Pia Valkonen

Йя-Хха

Dokumentti (Jja-Hha, 36. min.) vuodelta 1986. Ohjaus Rashid Nugmanov

ma 26.10.2020

Lähetin tämän linkin tyttärilleni maailmalle - Helsinkiin ja Jyväskylään:

https://vimeo.com/468103724

"Йя-Хха» — короткометражная лента режисёра фильма "Игла" Рашида Нугманова, снятая в 1986 году за две недели. Фильм известен тем, что в нём снялись «отцы» русского рока."

Sain linkin virtuaalisesta Kino-Kubista ja päätin, että maksan Suomi-Venäjä-seuran jäsenmaksun täysimääräisesti sekä myös mieheni jäsenmaksun. Toveri Vanhempi Huoneenrakentaja kävi lauantaina lempeästi huomauttamasta asiasta. Tai oikeastaan ei edes huomauttanut, mutta niin päätin.

Käskin tyttärieni katsoa videon tarkkaan. Lasten biologinen isä Leonid saattaa vilahtaa dokumentissa. Hän oli 1970-luvun lopusta osa Leningradin undergroundia. Leonidin toinen vaimo Inessa oli kuulema taiteilijapiireistä, boheemi ja Leonid, Inessa sekä Ljova-poika asuivat dokumentin kuvauspaikoilla Ulitsa Rubinšteinilla. Ensimmäisen avovaimon, Tatjanan, tapasin syksyllä 1997 Pietarissa. Leonidin vauvana hoitamaa Ksenia-tytärtä, joka oli Tatjanan biologinen lapsi, en onnistunut tapaamaan.

"Dokumentaalinen elokuva sijoittuu tuttuihin kulmauksiin Nevskin, Rubinsteinin ja Pushkinskaja kadun maisemiin, joissa Pushkinskaja 10 nousee kulttimaineeseen Suomessakin."

Kävimme tyttöjen ja Matin kanssa juuri noilla kulmilla elokuussa 2014, kun Leonidin kuolemasta oli kulunut kaksi vuotta.

Leonid kuunteli Kinoa ja fanitti Viktor Tsoita. Leonid toi tytöille Pietarin-käynniltään hupparin, jossa oli Viktor Tsoin kuva. Nyt huppari on Marialla käytössä. Tuliainen oli pitkään aivan liian iso kummallekaan tytöistä.

Kirjallisuustentti ja kaiken teoria

Venäjä-seuran jäsenmaksun maksaminen on vain jäänyt. Sille ei ole selitystä. Muudan mahdollinen selitysyritys on se, että Leonid ja Venäjä kuolivat minulle lopullisesti joulun 2019 alla, kun lähetin Matin Roomaan parantumaan auringonpuutealikierroksistaan. Sain Matin olleessa Roomassa kopioitua äidin kirjeet Ulla-siskolle vuosilta 1967 - 981 masennukseen sairastumiseen asti. Se on sellainen aarteisto, joka avaa paljon asioita.

Kopioin kirjeet Vieno Sorjosen (os. Tiusasen s. 1920, k. 1996) tyttären lapsille Marialle ja Annalle sekä vielä heidän ortodoksikummitädilleen Paulalle, jonka kirjeitä isosiskolleen löytyi äidin kirjeiden lomasta. Samaan kirjekuoreen oli Ulla-esikoiselle pantu pikku siskon tervehdyksiä, jotka laajenevat hienoksi kaunokirjallisuudeksi yhdessä äidin kirjeiden kanssa.

Meidän perheessä on aina osattu ilmaista.

Kirjeitä kopioidessa - hommassa meni monta päivää - huomasin, miten Leonidin ote minusta hävisi. Samalla koko Venäjä tuntui kuolleelta. Tai kumpikin asettui ikään kuin omaan kohtaansa elämänhistoriassa ja tuli tilaa Matille. Matti ei vielä silloin päässyt irti kiusaajistaan, mutta ilmeisesti jokainen askel on ollut välttämätön. Askeleet taaksepäin. Sekin oli merkittävää, kun haimme firmalle uuden OBY:n Pielisjärven kylältä.

Yhteisillä töillämme ja reissuillamme Matin kanssa annoimme tynnyreille ja satiaisille kyytiä, wuuuuh, ne lähtivät vähitellen pyörimään poispäin elämästämme, kuten Istukkaryhmän whatsapp-keskustelussa oli puhe. Kiitos kielikuvasta! Wuuuh, sinne menevät ja vauhdilla sitten, kun saimme tynnyrit liikkeelle!

Vanhemman huoneenrakentajan käynnin jälkeen voimaannuin lauantaina niin, että pesin painepesurilla Pyryn likaamat matot. Toinen niistä on jo takaisin paikoillaan. Siinä oli sen päivän energiat. Sunnuntaina kannoin kattopellin palasia ja jokusen kappaletta telineenosia konttien väliin sekä katkoin pihatattarit. L. Onervan Mirdja edistyi ulkotöiden aikana vain vähän korvakuulokkeilta. Laskin, että äänikirjaa on vielä jäljellä melkein neljän tuntia.

Päätin, että KIRA113-tentin teen vasta ensi vuoden alussa. Pihan siivous kestää vielä monta viikonloppua. Urakka tuntuu aivan mahdottomalta ja mieskin vaikuttaa keksivän aina jotain pakollista muuta, jota pitää hoitaa, kun olisi pihansiivouskelit tai pitäisi.

Jos en tenti KIRA113:a heti, voin tenttikirjojen välissä lukea jotain omaakin. Innostuin Stephen Hawkinsin ja Leonard Mlodinowin Suuresta suunnitelmasta niin, että kirja hujahti maailmanselityksineen ja M-teorioineen puoliväliin huomaamatta.

Jehovan todistajat tuntuvat olevan ainoita, jotka ovat esimerkiksi tiedostaneet sen, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Ihmisen ruumis hajoaa alkuaineiksi. Tästä oli meillä sisarten kanssa oma tutkiskeluhetkensä siinä yhteydessä kun sisar-Marianne näytti, mitä ihmiselle tapahtuu kuolemassa. Sisar-Tarjalla oli lappunen, jossa oli hajoavan ruumiin pitoisuudet. Kun 70-kiloinen ihminen kuolee, hänen ruumiistaan voitaisiin saada esimerkiksi 770 grammaa fosforia.

Fosfori on alkuaine ja lannoitteiden perusta, joka on loppumassa maaperästä. Fosfori pitäisi saada roskakaloista kompostiin ja vaikkapa ihmisestä (pissa?) takaisin syötäväksi. Sinne nauriin ja retiisin juureen ja mitä niitä onkaan niitä kaikkia semmoisia, joita Petturi Urpo (kök.) käy lauantaisin viehko kori käsivarrellaan Turun torilta keräämässä.

Tämä oli hauska teksti:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/kolumni/artikkeli-1.1221196

Kun ihminen kuolee, on kuin liekki puhallettaisiin sammuksiin. Tietoisuus sammuu, puuh, sanoi sisar Marianne ja hänen korviensa iloisenvärikkäät korvakorut heilahtivat. Kristuksen toisesta tulemisesta on Jehovan todistajien sivuille valittu tämä kohta Raamatusta:

”Kun Ihmisen Poika [Jeesus Kristus] tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.” (Matteus 25:31–33, Kirkkoraamattu 1992.)"

Jostain syystä tuomitseminen on monelle uskovaiselle ja monen uskontokunnan kannattajalle tärkeää. Se on minusta kummallista.

Ja Matteuksen evankeliumin kohta on minusta hyvin hyvin ärsyttävä. Mieluummin olen älykäs vuohi kuin tyhmä lammas. Lisäksi en ole voinut suhtautua lampaisiin rakentavasti sen jälkeen, kun luin Yuval Noah Hararin Homo Sapiensin - ihmisen lyhyen historian. Kävimme sen katsomassa myös Kansallisteatterissa Marian kanssa. Maria silloin vielä suostui liikkumaan äidin kanssa. Nyt hän vain ärisee minulle puhelimessa.

