Onnellisia loppuja, kiitos, saanko vaatia nyt?

ma 12.10.2020

Väisäsen Petelle tiedoksi, että julkaisen Tikkasen Tainan in memorian -valokuvan heti, kunhan saan aikaiseksi. Sähköpostipalveluntuottaja teki joitain muutoksia postilaatikon ulkoasuun ja minä adhd:nä menin aivan sekaisin. Taoin päätäni tietokoneen ruutuun ja vollotin kovaan ääneen.

Nyt valokuva on keskustietokoneen muistissa. Ja kohta muutkin Peten valokuvat, joita on viime kuukausina lähetellyt. Peten yksi ulkoinen kovalevy sijaitsee tällä koneella ja kolmas työpöydälläni. Siinä ovat varmuuskopiot.

Minulla meni muun muassa sähköpostitavaran arkistointi sekaisin, kun sähköpostiini ilmestyi yllättäen ja pyytämättä kalenteri. En tee sillä vittuakaan, sillä ainoa, jota ymmärrän, on muumiaiheinen paperikalenteri.

Matti tuli pahimman epätoivokohtauksen aikana selän taakse ja sanoi rauhallisesti: Ota esiin asetukset. Ja sitten voilá! Kaikki järjestyi kuin elämässäni aina järjestyy. Itken ääneen ja mieheni ilmestyy selkäni taakse ja sanoo jotain rauhoittavaa tai tekee jonkin ihmeen. Esimerkiksi katkaisee köyden. No ei vainenkaan. Vitsivitsivitsi.

En enää muista, mitä asetuksista piti valita, mutta löysin kuitenkin täpän, jonka takana oli terveisiä sähköpostipalveluntuottajafirmalle. Kirjoitin suurin piirtein, että vetäkää siellä nyt vain käteenne, mutta haluan takaisin entisenlaisen sähköpostilaatikkoni. En löytänyt enää esimerkiksi haku-toimintoa, jolla etsisin saapuneista viesteistä Peten viestin, jonka liitteenä kuva oli.

Osa saapuneista viesteistä oli piiloutunut. Samalla tavalla kuin Kjell Weston Tritounus nyt. Löysin Tritonuksen omalta paikaltaan keittiön kirjahyllystä rivistä, jossa ovat omistamani Westöt. Tritonuksen piti olla keittiön pikku pöydällä Jouni Tossavaisen Taistelevien metsojen kaverina.

Bestikselle aloitin viestin näin ja lähetän sen sitten vasta, kun olen saanut muotoilluksi viestin. Millä tavalla saan kirjoittaa blogissa yhteisprojektissamme? Olen niin innoissani, etten saa oikein istuttuakaan. Yhteisproggiksestamme. Olisi taas tavarata siihen.

Kirjapino, josta etsin Kjell Westön uusinta, on otsikolla "Lupaan, kautta kiven ja kannon, Hannelelle, että luen Tritonuksen ja Lupaan kautta kiven ja kannon, bestikselle, että luen Juoni Tossavaisen uusimman romaanin". Uusimmassa Tossavaisessa on naimisesta sivulla 52! Kyllä luulisi minua kiinnostavan ja pakkohan on lukea kirja siihen asti, miten lause: "Missä maailmassa silkkipytty on elänyt, tai ehkä Ruotsissa naidaan toisella tavalla?" liittyy kokonaisuuteen.

Äärimmäisen kiinnostavaa!

"Perhana! Luin Philip Teirin Neitsytpolku ja se kertoi sivusuhteesta, joka alkaa vaivihkaisesti Facebookissa. (Etsi käsiin Neitsytpolku, se käynnistyy hitaasti kuin etana, mutta lopussa kiitos seisoo = loppu on ONNELLINEN!!!!!!!!!!!!!!!!! Siksi se oli ihana kirja!)

... NYT EN MENE TÄHÄN, sillä tänään laskutan. Kjell Westön uusimman meinasin aloittaa Neitsytpolun jälkeen ja prkl kirja on mennyt piiloon. Etsin sen vaikka kivenkolosta ja luen alkuun urakalla. Pakko pitää Westöstä, sillä olen melkein tyypin koko tuotannon lukenut. Tai ainakin pakko yltää yli pitkäpiimäisen alun. Uskon, että kirja paranee siitä - paranihan Neitsytpolkukin, vaikka jossain sivulla 95 ajattelin, että voi hyvää päivää."

Kuka oikeasti laatii kirjojen takakansitekstit? Toivottavasti eivät kirjailijat itse. Tartuin Neitsytpolkuun Iisalmen Suomalaisessa kirjakaupassa viedäkseni sen kassalle, kun luin, että romaani on viisas ja haikeanhauska. Aluista ja lopuista, intohimosta, joka syntyy vähitellen.

Duoda, duoda. Sangen vähitellen intohimo romaanissa syntyi. Suorastaan madellen ja mikäs adjektiivi minulla olikaan ensin mielessäni. Niin. Pakko tunnustaa. Aneeminen. Ajattelin, että no jopas, onpa harvinaisen aneeminen suhde. Missä on intohimo? Ei saatana ei tästä mitään tule.

(Anteeksi, Hannele, tänään kiroilututtaa, sillä viikonloppuna itketti niin ssssssss ikana.)

Ei intohimoa oikeasti kirjassa tullut, mutta tuli niin onnellinen loppu, että sekin itketti minua viikonloppuna, Neitsypolun loppu oli niin ihana, ja Riitta Niemen psykofysioterapia, itkin kuin vesipuotous, mutta siitä joskus myöhemmin. Nyt on pakko tehdä laskut.