkat loppuivat tietenkin siihen paikkaan, kun oli sisäinen verenvuoto. Me istuttiin keittiön pöydän ääressä ja hikoiltiin yhdessä Seitsemän veljestä lävitse.Se on ihana yhteinen kirjallisuusmuisto lapsen kanssa. Me molemmat vihasimme yhtä paljon Aleksis Kiveä.

Nyt haluan tietää, mikä vittu Kiven tekstissä minua tökkii!

Jos ne ovat ne irralliset ainekset! Tai kansalliskirjailjan kaapin päällä roikkuvat kivekset.

Puuh, tässä välissä kävin Finlandia-kirjan sivuille hikoilemassa omat tunnukset. Minähän menen heti sekaisin, jos vaikka joitain nettisivuja muutetaan. En osaa suunnistaa ja sitten hermostuksissani panen kaikki sekaisin.

Mitäs mun piti vielä? Savutuvan siirrosta on tulossa Savon Sanomiin isompi juttu kuvien kera joskus nyt tällä viikolla. Toimittaja ja kuvaaja olivat tänään tekemässä paikkausjutun... plöräys nettilehdessä on noh, kerron siitä myöhemmin.

Pia

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi