Pia Valkonen

Sisuuntuminen

ke 14.10.2020

Eilen aamulla tapahtui sisuuntuminen. Takana oli huono yö, mutta heräsin kummallista kuumaa laavaa sydänalassani. Mies soitti. Nousin vuoteestani. Avasin suuni ja sieltä tuli ulos lohikäärmeen liekkejä. Musta laava oli tulessa.

Kokemus oli tervehdyttävä. Ajattelin, että vittu. Minua ei nyt ohjata hoitoon. Tarvitsen kyllä tosiaan varmaankin vaikka mitä hoitoa ja hoitoja. Luontaishoitoja sekä psykiatrista hoitoa ja etä- sekä lähihoitoa. Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, narsistinen häiriö, masokistinen häiriö ja varmaan myös sadistinenkin, mutta vittu että olen väkevä nainen.

Marko Annalan Kuutiossa oli hirtehinen kohta, jossa minäkertoja pelaa jotain väkivaltaista tappamispeliä. Minäkertoja mylvii, huutaa, raivoaa ja lopuksi hajottaa pelikonsolin. Asunnon numero 12 rouva Järvinen-Aljnabi ja se Aljnabi tulevat soittamaan ovikelloa; tarvitseeko miespoloinen apua. En nyt etsi tähän kirjan kohtaa, sillä olen lähdössä hakemaan Johdatusta kirjallisuusanalyysiin, olen ehkä taivaassa, kun saan taas lukea näistä asiosta, mutta muistikuvani mukaan minäkertoja on vähän ärtynyt.

Hänhän vain purki pelikonsoliin sitä samaa ylisukupolvista raivoa, jota oli hänen ukkinsakin purkanut. Omaan isäänsä. Parempi, että pelikonsoliin kuin vaikkapa entiseksi yhä enemmän käyvään vaimoonsa.

"Traumaresilienssi on epämääräinen ja siksi kiisteltykin käsite, mutta yksinkertaisesti sen voi kiteyttää näin: Kuinka hyvin ihminen selivytyy (tekstissä svetisismi pärjää) traumasta huolimatta. Freja Ulvestad Kärki sanoo, että on väistämätöntä, että elämä ja ihminen muuttuvat vaikean kriisin vuoksi. Muutos itsessään ei ole vaarallista. `Paluuta vanhaan elämään sellaisena kuin sen tunsi, ei vaikean kriisin tai trauman kokeneella ihmisellä ole. Kokemuksen hyväksyminen ja ymppääminen úuteen´elämään on osa resilienssiä, palautumista." (Long Play Menneisyyden vangit s. 35)

Olen väkevöitynyt omassa elämässäni. Tuntuu juuri nyt siltä, että minulla on voimia vaikka mihin. No, Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen opintojen järjestelyyn netin kautta ei sitten eilen ollutkaan, mutta sain minä Korpin auki vai oliko se sittenkin Koppa - huomatakseni, että minulle oli sinne merkitty jotain aivan outoja liikuntatieteellisen kursseja sekä matematiikan opintoja vuodelta 2009. Aloitin opintosuunnitelman teon, mutta aloin sitten valita kotimaisen  kirjallisuuden osion kirjoja kurssikirjalistasta.

Ja voilá! Kotimaisen kirjallisuuden osiossa pitää lukea kuusi kirjaa. Minulla on hyllyssäni kirjalistalta neljä kuudesta kirjasta, jotka haluan lukea. Anja Kaurasen Sonja O:ta olen alkanut jo lukea uudestaan. Luin 1980-luvun alun jokatytön voimakirjan yläasteella ja tein siitä äidinkielen esitelmän. Rakastin Sonja O:ta ja koetin noudattaa sitä suoraan ohjekirjana. Päädyin Laura Gustafssonin Huorasatuun.

Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuoleman tahdon ehdottomasti lukea ties monennen kerran ja Monica Fagerholmin Diivan löysin kierrätyksestä vähän aikaa sitten ja ajattelin, että tämä tulee vielä elämässäni eteen. Ihanata, ihanata. Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut olin lähettämässä jo bestikselle, mutta korona tuli väliin. Nyt se on pakko lukea. Vartion elämästä olen kiinnostunut, mutten hänen tuotannostaan. Pakko on hyvä kannustin.

Ei perse. Alan taas upota opiskeluun.

Haluaisin mennä ulos kierittämään kiviä. Eilen kävin vähän aikaa seikkailemassa Jyväskylän avoimen yliopiston Kopassa ja Korpissa, sitten laskin ja maksoin palkat sekä järjestelin vähän eteenpäin perheemme tulevaisuusprojektia lähettämällä sähköpostia.

Nyt lähetän sähköpostia eräästä projektista, joka takaa virmalle työllisyyttä ensikin vuonna. Kuinka kaukonäköinen olenkaan! Ja niin perin jalo. Ai niin. Kahelianainen, jolla oli eniten salattavaa elämässään, vinkui myös eniten Matille siitä, että kirjoitan avoimesti avio-ongelmistani blogiin. Hän aavisti, että revin hänet täällä kappaleiksi, jos epäsuhtainen pariskuntailu paljastuu.

Toinen vinkujainen Matille oli nainen, josta en kertakaikkisesti voi ymmärtää, mitä hänelle kirjoitukseni edes kuuluvat. Vittu, pois sieltä ruudun äärestä. Ala elää omaa elämääsi. Onhan sinulla uusi mies. Ollut yhtä monta vuotta kuin mekin olemme Matin kanssa olleet yhdessä. Ja teillähän on ollut niin mukavaa yhdessä, kuten pääni yli minua pidempänä ihmisenä aviomiehelleni kerroit imeläpussi leuan alla. Keskustelitte pääni ylitse, kuuletko, saatana, kuin Pentti Saarikoski Stalinin pään ylitse. Vai oliko se Lenin? Joka tapauksessa sinulla ei riittänyt silmiä kuin Matille, minä jäin alakerroksiin (olin teitä molempia napaan) piipittämään, että niin mekin olemme olleet yhtä monta vuotta yhdessä. Ja vittu on ollut mukavata vittu joo. No on ollut.

Ja jos näistä kirjoitteluista menee firmalta asiakkaita, antaa vittu mennä.

Myös rouva Tynnyrinen luhis...hhhssstuvasta talosta lukee blogiani ja kuulen nytkin, kuinka hän röhkii rumasti. Ei voi tarttua puhelimen kampeen ja soittaa aviomiehelleni, että nyt se taas sitä kirjoittaa. Äänesti salaa Nils Thorvaldsia. Mutta että salaa, voi kauheata. Voi hyvää päivää, että voi ihiminen olla tyhhhhmä. Uhhhh.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi