Vaihdetaan persut vihreiden tilalle hallitukseen kutistumaan

ma 7.9.2020

Kepun uusi puheenjohtaja Annika Saarikko vastasi Ylen aamussa hyvin toimittaja Roosa Kettumäelle. Hän ei suostunut lakastumaan huonoihin kannatuslukuihin: "Ei voi olla niin, että kun olen tähän halunnut olisin heti alussa sitä mieltä, että kaikki menee pieleen."

Olen aina koettanut huutaa sitä, että Vasemmistoliitossa toimiminen oli todella lannistavaa juuri huonoihin kannatuslukuihin surkastumisen vuoksi. Puoluekokouksesta puoluekokoukseen kenttäväkeä ei päästetty puhumaan poliittisista kysymyksistä - pääosissa oli valaa - katteetonta - uskoa vaalivoittoon.

Vittu, ihmiset lähtevät politiikkaan sen vuoksi, että muutetaan maailmaa - ei sen vuoksi, että ylletään vaalivoittoon joskus sitten ja vasta sitten joskus sitten aletaan vaikuttaa.

Professori Janne Saarikivi sanoi Ylen Jälkiviisaissa (muistaakseni 7.8.2020), että kepulla ei ole ollut oikein mitään omaa. Kokoomushallituksessa olivat kokoomuslaisia ja nyt puna-vihreässä hallituksessa ei sitäkään. Janne Saarikivi muistutti, että oikeasti alueiden puolella ei ole ollut kukaan.

Olen sitä mieltä, että jos vihreät ovat hirttäytyneet turpeeseen, pyyhkivät nättejä urbaanipeppujaan maaseudun työpaikoilla ja haluavat ostaa helsinkeihinsä kivihiiltä, vaihdetaan vihreät hallituksessa persuihin. Persut saisivat näin näyttää, mihin oikeasti pystyvät ja samalla hallitusvastuussa kutistuisivat sopivasti.

Jos tätä menoa jatketaan, meillä on seuraavissa eduskuntavaaleissa odotettavissa persujen johtamat hallitusneuvottelut. Ja sitähän me emme halua. Jonkun pitää uhrautua, sorge, vihreät.

Persut voisivat länkyttää maahanmuuttovastaisuuttaan länkyttämisen ilosta, mutta vassut pitäisivät huolta Suomen globaalivastuusta ja ihmisoikeuskysymysten toteutumisesta. Demarit miettisivät sitä, millaisin ehdoin meillä paperitehtaat säilyvät sekä siitä, että julkista sektoria ei myydä yksityisille jäteille. Petturi Urpo (kök.) saisi mussuttaa kuntien lomautuksista ihan niin paljon kuin haluaa.

Jos minä olisin saanut päättää tässä perheessä, mitä teen, olisin pestautunut kunnallisvaalityöntekijäksi täkäläisiin persuihin ja auttanut omalla työnohjauksen taidoillani tekemään todellisen ja konkreettisen vaaliohjelman. Olisin vetänyt tupailtamaisen ideointikierroksen, joihin ihmiset olisivat voineen tulla kertomaan oikeista asioista eikä pääosissa olisi ollut ehdokkaiden haaliminen.

Tiedän, että persuilla on esimerkiksi Lapinlahden taidemuseota ja museosäätiötä koskevia hyviä ja raikastavia ehdotuksia. Toivon, että asiat museosäätiössä eivät ole menneet ihan henkilökemiallisille myttyreille, jolloin raikastavia ehdotuksia ei edes kuunnella.

Tietenkin persujen kunnallisvaalikampanjan auttaminen olisi ollut pisto aviomiestäni kohtaan. Totta ihmeessä! Lapinlahden vasemmistolla oli etsikkoaikansa kymmenen vuotta sitten, kun olin puheenjohtaja enkä kelvannut yhdelle kahvinkeittimeensä juuttuneeseen kyrmyyn sekä hänen hännystelijöilleen, joihin valitettavasti lukeutui myös aviomieheni.

Uskon, että Lapinlahden persut tosin saavat sellaisen tupailtakierroksen tehtyä ilman minuakin. Ja konkreettisten asiakysymysten muassa tulee ehdokkaitakin.

Niin. Lapinlahden vassuissa ei muusta kunnallisvaalien yhteydessä puhuttukaan kuin siitä, että ehdokkaita tulee saada, ehdokkaita tulee saada, ehdokkaita tulee ja vaaliohjelmat, joita en ole enää ollut mukana laatimassa, ovat olleet aivan ympäripyöreätä scheßea. Kuntapalveluita on parannettava ja sitä rataa blaa, blaa, blaa.

