Apokatastasis
se minua niin alati kiehtoo - merkintä luterilaisista saarnoista

ti 3.3.2020

Kosin Mattia jo vuoden 2004 karkauspäivänä. En tosin heti saanut myöntävää vastausta, mutta en hamekangastakaan. Sain vastaukseksi Norjasta hieman kryptisen tekstiviestin, jonka lopussa oli, että Matti-ukki. Minä tulkitsin, että mies haluaa varoittaa iästään, mutta Matista oli oikeasti 3.3.2004 tullut ukki.

Tasan 16 vuotta sitten syntyi tyttö, joka on yhtä herkkä ja taiteellinen kuin isoisänsä.

Minä olin siinä vaiheessa, 16 vuotta sitten, niin hormonipöllyssä, että en ... Matti lisää tähän: että et ymmärtänyt, mihin olit ryhtymässä. Taisimme kummatkin olla sekoamisen partaalla ja ryhdyimme todellakin uhkayritykseen. Hyvinhän tässä loppujen lopuksi kävi. Piti vain raivata tieltä kaikki esteet!

Ei! En ole käynyt takomassa kenenkään päätä seinään, en! Pois se minusta. Enhän minä nyt sellaista. Ei kun kyllä voisin. Ihan mainiosti. Vain sovinnaisuus estää. Olemme kyllä kummatkin tasapuolisesti raivanneet parisuhteemme esteitä toistemme liepeiltä. Siis itseaiheutettuja parisuhteen esteitä. Richard Tuchin syndroomasta pitää vielä kirjoittaa.

Tässä sunnuntaina aloittamani merkintä, joka ei koskaan päädy apokatastasikseen. Jatkan siitä vielä, kesken jäi, kun aloin kuitenkin järjestellä konttoritöitä.

su 1.3.2020

Kävin tänään yksin Lapinlahden luterilaisessa kirkossa. En mennyt ehtoolliselle, sillä Matti ei ollut mukana. Jotenkin se nyt oli vain niin. Ehtoollinen on meidän yhteinen juttu. Yhteisen ehtoollisen vuoksi vaihdoin takaisin luterilaiseen seurakuntaan.

Harkitsin jopa yhden naisen kapinaa ja ehtoollisella käyntiä aviomiehen rinnalla ilman kenenkään lupaa, mutta sitten tajusin, että ortodoksinen ulottuvuuteni on aina kiusannut Mattia.

Olen hiimaillut ortodoksien liepeillä vuodesta 1990, jolloin valokuvaaja ja turistiopas Aleksander Fedorenko salakuljetti minut Suomen taistolaisnaisten (1970-luvulta) kukkahuiviin kiedottuna Moskovassa Daniilovskin luostarissa vetämälleen kierrokselle. Tulin mirhavoidelluksi juuri sen vuoksi, että olin jäänyt perheessäni yksin eriseurakuntalaiseksi - kyse oli silloinkin yhteisestä ehtoollisesta.

Minä kannoin Marian ja Annan ehtoolliselle ja jäin itse ilman. Leonid toimi Pielaveden ortodoksisessa seurakunnassa ponomarina ja oli palveluksen ajan ikään kuin töissä.

Koetin ajatella Mattia noin puolitoista sekuntia ortodoksina. Ei syntynyt minkäänlaista mielikuvaa. Minua olisi kiinnostanut ryhtyä Jehovan todistajien ovelta ovelle -saarnaajaksi, mutta sitä varten olisi pitänyt edetä rauhallisesti vaiheittain eikä Matti myöskään tuntenut Jehovan todistajien yhteisöä oikein läheiseksi, vaikka meillä käyneet todistajasisaret olivat hirmuisen hyviä tyyppejä.

Sanan kuulolla

Kaipasin ortodoksina myös sanaa, Raamattua ja hyvin pohdittuja sekä mietittyjä saarnoja.

