Pia Valkonen

Aikaisia aamuherätyksiä

ke 21.10.2020 aamulla

Eilen lähetin tällaisen viestin:

"Huomenta, tänään herätys oli klo 5.45. Oon tosi tyytyväinen itseeni, sillä jos kykenen edes kerran viikossa tällaiseen suoritukseen (tämä on jo toinen kerta tällä viikolla. Viikon aluksi herättiin klo 5.30), olen lopun viikkoa polleana.

Kiitos isosti Claes Anderssonin runoista. Ne vetoavat minuun samalla tavalla jännittävän kutkuttavan pienesti kuin Jenni Haukion runot. Nobelin palkinnon saajasta, Louise Glückistä, sanottiin, että sen runot ovat helposti lähestyttäviä. Uskaltaisikohan ensi kertaa elämässä ostaa täysihintaisen runokirjan, kun Louise umlaut-Gluckin (umlaut-Glyck, kuten Hannele kirjoitti ton, lähetti viestin, että kuka helvetin Louise umlaut-Gluck ja minä vasta iltauutisten aikaan, kun tuli uutinen kirjallisuuden Nobel-palkinnosta, tajusin koko kysymyksen.)?

Minä toivoin, että olisin saanut tänään lähteä viemään Syväniemen-työmaalle elokuva-Tomille ja rakennusinsinööri-Heikille telinejalkoja.

Aamulla oli kuitenkin niin jäinen keli, että Matti ei laskenut minua. Mulla on rillit taas menneet niin huonoiksi -,pinta on pilalla, kun en voi pitää suojalaseja, vaikka suojalaseissa on miinukset, mutta mulla menee aina puoli päivää tottuessa toisiin silmälaseihin, en voi puolta päivää olla puolisokea, - että en kunnolla näe ajaa pimeässä. Nyt aamulla oli sekä pimeää, liukasta ja meillä SRG-pakussa paskat renkaat. Kun ilma päivällä vähän lämpeni plussalle, kävi ilmi että joo, tulevat toimeen ilman telinejalkoja.

Hööh, ajattelin, sillä olisin voinut autossa kuunnella L. Onervan Mirdjan loppuun ja olla samalla hyödyksi firmalle.

Mitä näistä luit (ks. liite) kirjoittamisen aineopinnoissa vai oliko teillä eri lista silloin? Minä vielä mietin, jätänkö taas väliin Salaman Juhannustanssit ja otan sittenkin luettavaksi Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia. Mulla on Kissani Jugoslavia ollut pokkarina vuosia, mutta jotenkin olen kaihtanut sen lukemista. Ajattelen, että se on liian rankka tai jotain.

Mulla on mielessä kirjallisuusopintoihin sellainen punainen lanka, että kerään nuoren naisen kehityskertomuksia. Mirdja 1900-luvun alun naisen seksuaalinen vapautuminen, Sonja O 1980-luvun lopun uusegoistisen ajan vapautuskirja ja Monica Fagerholmin Diiva 1990-luvun lopun.

Tietysti listalla on Mukan Maa on syntinen laulukin. Mutta! Maa on syntinen laulun kirjoittaja on mies. Minua kiinnostavat naisten kirjoittamat autofiktiot. Ei miehen kuvaus naisesta. Tietenkin olisin voinut vertailla naisten ja miesten kuvausta. No, mulla ei ole yhtään Mukkaa hyllyssä. Olkoon. Romaanihenkilön kuoleman haluan ehdottomasti lukea tässäkin tenttitarkoituksessa. Se on niin runsas, että jotain on varmaan jäänyt multa huomaamatta edellislukukerroista.

Hitsi, nyt kun katsoin kirjalistan ja googlasin Bo Carpelanin Alkutuulen, tuli mieleen, että jos sittenkin vaihtaisi Vartion Hänen olivat linnut pois. Oon joskus nuorena nähnyt Hänen Lintunsa televisionäytelmänä ja se oli - minun nuoreen mieleeni - supersupertylsä.

Nyt! Kaivan Vartion hyllystä ja luen pätkän. Jos imaisee, hyvä. Jos ei imaise, tilaan Carpelanin Huutonetistä.

Noin. Ei imaissut. Oli dialogia dialogin perään ja varmaan topatuilla linnuilla oli romaanissa jokin hieno symboliikka. Ei semmoinen nappaa! Toimittaja mikä toimittaja olen. En jaksa symboliikkoja. Siispä Carpelania tilaamaan!