Vuonna 2008 teimme Lapinlahden vassuissa yhdessä hienon ohjelman. Jokaiselta ehdokkaalta tuli vaaliohjelmaan konkreettinen ehdotus. Väisäsen Pete esimerkiksi ehdotti sitä, että kirjaston Aniara-näyttelytilaa pitäisi antaa omakuntalaisille näyttelyn pitoon ilmaiseksi ja SKDL-perinneyhdistyksen aikaiselta toimijalta, tervaskanto Pentti Rythiltä oli ehdotus siitä, että Lapinlahden kunta palkkaisi kahdeksan fysioterapeuttia vanhusten kotona selviytymisen tueksi.

Kukaan, joka silloin pääsi valtuustoon, ei sen koomin vaaliohjelmaa edes vilkaissut. Fysioterapeutteja ei kukaan muistanut eikä sen puoleen kädenojennusta  lapinlahtelaistaiteilijoillekaan.

Vähän aikaa sitten täkävassujen vuoden 2008 kunnallisvaaliohjelma tuli mieleen mieleen, kun luin Yle-uutisen Eksoten alueelta puhelimestani. Jostain syystä puhelimeni tuo minulle uutisia Puumalasta, Etelä-Saimaan levikkialueelta ja Matti Viialaisesta, joka on kuin onkin löytynyt vasusta Puumalan kunnantalon portailta, kuten isäni tapasi aina sanoa, se ei olekaan maalaisliittolaismielisten keksimä legenda, joka liittyy taistolaisinhoon, kuten luulin, mutta tässä ensin fysioterapiauutinen:

https://yle.fi/uutiset/3-11514480

Lappeenrantalainen Elsa Pekkanen on 91-vuotta ja haluaa asua miehensä Reinon rakentamassa talossa loppuikänsä. Hän on vuodesta 2016 lähtien harjoitellut kerran viikossa fysioterapeutin opastuksella:

"Harjoittelu alkoi vuonna 2016, kun Pekkanen huomasi lehdessä ilmoituksen, jossa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote haki vanhuksia fysioterapiatutkimukseen." (https://yle.fi/uutiset/3-11514480)

Uskon vakaasti, että kun jokin puolue aidosti antaa mahdollisuuden keskustella konkreettisista asioista eikä mähmäile sillä, että kun joku panee jotakuta,  juuri se jotakuta on valmis paistamaan, keittämään ja paneroimaan ja sitten joku kolmas, joka on kaiken liikuttaja ja kaiken yläpuolella, on tyytyväinen.

Ihmiset kiinnittyvät politiikkaan asioiden kautta ja on vain hyväksyttävä se, että kiinnittyminen voi tapahtua ehkä vain yhden asiakysymyksen vuoksi. Aidot konkreettiset asiat vähentävät populismia.

Jos persut joutuisivat hallitukseen, joutuisivat muotoilemaan viestinsä ja asiansa niin, että oikeasti pyrkisivät tekemään jotain niiden ihmiset, jotka pelkäävät työnsä ja toimeentulonsa puolesta, hyväksi.

En usko, että suomalaiset ovat yhtä tyhmiä kuin Amerikan keskilännen trumpilaiset.

Pukkilan vt. kunnanjohtaja Juha Rehula (pudonnut kesk.) muuten lausui Maaseudun Tulevaisuudessa viime viikolla, että ajassa olevien signaalien tulisi nyt sataa kepun laariin, jos kepu ei itse sössi asioitaan. Rehula on Janne Saarikivensä kuunnellut ilmeisesti, kuten myös Annika Saarikkokin. Hän henkäisi kuin hengen hädässä sanan aluepolitiikka tämänaamuisessa Ylen Ykkösaamussa.

Vaikka toimittaja Roosa Kettumäki (s. 1991 Iitti) on niin kymestä kuin vain voi olla, Saarikon henkäisy vaati rohkeutta. Etenkin Ylessä alueiden tai pienten paikkakuntien mainitseminenkin on tähän mennessä ollut kiellettyä.

Kiitos, Janne Saarikivi, olet kuullut rukoukseni. Kansan Uutisten kolumnissani kirjoitin tästä asiasta jo vuonna 2012 otsikolla Somero on kimalainen. Kopioin kolumnini tämän merkinnän loppuun, sillä se on niin hyvä!