Luen edelleen päivittäin Jehovan todistajien Tutkimme Raamattua päivittäin -vihkosta. Tänä vuonna vihkosessa on ollut kaksi merkintää siitä, mitä voi tehdä, kun puoliso on ollut uskoton. Sunnuntain 9. helmikuuta Raamatun jakeessa viitattiin heprealaisen Raamatun Hoosen kirjaan ja sen kolmanteen lukuun sekä kolmanteen jakeeseen: "Sanoin hänelle: ´Sinun täytyy nyt kauan aikaa olla täällä ja odottaa. Varo, ettet ole uskoton ja mene muiden miesten mukaan."

Hoosea puhuu Jumalan ja Israelin välisestä suhteesta, mutta Raamatun kohdan voi ajatella koskevan myös avioliittoa. 8. helmikuun kohdassa vihkosessa sanottiin, että uskottoman aviopuolison voi jättää ja eron jälkeen on vapaa mennä uudelleen naimisiin (Matt. 19:9), mutta voi myös antaa anteeksi.

Vihkosessa oli 10. tammikuuta säe juuri äskeisestä Matteuksen evankeliumin kohdasta. Pohdintaosassa sanottiin, että elämä avioeron jälkeen ei selvästikään ole viattomallekaan osapuolelle helppoa.

Matti antoi minulle anteeksi jo perjantaina 14. toukokuuta 2010. Parin kuukauden päästä on hänen anteeksiantonsa kymmenvuotispäivä. Minä en ottanut hänen anteeksiantoaan vastaan - en lukenut hänen Vilnasta lähettämiään tekstiviestejä - ja tässä sitä nyt ollaan.

Voiko enemmän kahden ihmisen välillä mennä pieleen? Ja ihan itse aiheutetusti. Me molemmat Matin kanssa sairastuimme Tuchin syndroomaan. Kirjoitan psykiatri ja psykoanalyytikko Richard Tuchin havainnosta vielä joskus. Meillä molemmilla oli selviytymiskeinonamme sivusuhteita ja sivusuhteiden avulla me kohtasimme torjumiamme tunteita ja seksuaalisuuttamme.

Kummallakin oli jossain syvällä, syvällä toive siitä, että avioliitto jatkuu. Minä tosin olin väsyneempi ja uhkailin. Suunnittelin pakoa. Eikä Matti-parka uskaltanut panna omaa sivusuhdettaan poikki ennen kuin oli varmistellut meidän jatkomme erilaisilla vahvistustoimilla. Minä en ollut kovinkaan uskottava, kun ilmoitin viime kesänä, että tähän asti olinkin pakoa suunnitellut.

Jehovan Todistajien Perheonnen salaisuus -kirjassa on myös hyviä käytännöllisperäisiä neuvoja erimielisyyksiin ja esimerkiksi tilanteeseen, jossa aviomies on henkisesti uupunut tai vaimo on väsynyt. Asiasta tulee keskustella avoimesti, mutta kumpikaan ei saa tahallaan evätä sitä, mitä toiselle kuuluu.

Kun meillä meni toinen lapsi kesken, me molemmat lukkiuduimme ja jäädytimme itsemme. Miksi niin tapahtui, on mysteeri. Eihän kirjailija-muusikko Marko Annalakaan osannut muuta kuin kuvata omaelämäkerrallisessa Värityskirjassaan, kuinka hänen ensimmäinen puolisonsa joutui synnyttämään kuolleen lapsen ja sen jälkeen puolisot vain käänsivät toisilleen selän.

Jäätyivät ja jäädyttivät keskinäisen suhteensa. Mutta en minä nyt tästä meinannut, vaikkakin viime viikko Matin kanssa meni tämän asian miettimisessä. Emme voi kumpikaan ymmärtää, mitä tapahtui emmekä oikeastaan edes pysty muistamaan.

Päiväkirjamerkintöjä minulla on vain ensimmäisestä ja kolmannesta keskenmenosta. Ei juurikaan siitä toisesta, joka jäädytti meidät. Kolmannen keskenmenon päiväkirjamerkinnät ovat arkisen sinikantisessa kouluvihossa, jonka ostin Kysin kanttiinista.

Kirjoittamalla olen kautta aikojen pysynyt kasassa.

