Kaikki pääsevät taivaaseen

to 5.3.2020

Jäi saarnoja käsittelevä merkintä kesken. En päässyt kirjoittaessani taaskaan otsikkoon. Se oli apokatastasiksesta.

Kiinnitin huomiota seurakuntapastori Ville Hassisen puheeseen erään nuoren naisen hautajaisissa ennen joulua. Pastorin puhe oli äärimmäisen tilannetajuinen. Kuulin Hassisen saarnausta ensimmäisen kerran, kun olimme Matin kanssa Lapinlahden kirkossa helmikuun puolivälissä.

Silloin mukanani ei ollut vielä muistivihkoa, mutta raapustelin joitain muistiinpanoja pienelle traktaatille, jonka Marian kanssa saimme joulun alla, kun jonotimme Kuopiossa Sokkarin invavessaan. Invavessasta tuli omin jaloin ulos nuori mies, joka oli pukeutunut hieman oudosti ja jonka habitus kieli uskonnollisesta hurmoksesta - toisin sanoen mies oli vähän pihalla todellisuudesta, että tunnistin hänessä ulkoisesti jotain samaa kuin kärpäspaperinaisessa.

(En tiedä, missä menee muuten vain pöpin ja Kristuksen tähden houkan raja.)

Veikkaisin, että erikoisesti pukeutunut traktaattimies oli lähempänä houkkaa. Mies antoi meille lappusen joulun ilosanomasta. Otin lapun taskuuni talteen ja löysin sen muistiinpanojani varten viikkoja myöhemmin. Lappunen taisi kummallisella tavalla päätyä laukkuuni. En enää saa lyijykynän jäljistä juurikaan selvää, mutta ei sen väliä. Muistan asian, joka resonoi minussa.

Pastori sanoi, että kukaan ei vielä ole käynyt taivaassa. Sen, mitä taivaassa on, tiedämme vasta Kristuksen toisen tulemisen aikaan. Minä olen niin itsekseni ajatellut jo pitkään, mutta ensimmäistä kertaa kuulin asiasta saarnastuolista.

Kysyin tarkennusta saarnaan viime sunnuntain kirkkokahveilla. Haroin jotain ajatusta Kallistos Waren Sisäisestä valtakunnasta, mutta hataraksi se jäi. Pastori kuitenkin innostui miettimään ylösnousemusruumista ja sitä, mihin sielut kuoleman jälkeen menevät. Puhutaan tuonelasta, hän aloitti ja tuli keskeytys. Piti lähtemän rippilapsien infoon.

Minä ehdin sen verran sanoa, että oli sellainen heebo kuin Origenes. Origenes on sanonut suurin piirtein saman kuin Antti Kylliäinen, jolta otsikon otin, että Kaikki pääsevät taivaaseen. Kallistos Ware lainaa Siluan Athosvuorelaista ja tämän keskustelua erään erakkomunkin kanssa:

- Jumala rankaisee kaikkia jumalattomia. He joutuvat palamaan ikuisessa tulessa. Siluan vastasi huolestuneena:
- No, sanohan, jos sinä pääset paratiisiin ja näet sieltä, että joku palaa helvetin tulessa, niin voitko olla silloin levollinen?
- Mutta minkä sille voi, oma syynsä, munkki vastasi. Siihen Siluan vastasi murheellisena: - Rakkaus ei voi sietää sitä. Pitää rukoilla kaikkien puolesta. (Kallistos Ware Sisäinen valtakunta s. 36).

Origenes Aleksandrialaiseen liitetään teologian historiassa sellainen mielenkiintoinen näkökulma kuin universalismi. Origeneella ajatus on myös oppi sielujen pre-eksistenssistä. Apokatastasis (kreik. ἀποκατάστασις, apokatástasis), joka puhtaasti sanana kiinostaa minua kovasti, tarkoittaa  ennalleenpalauttamisoppia eli oppi universaalista, yleisestä pelastuksesta.

Näitä täytyy miettiä, kuten elokuvaohjaaja Paul Verhoevenin sanomaa siitä, että Jumalan valtakunta voikin olla tässä ja nyt. Jumalan valtakunta on luonnon laeissa (Paul Verhoeven Jeesus Nasaretilainen s. 92).

Ajatus takkuaa. Herätin Matin kello 3.47 ja aloimme jutella. Nukuin sitten vielä kello 6 - 6.30 välisen ajan. Tämä on ihmeellistä. Meillä ei edes alkuhurmion aikana ollut tällaista. Ei ollut mahdollisuutta jutella yökaudet, sillä välissämme oli aina joku. Nyt ei ole ketään. Vain me kaksi. Huimaavaa, pelottavaa, ihanaa.