Merkinnän lopussa on pötkössä kaksi kolumniani: Somero on kimalainen ja sitä ennen Yhdistystoiminnan ylistys. Tässä ensin linkki, sillä julkaisen molemmat kolumnini blogini Kansan Uutis -osastossa, jonne en ole tähän mennessä jaksanut panna mitään:

http://www.piavalkonen.fi/hallinta.php?etusivu=blogi&sivusto=kansan-uutiset

Juha Rehula lausui Maaseudun Tulevaisuus-haastattelussaan myös Vasemmistoliitosta ja minä taputin käsiäni vimmatusti. Näinhän minä olen kirjoittanut vuosien ajan, mutta samalla nähnyt selvästi, että kasvan koiranputkea ennen kuin Uusi Vasemmisto saavuttaa Lapinlahden:

"SDP loistaa nyt, mutta Rehulan mielestä vain yksi puolue on onnistunut luomaan nahkansa: vasemmistoliitto-SKDL. Sitä äänestävät nuoret ja "Tornion terästehtaan rautakourat". ´Tulevan puoluejohtomme pitää kertoa, miksi keskusta on olemassa. Itsetunnon nostaminen tulee olemaan seuraavalle puheenjohtajalle iso juttu.'"

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.1178104

Lapinlahden vasemmisto ry ei uudistu ennen kuin rehellisesti arvioi, miten on mennyt noin niin kuin omasta mielestä yhteisödegeneraation kanssa. Esimerkiksi seksuaalinen häirintä yhdistyksessä on kyllä minusta asia, jota pitäisi voida käsitellä avoimesti, mutta kun ei niin ei.

Löysin taas erän vanhoja puhelimia, kun mylläsimme viime viikonloppuna taloa ja heitimme ulos muun muassa kissan raapiman koirasohvan. Seksuaalinen häiritsijä on aloittanut kampanjointinsa jo silloin, kun minä tulin tähän avioon ja kuvioon. Häiritsijä myös kiusasi minut ulos yhdistyksestä.

Nakertamistyö oli joskus aivan avointa ja useimmiten hyvin pinnan alaista.

Tässä Kusarin kolumnini ajalta, jolloin olin innostunut. Sen jälkeen kahvinkeittimeen itsensä liimannut nautaeläin savusti minut Lapinlahden vassujen puheenjohtajan paikalta - järjestelmällisesti - olisi vielä savustanut minut ulos avioliitostanikin, mutta onneksi mieheni tuli järkiinsä:

http://www.piavalkonen.fi/kansan-uutiset/2020-09-yhdistystoiminnan-ylistys

Yhdistystoiminnan ylistys

Kansan Uutiset 4.11.2011

Ajattelin ehdottaa Lapinlahden vasemmisto ry:lle, että tuikataan työväentalo tuleen. Helpommalla päästäisiin. Oli nimittäin taas varsinainen yhdistystoiminnan ylistys, kun piti raahata murkkuja työväentalolle. Esikoinen kieltäytyi pukemisoperaatioista ja kuopus piti kantaa autoon.

Aina kun ilmestyin talon pihalle kantaen jotakin ulkovarastoon, kuopus kipunoivine ukkinsa Elisabeth Taylor –silmineen surautti auton keskuslukituksen päälle ja istui Bad Hair Day –pipo kulmakarvoihin vedettynä autossa, kunnes Ulla-tädin tekemä talkooruoka oli valmis.

Esikoinen testasi happamana muinaiselta pioneerikerholta jääneitä tusseja aimo kapallisen. Sentään jokin kosketus pinskuihin.

Toissa sunnuntai oli Lapinlahden työväentalon teemapäivä, jolloin pitäjän jokaisella vasemmistotoimijalla oli mahdollisuus viettää talolla vaikka koko päivä.

Kun perheemme saapui talolle, kuului talon sisältä sekä tehokasta kuopsutusta että innokasta kuovintaa lähtökuopissa.

Keittiössä kattilat kolisivat ja ulkovarastoon oli nyt, kun remonttiryhmä oli paikannut varaston seinät, helppo kantaa pakkasta kestäviä tavaroita.

Aloin vähitellen tulla toisiin ajatuksiin työväentalon armeliaasta tuhopoltosta, kun Eläkeläiset ry:n puheenjohtajamies purjehti sisään talolle ja alkoi vähäeleisesti imuroida salin lattioita.

Siihen asti olin arvostellut äänekkäästi Lapinlahden vasemmiston sukupuolittunutta työnjakoa, mikä on tarkoittanut sitä, että naiset ovat pitäneet suu viivana kahvipannun kahvasta kiinni ja poliittiset palopuheet on saanut pitää Pentti Ryth.

Lupaan, että puheenjohtajakautenani Suomen nuorin työväentalo politisoidaan ja sinne tuodaan muutakin punaista sanaa kuin kuopiolaisen Teatteri Kantin Pilliklubi. Emmekä missään nimessä vajoa niin alas kuin Lapinlahden demarit tai Töölön demokraatit. Lapinlahden demarit ovat uudelleen nimenneet työväentalonsa Alapitkän Pirtiksi ja Töölön demokraatit tiputtaneet nimestään sosiaalin.

