Ohi on!

ma 1.6.2020

Lupasin, että 1. kesäkuuta mennessä aviomieheni aviorikoksista aiheutunut kriisi- ja reagointivaihe on ohitse. Kirjassa Revitty sydän - voiko uskottomuudesta toipua? kuvattiin vaiheita mielestäni hyvin yleispätevästi.

Se, että puoliso pettää, on aina traumaattista. Petetty saattaa kirjan mukaan taantua käytökseltään lapsen asteelle. Petetyn tunnemaailma täyttyy suuresta ahdistuksesta, tuskasta ja pahasta olosta.

Mielenkiintoista prosessissa on, että riidankylväjä on valjastanut kohta koko sukunsa parjaamaan aviomiestäni. Tarkoituksena heillä ilmeisesti on saada meidät eroamaan.

Voi hyvää päivää sentään. Kaikkea olen luullut jo nähneeni ja kokeneeni, mutta en tätä. Kuinkahan monelle puhelinnumerolle olen tämän keisin takia joutunut rakentamaan estot? En ole edes laskenut.

Tämäpäiväinen tekstarikeskustelu ei aiheuttanut enää edes kipua. Se aiheutti lähinnä syvää tympääntyneisyyttä. Juupati juu, tekstarissa oli korninpuoleinen huomautus siitä, että naiset ne aina saavat syyn niskoilleen. Kylläpä kyllä.

Ei ehkä ole tässä tilanteessa minun tehtäväni jakaa ymmärrystä kuin omalle aviomiehelleni. Kunnan mielenterveyspalvelut auttavat varmasti sekä ou nou -naista että riidankylväjää.

Tämänpäiväinen tekstaroija lisäksi ennusti vuorenvarmana, että aviomieheni ei koskaan ole uskollinen kenellekään. Ja että jos en tule sellaisen asian kanssa toimeen, on parasta panna kantapäät vastakkain.

Kirjoitin takaisin, että jahas.

Aikani vastailin oksennuksiin, jotka olivat todennäköisemmin aviomieheni häiritsijän masinoimia. Lopulta kyllästyin ja poistin keskustelun puhelimestani kokonaan. Varmuuden vuoksi tekstaroija lähetti viestin aviomiehellenikin, jotta saisimme keskustella asiasta.

Huomenna teemme pitkähkön yhteisen matkan, joten ehdimme käydä myös mentorointikoulutukseeni liittyvän kehittymiskeskustelunkin. Ajattelin tässä sellaista, että tottakait luotan aviomieheni kehityskelpoisuuteen ja kasvuhaluun. Olenhan minäkin parantunut samasta jo kroonistumaan päässeestä taudista kuin hän.

Ja aina on AA:n Iso Kirja sekä siinä kohdat alkoholistin vaimolle. Olen itse toipuja ja samalla puoliso. Alkoholistiin tulee suhtautua kuin hänellä olisi keuhkokuume. Niin teen, vaikka äsken kävin sylkemässä aviomieheni naamalle sekä heittämässä lautasen keittiön pöydänkanteen, me etenemme tässä. Epätoivon kautta.

Vedän nyt syvään henkeä ja lähden postittamaan laskuja. Elämä jatkuu. Revityssä sydämessä varoitettiin, että kipu saattaa tulla vielä monen vuoden päästäkin jostain aivan triviaalin tuntuisesta asiasta. Tulee varmasti, mutta tänään oli hyvä päivä, joita pahantahtoiset ihmiset eivät minulta pilaa!

Varoitin jo ystävätärtäni, että kohta hänen whatsappistaan sataa paskaa ja jo tutuksi käyneestä suunnasta. Onneksi ystävättäreni on nähnyt elämässään yhtä sun toista ja osaa nauraa kanssani tälle absurdille tilanteelle. Mehukkaimmat palat tämänpäiväisestä keskustelusta lähetin hänelle jo.