Hararin mukaan lampaat on jalostettu tyhmiksi. Ihminen on tyhmistänyt lampaita omiin tarkoituksiinsa. Sama koskee lehmiä. Kyytöt eivät varmaankaan ole niin persoonattomia kuin ayshiret tai friisiläiset tehdaslehmät.

Olen minäkin taipuvainen ajattelemaan niin, että ihmisen kuollessa tietoisuus sammuu ja ruumis hajoaa alkuaineiksi - ja arvelen, mikäli oikein tulkitsin vuolassanaista Gregorios Nyssalaisen Sielusta ja ylösnousemuksesta, että saattoi hänkin ajatella sinne suuntaan:

"Greogorioksen ensimmäinen kysymys on, missä sielu voi kuoleman jälkeen olla. Ruumis muodostuu alkuaineista (kreik. stokheion, silloisista tunnetuista alkuaineista, tämäkin oli Stephen Hawkinin ja Leonard Mlodinowin kirjassa Suuri suunnitelma, vasta 1600-luvun loppupuolella Robert Boylen (1627–1691) korostaessa kvantitatiivisen kemian merkitystä, tunnettujen alkuaineiden määrä alkoi kasvaa, ja tieteellinen kemia sai suuremman jalansijan. tämän kopsasin nopeasti netistä jostain historian oppikirjasta.) eli maasta, tulesta, vedestä ja ilmasta, jotka kuoleman jälkeen hajaantuivat kukin omalle taholleen ruumiin hajotessa." (Gregorios Nyssalainen Sielusta ja ylösnousemuksesta johdanto, s. 16)

Nyt pitää yhdessä Hawkinin ja Mlodinowin Suuren suunnitelman kanssa lukea vielä Sielusta ja ylösnousemuksesta teoksen suomentaneen Marke Ahosen viitteet. Siellä tulee juuri s. 37 - 40 selvitystä Nyssalaisen ja sisarensa Makriinan ajan filosofisista käsitteistä. Platonismi oli kova sana tuolloin ja esimerkiksi Origeneen opit, jotka paistavat Nyssalaisen tekstissä, on ajateltu olevan sinne jälkikäteen ujutetut.

Origeneen ajatukset ovat ortodokseillekin jotenkin kova pala, mitähän tähän sanoisi veli Juksu, Johannes Mäntymäki, olisipa mukava käydä hänen kanssaan vihdoin teologinen keskustelu. Veli Juksu oli ainoa ortodoksi, joka piti minuun yhteyttä Solea-jeremiadinin pikaisen lopun jälkeen.

Mitä veli Juksu sanoo apokatastasiksesta?

Origeneshan toi rakastamani apokatastasiksen julki ja häntä siteeraa muun muassa lempiteologini Kallistos Ware, jos ette vielä ole blogistani lukeneet, siteeraamalla kirjansa Sisäinen valtakunta viimeisessä lauseessa pyhittäjä Siluan Athosvuoreltaista siitä, että helvetissä ei ole ketään: "Rakkaus ei voi sietää sitä. Pitää rukoilla kaikkien puolesta."

Eikös olekin helppoa kuin heinänteko tämä teologisen ajattelun hapuilu ja ekumenia? Voiko kaikkea tuon selvemmin sanoa?! Minä kuitenkin edes yritän niin kuin matikan tunnilla Kärkölän yläasteella Järvelässä Pentti Huttusen tunnilla. Huttusen Pena oli ihan unelmien matematiikan opettaja. Vaikka en oikeasti tajunnut hevon kukkua juuri mistään, Huttusen Pena arvosti yritteliäisyytäni yseillä todistuksessa.

Kait minä jotain sain sökellettyä koepaperiin sitten, kun matematiikan todistusnumero ei tippunut edes lukiossa. Tietysti paljosta on kiittämäni valokuvamuistiani. Valokuvat päässäni eivät enää ole entisenteräviä, joten on nyt pakko melkein 60-vuotiaana alkaa ajatella. Ajattelen keskustelemalla.