Peruutin lopullisesti kaikki kärttyisät ajatukseni Uuden Lapinlahden kunnan vasemmistoista, työväentalon tuhopoltosta ja ruispuuron-keittoa-vai-letun-paistoa –keskusteluista, kun Varpaisjärven vanhemmat valtiomiehet rymistelivät teemapäivän huipentumaan – kuntavaalikokoukseen.

Eivät päässeet sopuun siitä, kumpi on vanhan Varpaisjärven kuntavaalivastaava ja päättivät olla molemmat.

Pia Valkonen

kirjoittaja on naimisissa Suomen nuorimman työväentalon rakennussuunnittelijan kanssa, jonka menestysresepti makaronimössö niitti mainetta työväentalon teemapäivän talkoolounaalla.

Tässä vielä lupaamani Somero on kimalainen -kolumnini:

Tässä Somero on kimalainen -kolumnini:

Somero on kimalainen

(Kansan Uutiset 3.2.2012)

Seuraavan kerran, kun Pekka Ervastin tai Timo Haapalan naama vilahtaa televisioruudussa, vaihdan kanavaa.

Vallan imelä kaksikko Ervasti ja Haapala osoittautuivat kuuluvansa vastenmieliseen mielikuvatuotannon upseeristoon, spektaakkeliyhteiskunnan valtaapitäviin, jotka esiintyvät sekä Hannu Raittilan Kirjailijaelämän prologissa että aina niin innokkaina hännän heiluttajina itseään vielä suurempien ja vielä kovempien vallankäyttäjien edessä.

Mäntyniemen pesänjakajien viesti nimittäin oli se, että ai, jukra, miten kovia jätkiä Lipponen ja Niinistö ovat. Nämä kun uskalsivat itkettää Arja Alhoa, Virpa Puistoa tai muita vähäisiä sosiaalitanttoja.

Soinilandiankin Ervasti ja Haapala analysoivat pakettiin pamfletissaan. Maalla ei ole kuin viheliäisiä vekselivetoisia pienyrityksiä ja mäyräkoiran taluttajia.

Koska tunnen läheisesti erään viheliäisen ja velkaantuneen pirun pienen yrityksen, kiitän tässä yhteydessä mitä lämpimimmin potkusta suoraan kasvoihin.

Hyvä on, kaupunkilainen luova luokka, Ervastit ja Haapalat, tervetuloa lomalle tänne, teitä odottavat aina niin auliit palveluyritykset. Olemme rahasta valmis nuolemaan vaikka varpaanvälinne, mutta kunnioitustamme ette ansaitse.

Samanlainen pieni on viheliäistä ja maalaiset köyhät sucks –asenne on jostain New Public Management –demaritehtaasta päässyt Vasemmistoliittoonkin.

Puolueen virtuaalisessa kuntaryhmässä, joka on elämäni eliksiiriksi muuttunut, olen päättänyt loppuun asti puolustaa sellaisia pikkuruisia umpikepulaisia taantumuksen pesäkkeitä, kuten vaikkapa pahaiset Merijärvi tai Tervo.

Minä jos kuka tiedän, mitä on yrittää umpikepulaisessa kunnassa olla edes jotain mieltä. Saa pelätä henkensä ja elantonsa edestä, mutta se ei kuitenkaan oikeuta viemään meiltä lähidemokratian tai suoran demokratian työkaluja. Olen vakaasti sitä mieltä, että kulman takana on oltava se oma kepulaismielinen kunnanjohtaja, jota, jos muu ei auta, kuntalaiset saavat käyttää kusitolppanaan.

Rautalammilla tämä muuten nähtiinkin takavuosina. Sosiaalisopassa rypeneenä muuan sosiaalitoimen asiakas tarttui kunnanjohtajaa kunnantalon aulassa raivelista. Me Lapinlahdella myllärin rouvan kanssa olimme sitä mieltä, että olisimme voineet olla mukana mielenosoituksessa ojentamalla tälle suoralle demokraatille jonkinlaisen astalon.

Pia Valkonen

otsikko tulee diplomiekonomi Risto Anttosen kirjasta ”Miksi kunta menestyy?”, jota ei ole ehditty lukea kolumnin pohjatiedoiksi. Mielenkiintoista on, että Someron ei pitäisi menestyä eikä kimalaisen lentää. Somero on pieni, maalainen ja jäi Suur-Salon ulkopuolelle. Oletettavasti Somerolla on vahva vasemmisto. Sen viime kuntavaalien ohjelma löytyy netistä.