”Armoa ja rakkautta julistavassa kirkossa väärinkäytökset tuntuvat erityisen irvokkailta”

la 23.5.2020

Huomenna Long Playssa ilmestyy tutkiva juttu Suomen ortodoksisen kirkon ongelmista. Tikkis-Hannele sanoi, että Suomen Kuvalehdessäkin oli ollut hyvä juttu samasta aiheesta. Saan SK:ita Reetalta vähän viipeellä. Pitääkin viedä taas vaihtolehtikassi Reetan oven taakse.

Minä olin jo pannut Long Playn tilaustauolle. EIlen tuli uutiskirje ja pakko oli tilata taas LP arkistoineen, sillä välistä on jäänyt monta juttua.

Odotan todella huomista - tässä Long Playn journalisti Outi Salovaaran kommentti: "... En ole varma, ovatko valtaapitävät halukkaita muutokseen. ..... Kirkon sisällä on tullut myös tavaksi pimittää julkisia asiakirjoja perusteetta jopa koomisuuteen asti. Tämä lienee osa yleistä keskustelemattomuuden ja pimittämisen kulttuuria, ja avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen on jokaisen kirkkoherran, piispan ja papin asia.”

"Juttua tehdessä ongelmien laajuus ja mittakaava yllättivät minut sekä se, miten suurta tyytymättömyyttä ja miten rumia tapauksia kirkon sisällä on ollut. Kirkko tai seurakunta on myös kohdellut kaltoin ihmisiä."

Salovaara arvelee, että keskustelemalla olisi mahdollista ratkaista ongelmia, jos halua ja kykyä todelliseen avoimeen keskusteluun olisi.

Juuri näin! Osuin Suomen ortodoksisessa kirkossa myrskyn (Solea-vesilasissa?) silmään ja uskon, että järjestelmällä on mahdollisuus tervehtyä. Näen Kirkon hallinto-ongelmat räikeänä esimerkkkinä huonosta johtamisesta.