Koetin Carpelania lukea joskus, kun opiskeltiin kirjallisuutta. Kolme sisarta taisi olla. Ei kun! Se oli Lars Sund ja Kolme sisarta ja lukukokemus oli niin unettava, että ajattelin, etten koskaan enää lue Carpelania. Hm. Carpelan poloinen, joutui lukupannaan Sundin takia. Tämähän on ihan loogista synestesiasta kärsivälle adhd:lle. Bo Carpelan ja Lars Sund, sama henkilö, ihan selkeästi, eikö vaikka?

Joo, Puumalaan jos mennään reissulle, kun Matti on taas jossain vaiheessa Lyytikkälässä, käymme vain haudoilla. Puumalassa oli jo toissa viikolla (luin Puumala-lehdet viime viikoilta vasta äsken.) seitsemän koronatapausta. Joku oli tuonut koronan Ylläkseltä ja mennyt sitten terveyskeskukseen labrapäivänä ja levittänyt tautia. Siitä ei Puumala-lehdessä ollut, menikö Ylläs-tapaus koronatestiin vai muuten vain labraan teekoossa.

Miten sujuu kirjoittaminen? On pitänyt kysyä, mitä tapahtui sun blogille? Se, kuten kirjailija Siina Tiuraniemen Ihminen välissä -blogi, ovat menneet kirjautumisen taakse.

Tämmöinen on tullut viesti: ´Tämä blogi on vain kutsuttujen lukijoiden käytettävissä. Ja näyttää siltä, että sinua ei ole kutsuttu.´ Olen niin superhuono näiden kanssa, että aina välillä olen käynyt katsomassa, josko google-blogspot olisi päästänyt blogistit kirjautumispakosta. Mulla on google-tili ja sähköpostiosoite: lehtipiika@gmail.com . Kun Jouni Tossavainen aloitti bloginsa Kuva ja Sana joskus vuonna 2007 tai 2008 tai jotain, sinne piti mennä google-sähköpostiosoitteella. Jouni teki mulle oman gmail-säpon tätä varten. Olin joku pia numero 109834698 ja sitä jaksoin surra ja valittaa kovaan ääneen. Pia numero tsiljoona miljoona. Tusinatavaraa siis.

Viikonloppuna siivottiin pihaa. Vihaan haravointia vieläkin enemmän kuin runoutta ja kirjautumisia eri järjestelmiin, joten Matti joutui tarttumaan haravaan. Sen sijaan tykkään nostella painavia tavaroita, joten tein 380 kilon metalliromukuorman ja kannoin 28 kiloa lyijyakkuja (2 kpl) kuomukärryyn. Tosin noin jäte... ei kun raaka-ainemetallit eivät olleet kappaletavarana kovin painavia, kun metallikuorma koostui lähinnä lumesta lyttyyntyneistä autopressukatosten rimoista. Oli siellä Matin siskon 50-vuotisjuhlakatoksenkin rimat ja nyt harmittaa! Niistä olisi voinut saada taidepihaan taulutelineitä. Matti kyllä sanoi, että kohta sinä kaivat nämä kuomukärrystä takaisin, sano minun sanoneen. Minä olin niin adrenaliinia täynnäni, että huusin takaisin, että EN VARMANA. Hyvin Matti tuntee mut. Kun paiskoin niitä tankoja eilen Reteko Oy:n raaka-ainekasaan, aloin miettiä, että jos ihan muutaman hakisin takaisin kasan päältä. Olin heitellyt ne niin kauas, että olisi varmaan jalka katkennut, jos olisin lähtenyt metallikasaan kiipeilemään.

Saatiin 30 euroa! Hitsi! Taidan alkaa ajella pakulla pitkin maaseutua ja kysyä maataloista, onko niissä poisvietävää romua. Romuissa oli Matin kasaan nuijima astianpesukone. Kuulema Matti ruttasi astianpesukoneen meidän entisellä Mietaa-kuorma-autolla. Mietaa oli Kurikan metallin entinen kuormuri, jossa oli nostin. Koska Kurikan metalli kuljetti sillä pitkiä putkia, lava oli superpitkä. Mietaa kuitenkin ruostui tossa pihassa käyttämättömyyttään romuraudan tasolle. Ei me sitä loppujen lopuksi paljoa tarvittu. Lähinnä nosturin takia sen ostimmekin ja toimihan Mietaa mainiosti siirrettävänä rakennustelinealustana Pielaveden maneesityömaalla.

Kupariakin oli vähäsen kuormassa. Kupariputkia.

Ensi viikonloppuna pihashow jatkuu. Sitten pitää tilata paikalle kaivinkone. Kurtturuusu ei käsipelissä lähde. Se on päässyt vuosien aikana kasvattamaan kokonaisen maanalaisen maailman. Juurakko on aivan hirmuisen kovaa puuta ja juuret neliömetrien suuruisella alalla sikin sokin."

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi