Kaikki se kestää

su 19.4.2020

Matti laittaa ruokaa. Hän kuorii perunoita ja porkkanoita sekä  pilkkoo parsakaalia frikadellikeittoon. Keiton reseptin hän on kehittänyt ihan itse. Keittojen keittäminen on yhtä yksinkertaista kuin punamullan keitto. Ei hän ruoanlaitosta niin erityisesti pidä, mutta en kyllä pidä minäkään ja pakkohan se on jotain tässä perheessä syödä.

Olemmeko muuten enää perhe? Meitä on vain kaksi tässä. Ihanata, että on vain kaksi. Ja jälleen kerran kiitos koronaeristykselle. Asiat keritään auki. Matti sanoi tuosta pöydän toiselta puolelta, miten niin emme ole perhe. Osa perheen jäsenistä vain asuu omissa huusholleissaan.

Ollaan me ainakin ruokakunta, mietti mies.

Ehkä olemme nyt käyneet läpi lähestulkoon kaiken, jolla on merkitystä. Elämäkerrallisen terapiakirjoittamisen opiskelija vaimona ei ole kaikkein helpoin, jos haluaa avioliitossaan valehdella. Toivottavasti blogikirjoituksistani on joillekin aviopareille hyötyä. Matti käytti vaistomaisesti sellaista taktiikaa, että ensin pantiin käytännön puitteet kuntoon.

Muutimme yläkerrasta alakertaan, ostimme uudet sängyt, täkit, tyynyt, peitteet ja jopa suojalakanat petauspatjan suojaksi. Tyhjensimme yhdessä lasteni biologisen isän mauseleumin vintiltä. Siirsimme minun Paula-siskolta saamani ortodoksisen hautaristin yläkerran hallista arkistoon vaatenaulakoksi.

Se oli pesän rakentamista, sanoi Matti.

Kun palasin 16. tammikuuta 2020 Helsingistä - olin vähällä ajaa Lapinlahden rautatieaseman ohitse - Matti soitti minulle junaan, moneltako juna on Lapinlahden asemalla. Minä istuin junassa kirjoittamassa, en tiennyt, missä kohtaa Savon rataa olin matkalla - jos Matti ei olisi soittanut, emme olisi nyt enää naimisissa.

Aviomieheni oli siihen mennessä rypenyt syvällä ja tarpeeksi. Hän oli elukkamaisuutensa elänyt loppuun. Kiitos ystävälleni termistä. Elukat, voi helvetti. Noh. Minä olen ollut julma, mutta tässä päivityksessä en mene siihen, sillä meinaamme vielä tänään lentämään. Minun julmuuksiakin olemme siunatussa koronaeristyksessämme käyneet lävitse.

En muista, milloin Matti huomasi, että olen Facebookin mukaan eronnut hänestä. Kun uskalsin muuttaa statukseni Facebookin päivitykseen, että ohops, olen sittenkin naimisissa, Matti kirjoitti päivitykseen kauniin kommentin. 

Senhän jo tiesinkin, että aviomieheni yksinkertainen ahdistelija on korni, mutta ihan kaikkea en olisi uskonut hänestäkään. Kuten esimerkiksi sitä, että hän lähetti vielä 11. tai 12. helmikuuta 2020 seksihäirintäwhat´s upin, jossa oli rintaliivisillään. Kasvoja siinä ei kuulema ollut näkyvissä. Onneksi. Se olisi ollut vieläkin kauheampaa.

Ahdistelija oli kyllä lukenut blogistani, että avioliittoselvitys oli meneillään emmekä aio erota, mutta ilmeisesti hänellä oli vankka käsitys viehättävyydestään ja vetovoimastaan, koska ajatteli, että utareillaan saa aviomieheni jättämään minut.

Tissiliiviviestiin Matti vastasi näin: "Aion elää Pian kanssa loppuelämäni. Pia on minulle kaikkein tärkein ihminen. Olet lukenut Pian kirjoituksia. Ne ovat olleet jonkinlainen hätähuuto. Ristiriitaisia ja monitulkintaisia. Kaikki ei ratkea yhdellä kertaa."

Vaikka naiselle oli tehty selväksi se, että Matti aikoo elää kanssani loppuelämän, hän oli jatkanut ahdistelua ja lopulta ivannut puhelimessa sitä, että kävelimme käsikynkkää kirkkoon.

Nainen on outo sekoitus maireaa lipevyyttä ja ahdistavaa raivokkuutta. Niillä ominaisuuksilla hän on pyöritellyt samoissa yhteisökuvioissa toimineita kilttejä miehiä. Toivon tosin, että muut eivät ole ihan samaan re...ööö halpaan uponneet. Tosin hierarkiassa naisen yläpuolella on nyt mies, joka osaa väistää tarvittaessa. Uskon, että hän tunnistaa manipulaation - hänellä on enemmän elämänkokemusta kuin minun aviomiehelläni.

Hälytyskelloni alkoivat soida todella kovaa, kun kuuntelin vierestä, miten aviomieheni puhui naiselle puhelimessa. Hyvä, ettei ääni värissyt. Aviomieheni pelkäsi naista. On pelännyt vuosia. Ehkä vuosikymmenien ajan. Puhelinkeskustelussa aviomieheni koetti kertoa, että Väestöliitonkin mukaan tällaisessa tapauksessa on katkaistava kaikki yhteydenpito. Sitä oli edeltänyt naisen pari aggressiivista puhelua aviomiehelleni ja niiden päälle lepyttelevä tekstiviesti: "Yksi korona tulos on Lapinlahdelta löytynä. Pidä itsestäsi huolta..."

(Tähän minä kirjoitin Matin puhelimesta vastauksen: "Ja sinä nauta lopetat ahdistelun." Sen jälkeen kyseinen nautaelän kertoi, että oli jättänyt tekstiviestin poliisille ajatuksissaan kunnianloukkaussyyte ja seuraavassa puhelinkeskustelussamme hän haukkui minut perusteellisesti siitä, että olen tutkinut aviomieheni valokuvatiedostoja. Haukkumisensa jälkeen hän oli sitä mieltä, että minun pitäisi hankkiutua hoitoon ja aloittaa vaikka jonkinlainen lääkitys.) 

Tänään Matti kirjoitti Facebook-päivityksenään, että avioliitto on vasta avioliitto, kun se kaiken kärsii ja kaiken kestää ja vielä kestää... Eihän tuohon voi lisätä mitään. Paitsi tietysti minut. Pitää näyttää Matille, miten Facebook-päivitykseen merkitään aviovaimo.