Pia Valkonen

Avioliitto, uusioperhe, rakennusliike ja muut varauksin antautuneet minät

Työnohjauksen työkalut mikroyrityksen johtamisessa keskellä karaokekapitalismia

to 3.9.2020

On tämä vain niin hyvä, vaikka itse sanonkin. Toki tässä olisi voinut olla enemmän työnohjausta, jota opiskelin, mutta kun nyt se vasta alkaa. Käytän työnohjauksen työkaluja mikroyrityksen johtamisessa. Kun hain koulutukseen, ajattelin, että tässä on minulle jonkinlainen uusi ura, mutta sitten kahden vuoden potemisen, kärvistelyn ja sitkuttelun jälkeen, tajusin:

Matti Valkonen on edelleen aviomieheni emmekä ole päässeet tästä vitun rakennusliikkeestä eroon. Niinpä, otan lusikan kauniisti käteeni ja jatkan valitsemallani linjalla.

Tässäpä alkua. Julkaisen lopputyötäni pienissä erissä ja joitakuita lukuja jätän  välistä julkaisematta. Ehkä. Tässä yhteydessä pitää kiittää esikoistani Mariaa. Hänen kirjahllystään Vuosaaresta pöllin pari lähdeteosta: Jonas Ridderstålen ja Kjell Nordströmin Karaokekapiltalismi - älä hyväksy jäljitelmiä sekä Boris Curylnikin Resilienssin.

Marian tiedonhalun ja todellisuusuteliaisuuden ansiosta lopputyölläni on nimi. Tämä hurlumhei, jonka pyörteissä olemme pakotetut surffaamaan typerillä saippuakoteloillamme vailla märkäpukua, on nimenomaan karaokekapitalismia. Reslienssi-kirjasta ammensin sen, että on mahdollisuus selviytyä vaikka keskitysleirioloista ja silläkin on merkitystä, että elää, vaikka lopulta heittäytyisi  porraskuiluunsa, kuten Primo Levi.

Resilienssi on minulla vielä Marialle palauttamatta. Koetan muistaa palauttaa sen.

Kirjoitin toissapäivänä, että minulla on tytär, Anna, joka on todellakin on tullut tšuvassi-isäänsä ja pystyy varmasti julman ja primitiivisen perusluonteensa (nämä ovat ehdottoman hyviä ominaisuuksia oikein käytettynä!) tappamaan saaliseläimiä paljain käsin Siperian pakkasissa.

Minulla on toinenkin tytär, johon voin luottaa globaalikapitalistisen järjestelmän romahtaessa omaan mahdottomuuteensa. Hän on tämä resilienssi-Maria. Tundralle joutuessaan Maria hymyilee valloittavaa hymyään ja sanoo lähestyvälle susilaumalle: "Hei, nimeni on Maria, sanon tämän vähän epäselvästi, sillä olen cp-vammainen ja kuten huomaatte, käytän liikkumiseeni tuolia. En siis voi saalistaa. Mitäs jos te pyydystäisitte yhdessä vaikka jonkin lumipuhvelin ja sitten katsottaisiin, mitä etnofuusioruokaa äitini voisi siitä valmistaa kaikille. Tottahan tykkäätte kaikki currysta?"

Lopputyön sisällysluettelo ja johdanto, johdon ja esimiesten työnohjaajien koulutusohjelma, Johtamistaidon opisto (JTO), TO23-kurssi 2018 - 2020

Sisällysluettelo:

1. Johdanto

1.1. Avioliitto

1.2. Uusioperhe

1.3. Lapiomies tmi omaksi iloksi ja konsultoinnin alustaksi

2. Otteeni

3. Poikkitieteelliset taustateoriani
Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia, semiotiikka, sosiolingvistiikka, yleinen kielitiede ja Vieno Tiusasen teologia

4. Resilienssi

5. Rakennusliike yhteisenä yrityksenä

5.1.Rakennusliikkeen johtamisesta
Proppilais-strukturalistisen kirjallisuusteorian valossa