Silloin kun on ollut kaikkein kivulainta, en ole pystynyt kirjoittamaan sanaakaan. Toukokuusta 1999 on vain välähdyksenomaisia muistikuvia. Kylmästä ja kovasta kevään auringonvalosta. Keltaisenruskeasta autotallin seinästä Puumalassa isän talossa. Miron punaisenruskeasta turkista. Vihreästä pihanurmesta.

Odotin jo Annaa. Vatsani oli pinkeä ja kova. Minulla ei ollut enää vatsalihaksia, sillä Maria oli leikattu minusta irti tammikuussa.

Turvasana tässä kohtaa on resilienssi.

Kiusaus

Tämän sunnuntain saarna kosketteli kiusausta. Kirkkoherra Lauri Jäntti sanoi, että me ehkä odotamme häneltä kehotusta järkkymättömään taisteluun kiusauksia vastaan. Että hän kehottaa meitä ryhdikkyyteen ja pelottomuuteen ja marssimaan päin kiusaajaa rinta rottingilla.

Eipä ei, ihmispolo raahustaa särkyneenä, haavoittuneena ja kompastellen.Ja kyllä me tiedämme todellakin, että kiusaukset eivät tule ulkopuolelta. Omat himot siellä sisällä ovat. (Himoista puhutaan ortodoksisessa kontekstissakin.)

Päivän saarnaaja sanoi, että jokainen kyllä kirkkosalissa tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja jos tuntuu siltä, että asia ei ole oikein selvä, kannattaa lukea vaikka Kymmenen Käskyä sekä apuna katekismus.

Mielestäni Jäntin saarna oli inklusiivinen, kaikki tervetulleeksi julistava. Opin termit inklusiivinen ja ekslusiivinen pastori-Heliltä. Jäntti sanoi, että kirkkoon saa tulla aina uudestaan sellaisena kuin on.

(Kunpa vielä näillä leveysasteilla alettaisiin saarnata sateenkaari-inklusiivisesti! No jopas. Tällainen löytyi http://feministinenkirkko.blogspot.com/)

Laki

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina kävimme Matin kanssa ehtoollisella ja kuuntelimme tarkaan pastori Terho Kanervikkoahon saarnan ja kirkonmenojen jälkeen esitelmän juutalaisesta Jeesuksesta.

Kanervikkoaho toi alustuksessaan esille sen, että Jeesus käytti käsitettä laki eri mielessä kuin Luther. Luther mainitsee Yksimielisyyden ohjeessaan, että asiasta on tullut sekaannusta.

Sleyn sivuilta löytyi tällainen kappale: "Lutherin näkökulmasta laki tarkoittaa sitä, mitä Jumala vaatii, evankeliumi sitä, mitä Jumala antaa. Laki ei anna mitään, evankeliumi ei vaadi mitään. Lutherin mukaan julistuksen ja opetuksen on sisällettävä molempia, mutta lakia ja evankeliumia ei saa sekoittaa keskenään."

https://www.sley.fi/toiminta/raamattu-tutuksi/raamattuluennot/luther-laki-ja-evankeliumi/

Kanervikkoahon saarnasta juttelimme Matin kanssa jälkikäteen. Mietin, oliko pastorin tokaisu Jumalan suunnitelma on Jeesuksessa sisään- vai poissulkeva. Matti tuumasi, että eihän pastori Kanervikkoaho sanonut, että Jumalan suunnitelma ei ole Siddarta Gautamassa tai profeetta Mohamedissa tai keitä heitä nyt onkaan.

Kristuksen toinen tuleminen

Kaikkein tulisinta tekstiä tulee nuorelta pastori Ville Hassiselta. Minusta hänen saarnoissaan ovat pathos, ethos ja logos sillä tavoin, että jokin aina hänen puhuessaan liikahtaa. En sano, että pathos, ethos ja logos ovat tasapainossa, sillä liian tasapainoinen yhdistelmä on käsittääkseni tylsää.

Hassisen puhelissa on särmää ja tunnetta. Vähän niin kuin psykoterapeutti Katriina Järvisen saarnassa Vapaus valita toisin -foorumin ensimmäisessä kokoontumisessa Kulttuuritalolla Helsingissä.... Tämä jäi kesken. Jatkan tästä joskus.