Nyt keskusteluja on ihana käydä Matin kanssa, sillä hän on ihan haka aritmetiikassa, algebrassa ja etenkin kolmiulotteisessa ajattelussa. Tunnepuolelle Matilla ei ole oikein muita sanoja kuin se, mitä Korpislaisessa seksuaalikasvatuksessa sanottiin: "Vittu on vittu, vaikka se olisi sian otassa." Tämän hän on vuosina 2017 - 2020 toden totta elänyt todeksi. Minkäs sille voi, että roskasakista irtautuminen on ollut vaikeaa. Koetin minä häntä sieltä pois kiskoa, mutta oli se kulkaa kauhean vaikeata.

Matin aivot ovat rakentuneet eri tavalla ja olen minä tollona häntä toki pitänyt, sillä minun aivoni ovat rakentuneet verbaalistiikan varaan enkä ole saanut nenääni ylös omasta navastani tai katsettani kääntymään kuolevasta Leonidista - joka oli vähällä imaista minut mukaansa 7. elokuuta 2012, kun hänen kuolemansa oli kahden tunnin päässä - kuin vasta joulun 2019 alla, kun Matti oli Roomassa.

Yhdessä olemme lyömätön yhdistelmä! Lyömme tynnyrit ja kahelit!

Nyt keitän toiset aamukahvit ja syön palasen leipää. Ehkä en syö Haapaniemen valkosipulihaukea, sillä pitää viettää päivä, iltapäivä ja ilta Matin kanssa samassa autossa. Käymme keräämässä Lyytikkälän perennat Ristiinan ja Suomenniemen posteista, jonne ne tulivat hajasijoitettuina. En tajua, mikä juttu tämä on. Schenkerin piti toimittaa perennat talomuseolle, mutta sitten alkoi tulla Matin puhelimeen tekstareita. Osa tosiaan meni onnistuneesti Ristiinaan. On kyllä asiat jotakuinkin sekaisin postissa tai sitten alkuperäistoimeksianto on lähtenyt Lapinlahdelta Anjan pihaboutiquesta vääristyneessä muodossa.

Matti on niin superhuono reklamoimaan, mutta jospa mies nyt hieman tinkisi ylimiellyttävyydestään. Ylenmääräinen miellyttämisen halu on johtanut melkein tämän avioliiton ja firman tuhoon.

Matti ei millään alkanut uskoa siihen, että rakastan häntä enkä aio jättää. Minä uhkasin jättää, mutta siinä tapauksessa, että suhteemme ei parane. Suhteemme ei parantunut, sillä Matista pitivät kiinni ainakin tynnyrinainen kiristyksillään ja ou nou -nainen säälittävyydellään. Jokainen Matin poislähtö hänen vuokraläävästään oli kuulema kuin hylkääminen. Nainenhan teki varattuun mieheen takertumisesta taiteenlajin. Tämä löytyy Väestöliiton sivuilta tarkasti psykoterapeutti Richard Tuchin tunnistamana syndroomana.

Koska Matti ei kyennyt irrottautumaan kikkelissään roikkuvista takiaisistaan, minä pidin muurina muun muassa Leonidin haamua. Tai Leonid piti minusta kiinni haudankin takaa. Olin imeytymässä hänen kuoleviin silmiinsä. Kahden tunnin päästä olisin tullut vedetyksi kuoleman rajan toiselle puolelle, ellei Annaa olisi aftan takia pitänyt käyttää Lapinlahden terveyskeskuksessa.

Matti on ollut helvetissä. Ihan omatekemässään. Masennus on kieltäytymistä. Helvetti. Ja masennuksesta ei toista voi kiskoa pois. Toki minä sitäkin yritin ja talutin syksyllä 2018 itkevän miehen työmaalle. Sinne hänet sain, mutta en irti saatanoistaan. Syksyllä 2018 kikkelinaisten pommitus oli jatkuvaa. He vetivät miestäni lääviinsä.

"Rakkauden viilto on kovin kidutus..." (Kallistos Ware Sisäinen valtakunta s. 337). Tästä joskus jatkan. Nyt Matti tuli työmaalta ja keittää toiset aamukahvit. Saa keittää itse K-Kaupasta tuomansa Juhla Mokat, sillä minulla olisi ollut tarjolla vain tummapaahtoista kahvia.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi