Tommi Helenderin usko
Poika, joka luki Paavo Haavikkoa

la 6.6.2020

Sallin itselleni kirjallisuuskirjoittelun. Työnohjauslopputyö valmistuu kyllä. Matti sanoi tuossa kahvia keitellessä, että en saa kirjoittaa koko päivää. Hyvä, että sanoi, sillä näin tulee lyhyitä merkintöjä. Minulla on vihko muistiinpanoja työnohjausoppikirjoista, useitakin ja välissä merkintöjä muista kirjoista, kuten Juhani Ahon pienoisromaanista Yksin. Sen luin melkein kokonaan, mutten ehtinyt kirjoittaa blogiini mitään, viime kesänä eräällä saarikeikalla, kun Matti värkkäsi jotain katolla. Minä olin silloin vain seurana. Muistivihkon etulehteen olen liimannut muistilappuja. Alkukappale on jo valmis. On kuitenkin kirjoitettava asioita pois lopputyön tieltä.

Olen tervehtymässä. Sain luettua Parnasson. Siinä oli kirjoitus Tommi Melenderin omaelämäkerrallisesta esseekokoelmasta Poika joka luki Paavo Haavikkoa.

Minä olen nainen, joka on soittanut Paavo Haavikolle. Olen myös nainen, joka kirjoitti tämän haastattelun. Ja sitten tuli Savon Sanomien pomo, joka kuunteli haastattelunauhoituksen ja kirjoitti koko jutun uudestaan. Pomo oli Seppo Roth ja hän on ainoa ihminen maailmankaikkeudessa, jonka sallin sellaista tehdä. Valitsen itse pomoni, auktoriteettini.

Oli vuosi 1997. Seuraavana kesänä aloin odottaa Mariaa. Tyttöjen syntymän jälkeen mikään onneksi ei ollut enää entisellään eikä oikeastaan millään muulla ole merkitystä. Lapsilla on merkitys, muu on ekstraa, sanoi Matti pari päivää sitten ja olen samaa mieltä.

Luettuani Parnasson karkasin Kuopiossa Kallavesi-lounasravintolasta kirjakauppaan. Matti meni työmaata valmistelemaan. Melenderin esseet olivat kirjakaupassa kaunohyllyssä. En ole tullut ajatelleeksi, kummallista, Suomalaisessa kirjakaupassa ei ole omaa esseeosastoa. Heti kokoelman alkuun Melender tunnustaa olleensa herätysuskossa. Hän on kasvanut ankeassa Kokkolassa ja luonnollista onkin, että vapaakirkkolaiset kaverit ovat saaneet Melenderin mukaansa.

Hänen uskonsa syntyi nuoren ihmisen eksistentiaaliahdistuskohtauksesta. Ja viileän älymystön tapaan hän suhtautuu uskiksiin halveksuvasti. Eihän sitä nyt tohdi lainkaan sekulaareissa urbaanipiireissä myönteisesti uskovaisiin suhtautua. Voi mikä opportunistimälliäinen!

Jännä juttu. Melenderkin on lukenut Janne Saarikiven ja Kari Enqvistin kirjeenvaihtokirjan Ainoa joka jäljelle jää ja hän vertaa Janne Saarikiven uskonkäsitystä omaansa. Saarikiven uskonnollinen kokemus oli Melenderin tulkinnan mukaan lempeän kosminen tuokio ja Melenderin lähinnä kärvistelyä. Joo-o, ihana Saarikivi, vaikken hänen uskonkokemustekstikohtaa kirjeenvaihtokirjasta muistakaan, hän ei pelkää olla hieman sentimentaalinen.

Melender haluaa niin kovasti säilyttää uskottavuutensa "henkiseen täysi-ikäisyyteen kasvaneiden ihmisten joukossa". Hän pilkkaa uskiksia. On tunnustavinaan, että on käynyt heidän joukossaan, mutta korostaa, että osasi valita oikein.

Tuulee. On lähdettävä Alapitkälle tarkastamaan pressutuksia. Kohta tulee vettä. Meillä on katonteko hieman kesken. Olaan viety lukuisia kuormallisia huopakattojätettä jäteasemalle. Kohta osaan hyvin purkaa huopakattojätekuorman. Ensi viikolla jatkuu katto loppuun ja alkaa toisen katon teko.