5.2. Rakennusliikkeen johtamisesta työnohjausmetodein

5.3. Lisää tarinoita

5.4. Aputoiminimi Lehtipiika ei elpynyt

6. Avioliitto ja -rikokset

7. Eespäin tiellä taistojen

8. Uusioperhe käytännön koetuksessa

9. Kaikkea se kestääkin

10.  Reformulaatio

11.  Loppusanat

12.  Lähdeluettelo

1. Johdanto

Karaokekapitalismissa voi tapahtua mitä tahansa ja milloin vain. Yhtenä hetkenä olet huipulla, toisella hetkellä valaan vatsassa, kuten Vanhan Testamentin Joona. Saatat joutua syvemmälle valaan ruoansulatusjärjestelmään, mutta yhtä lailla, jos Luoja suo, valas oksentaa sinut kuivalle oikeaan paikkaan kuivalle maalle ja voit jatkaa missiotasi. (Nordström, Riddersråle, 2004)

Oikeaa aikaa ja oikeaa paikkaa on mahdotonta tietää etukäteen. Se on kiinni perhosen siiven hipaisusta toisella puolella maapalloa. Ja yritys- sekä työelämäoppaat julistavat armotonta sanomaa. On uitava tai upottava (Kurkilahti, Äijö 2007) tai oltava ketterä sekä tehtävä vähemmän ja ajateltava enemmän (Enbuske 2012, 42).

Uusliberalistinen kulttuuri ei ruoki pitkäaikaisia lojaalisuuksia. Uusliberalismi kolonisoi minuudet ja ainoa, mikä tuo edes hetken pelastuksen, ovat minän puolustusmekanismit (Julkunen 2008, 195). Ihmisistä muokkautuu vähitellen varauksin antautunut minä. Varauksin antautunut minä ei sitoudu liiaksi, mutta haluaa tilanteessa kuin tilanteessa – töissä, yrittämisessä, parisuhteessa - poimia parhaimmat palat. Aina voi nostaa kytkintä ja löytää uuden työpaikan tai paremman puolison.

Työnohjausopintojeni lopputyön otsikko on Avioliitto, uusioperhe, rakennusliike ja muut varauksin antautuneet minät. Tutkiskelen opinnoissani saamiani työnohjauksen työkaluja mikroyrityksen johtamisessa keskellä karaokekapitalismia, jonka kaveri en tosiaankaan ole.

Minulla ja aviomiehelläni on pienen pieni yhteinen yritys, Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy. Olen sekä yrittäjäkumppani että toimitusjohtaja, aviomieheni on hallituksen puheenjohtaja. Tarkoituksena on ottaa hallitukseen muitakin syksyn 2020 aikana.

Koko lopputyön olen laatinut käyttämällä työnohjauksellisen tarinallistamisen tekniikkaa (Ruutu, Salmimies 2016, 209). Olen etsinyt kirjoittamisprosessin aikana klassisen draaman kaarta. Ideana on myös ollut kognitiivis-analyyttisen psykoterapian reformulaatio.

Heti kun olin lukenut mainiosta Työnohjaajan oppaasta (Ruutu, Salmimies 2016) pari ensimmäistä lukua ryntäsin antamaan työnohjausta firmamme toiselle rakennus- ja restaurointimestarille. Työnohjaus alkoi hapuillen. Olin myynyt työntekijämme Iisalmen kaupungin nuorisotalon restaurointiprojektiin työhön osallistuvaksi vastaavaksi työnjohtajaksi ja ainoa yhteys meidän firmaamme oli melkein kahden vuoden ajan vain palkanmaksu sekä tekemäni työnohjaus. Tosin viime talvena älysin, että voihan aviomiehenikin joskus olla mukana työnohjaussessioissa.

Omassa firmassa olen saattanut käyttää kognitiivis-analyyttisen psykoterapian lähestymistapaa vain itseeni ja yrittäjäkumppanipuolisooni. Olen kokenut niin, että on joitain alueita, joihin minulla työnantajana ei ole oikeutta kajota. Kevyemmästä päästä esimerkkinä on se, että niin mielelläni kuin olisin teettänyt työntekijöillämme aarrekartan, koin, että aarrekartassa mennään aivan liian henkilökohtaiselle tasolle. Koulutuksemme edetessä käsitin, että syvempien, psykoterapiaa lähestyvien, menetelmien käyttöön pitäisi palkata firmaan ulkopuolinen työnohjaaja.

Käytän työnohjausopintoja hyödykseni ollakseni pienyrityksessämme parempi henkilöstöjohtaja. Moni asia Lapiomies Oy:ssä on muuttumassa.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi