Tommi Melenderin poliittinen historia

Esseististä kuoriutui vihdoin kapitalmismin kriitikko!

su 7.6.2020

Siinä missä esseisti Tommi Melenderin uskontoessee oli etäännytettyä ironiaa ja jopa avointa pilkkaa höyrypäisiä uskiksia kohtaan, hänen poliittinen pohdintansa olikin yht´äkkiä suoraa ja jotenkin vilpitöntä. Tommi Melender on aidosti huolissaan fasismin noususta ja hän on myös huomannut, että fasistit ovat solmineet liiton kapitalistien kanssa.

Kaiken lisäksi Melender on tajunnut panna merkille putoamisvaarassa olevan keskiluokan. Lopultakin, sillä hänenkaltaisensa kuuluvat seuraavien potentiaalisten putoajien joukkoon. Esseisti on huolissaan sivistyksestä: "Sadan vuoden saavutukset voivat joutua kyseenalaisiksi yhdessä vaalikaudessa." (Tommi Melender Poika, joka luki Paavo Haavikkoa s. 86)

Suomen autonomian aikaan alkoi kansansivistys ja Pentti Haanpään isä, Mikko Haanpää, lähti Amerikkaan vuonna 1899, palasi vuonna 1902 , koetti perustaa sosialistisia opintopiirejä Pulkkilaan Keski-Pohjanmaalle - ei se helppoa ole ollut, sillä opintopiirit uhkasivat kääntyä puukkohippasiksi - ja oli mukana puuhaamassa kansakoulua. Itse asiassa kauppias Mikko Haanpää on paljon mielenkiintoisempi tyyppi kuin poikansa Pentti, kirjallisuushistoriaamme jäänyt juoppo, joka dissasi kirjoittavaa vaimoaan.

Mikko Haanpää oli mukana kunnallispolitiikassa, osuustoiminnassa sekä sosialidemokraattisen puolueen, maalaisliiton ja pienviljelijäpuolueen paikallisosastojen toiminnassa.

Minä olisin huolissani hyvinvointivaltiosta, mutta sehän on nyt näille arroganteille ja urbaaneille puna-siner-viherille ihan vieras juttu. Tai ei täysin, sillä onhan vihreillä nyt Maria Ohisalo, joka on monissa naistenlehtihaastatteluissaan kiittänyt juuri hyvinvointivaltiota siitä, että on saanut opiskella.

Minä myös olen oppinut kiittämään. Luin äitini siskolleni lähettämät kirjeet vuosilta 1967 - 1981. Isosisko opiskeli sairaanhoitajaksi ja oli muuttanut 1960-luvun puolivälissä omilleen. Äidin kirjeet olivat täynnään rahahuolia ja huolta siitä, kuinka lasten opiskeluvelat tulevat maksetuiksi.

Minä saatoin tyynesti oman ikäluokkani tavoin istua opintolainalla Tillikassa ja kiertää interraililla Eurooppaa kesäisin ansaituilla rahoillani. Ei ollut puhettakaan siitä, että olisin joitain rahoja lähettänyt kotiin.

Tommi Melender huomaa kyllä, että kapitalismi vähät välittää siitä, kuka on ahkera, yritteliäs tai edes lahjakas. Globaalin karaokekapitalismin luonteeseen kuuluu se, että sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Muulla ei ole väliä ja sitten saat viedä kaiken. On myös koko ajan muututtava tai kuoltava pois. Ui tai uppoa. Oltava potentiaali.

Voi peräpukama, nytkö vasta Melender tämmöisestä kirjoittaa. Toivottavasti hän jossain maailmankaikkeuden pyörteissä pääsee tekemisiin maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäen kanssa ja toivottavasti Heikki Patomäki jaksaisi istuttaa Melenderin kaltaisiin nihilistejä ihannoiviin synkistelijöihin toivon.

Niin kuin Heikki Patomäki sanoi Iisalmessa historian ensimmäisessä Kansantaloutta tasan kaikille -sempassa vuonna 2009, on meneillään valtava globaalioppiminen. Ihmiset ovat tiedostamassa, että näin ei voi jatkua. Ujutan tätä asiaa aina ja kaikkialla, jossa liikun. Toissa viikolla meillä oli Kauppakamarin mentorointikoulutus. Sain siinä sanottua kriittisesti sanan globaalikapitalismi. Ajattelin, että näin voi tehdä, sillä Kuopion alueen kauppakamarin tilaisuudessa oli vuosi sitten vieraana toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen Suomen Luonnonsuojeluliitosta ja se pirun kyyninen ABC-asemamies Mika Anttonen, joka vuosi ilmoille sellaista, että eihän tässä pienet ihmiset voi tehdä hevon vittua, vaan maailman raharikkaat ja haistakaa kaikki pikku yrittäjät jossain persevaon Savossa vain pitkä paska.

Me kauppakamarin rivijäsenet olisimme olleet valmiita johonkin. Olimme innostuneita muuttamaan maailmaa ja sitä Mika Anttonen ei arroganssissaan onneksi kyennyt pilaamaan.

Matti tuli ovesta sisään ja kysyi, että vähänkö tämä nyt tässä on, kun lupasit vähän kirjoittaa. Joo joo. Mennään, mennään.